Syksy on melkein täällä..virallisesti

Olen aika matemaattinen ihminen ja ajattelen usein asioita kaikenlaisten kaavojen kautta. Miellän mieluusti kaikkien vuodenaikojen kestävän tasan kolme kuukautta ja alkavan aina kuun ensimmäinen päivä. Meteorologit voivat höpötellä termisistä vuoden ajoista ja keskilämpötiloista, mutta minun maailmassani syksy alkaa syyskuun ensimmäinen, talvi joulukuun ensimmäinen, kevät maaliskuun ensimmäinen jne. Ehkä olen täälläkin joskus puhellut kevään ensimmäisistä päivistä. Tässä muuten kirjoitettuna ideologina kuulostaa paljon hullummalta kuin se oikeasti onkaan, joten ei kannata ehkä enempää mainostaa omia hullutuksiaan.

 

Nythän ei siis periaatteessa ole ihan vielä syksy, mutta siltä se kyllä eilen tuntui, kun Herkku lähti neljän viikon loman jälkeen töihin. Jäin kotiin vuorokaudeksi yksin viiden lapsen kanssa, eikä kukaan varmaan olisi uskonut olevani perheen äiti. Sen verran turistina tuli pyörittyä ja ihmeteltyä päivän aikana. Makaronilaatikon tekemiseen meni aina triplasti aikaa kuin yleensä, sillä ruuanvalmistus keskeytyi, kun jäin vähän väliä ihmettelemään, kuinka paljon viisi lasta, joista kolme poikaa, oikein syövät.

 

Tilannetta ei parantanut yhtään se, että olin aivan totaalisen väsynyt, samoin lapset ja kotona oleilu koostui epämääräisestä nahistelusta, kiukkuitkusta ja riehumisesta. Toka kysyi viiden aikaan voitaisiinko mennä koko perheen yhteisille päikkäreille. Hetken aikaa olin jo suostumassa, kunnes viime hetkellä tajusin kolikon kääntöpuolen, eikä ajatus viidestä lapsesta valvomassa puolilta öin kuitenkaan houkuttanut.

 



 

Viimeisillä jaksamisen ja loogisen ajatteluni rippeillä tein sen, mikä oikeasti on järkevää: otin lisäannoksen arginiinia, vedin semitehokkaan kehonpainotreenin, pakkasin lapset autoon ja lähdimme retkelle. Läheinen Evon luonnonsuojelualue tarjoaa aivan mahtavat ulkoilumaastot ja vaikken missään nimessä mikään Erä-Jorma  olekaan, niin kyllä syksyauringon paisteessa ja rauhallisessa metsässä mieli lepää. Pikku miinuksen toki, ettei missään vaiheessa löydetty kummallekaan laavulle, joilla olemme aiemmin käyneet. Kyllähän sitä kai luonnonsuojelualueella voi autollakin urbaanisti ajella.

 

Kotimatkalla poikettiin vielä anopin luona hakemassa pussillinen omenoita, joten pakko pystyttää jälleen omenapiirakkatehdas. Väsynyt päivä kääntyi onneksi lopulta kunnialla iltaan.

 





Ideoita lasten synttäreille

 

Meillähän tämä aihe on aina ajankohtainen, sillä viisilapsisessa perheessä on käytännössä koko ajan jollain synttärit. Kun tähän vielä lisätään uusperhekiemurat, jolloin läheskään kaikki kutsuttavat eivät voi olla paikalla samaan aikaan mitä kummallisimpiin syihin vedoten, on synttärit lähes viikoittaisia.

 

Olen pyrkinyt todella rankalla kädellä yksinkertaistamaan meidän lasten synttärirituaaleja. Aiemmin jokainen lapsi sai yhdet jättisynttärit, jolloin paikalla oli kaikki lähisukulaiset ja kummit kaimoineen. Tämä sabluuna oli itselleni vaan kerta kaikkiaan liian rankka, sillä rakkaita ystäviä saattoi saapua pitkästä aikaa kylään ympäri Suomea, enkä kuitenkaan ehtinyt seurustella heidän kanssaan niin paljon kuin olisin halunnut, sillä keittiössä tuntui olevan koko ajan joku hätätilanne kermavaahtopursotuksen tai marsipaanikuorrutuksen kanssa. Lisäksi erityislapsellemme, Tokalle, isot synttärit olivat vaan liikaa, jolloin kiva päivä saattoi kärjistyä siihen, ettei toinen meistä aikuisista hoito holding-otteen, sillä aikaa kun toinen teki kahvinkaatokierrosta. Iltaisin istuimme sohvilla puhumattomina kuin katatonisessa tilassa.

 

Lasten lähestyvistä synttäreistä saattoi tulla jo etukäteen niin ahdistavia, että välillä sattui freudilaisia unohduksia, kunnes uudistimme synttäreiden viettotapaa villisti. Tällä hetkellä tämä aihe on ajankohtainen, sillä olen tälläkin hetkellä sisäleikkipuistossa valvomassa synttäriseuruetta. Meidän lasten synttärit ovat ensinnäkin lahjattomat. Kenenkään vanhemman ei tarvitse stressaantua tai ahdistua lahjan hankkimisesta. Sitä paitsi lahjoilla keuliminen menee aivan liian pitkälle ja lasten synttäritkin alkavat muistuttaa välineurheilua. Paras lahja palkitaan. Kuulin kesällä pojasta, jonka oli täytynyt valita alkaako harrastamaan joukkuelajia vai osallistuuko kavereiden synttäreille, sillä

 molempiin ei ollut varaa. Tämä tarina vahvisti periaatettani entisestään.

 

 

Itse synttärijuhla kakkuineen vietetään meillä ainoastaan perheen kesken. Välttämättä ei tarvita edes kakkua, vaan hyvä ruoka ja perheen yhteinen leffailta ja irtokarkit riittävät. Isovanhemmat ovat tosin meilläkin sen verran fundamentalisteja, että heille on pakko keittää kakkukahvit. Ja hyvä niin, täytyy elämässä olla myös joitain perinteitä.

 

Kummit ja muut rakkaat tavataan aina jossain vaihtuvassa paikassa yhteisenä retkipäivänä eläintarhaan, huvipuistoon, teatteriin tai vaikka kaupungille. Lahjaa ei edelleenkään tarvita, vaan sen rahan voi käyttää vaikka pääsylippuun yhdessä sankarin kanssa. Haluan, että lapseni saavat viettää aikaa ja tutustua ihmisiin, jotka olen halunnut tai jotka ovat sukulaissuhteen kautta tulleet osaksi heidän elämää.

 

 

Tiedän monen vanhemman tuskailevan lastensa synttäreitä, joten kokosin tähän muutamia ideoita, joista osa on omiani, osa lasteni kavereiden vanhempien toteuttamia ja osa varmaan täysin toimimattomia. Jokainen eksyksissä oleva sielu voi vapaasti käyttää:

 

1. Yökyläsynttärit. Ei ole mitään siistimpää, kuin kutsua muutama kaveri kylään ja valvoa koko yö (seuraavana päivänä vieraslasten vanhemmat eivät välttämättä kiitä). Tätä voi myös tehostaa järjestämällä yöhiippailun takapihalle.

 

2. Sisäleikkipuistosynttärit. Hoplop, Superpark, Touhutalo, Funpark. Vanha juttu, mutta toimii. Varsinkin lahjattomilla synttäreillä, jolloin jokainen vieras ostaa itse oman rannekkeensa. Tarjoilua ei välttämättä tarvita. Tärkeintä on yhdessäolo ja leikki.

 

3. Uimahallisynttärit. Uimataitoisilla lapsilla, mutta toki vaarana on, että joku hukkuu tai meinaa hukkua.

 

4. Liikkasalisynttärit. Koulujen liikuntasalit huutavat tyhjyyttä ilta-aikaan. Vuokraa sali ja ota kaikki mahdolliset hilavitkuttimet käyttöön. Oma tarjoilupöytä johonkin nurkkaan.

 

5. Sotasynttärit. Lasersota ja väripanoskuulaammuntataiwhatever. Ulkona tai sille rakennetussa hallissa tai seikkailupuistossa.

 

6. Uimarantasynttärit. Toimii siis ainoastaan kesällä. Uikkarit reppuun, vilttejä hiekalle ja kylmälaukusta mehujäät.

 

7. Leikkipuistosynttärit. Jaa miksi? Sinnehän voi mennä kaikki koska vaan. Buu, tylsää! Eipäs, vaan kivaa, sillä tärkeintä on yhdessäolo. Lapset saavat leikkiä yhdessä ja vanhemmat kahvitella.

 

8. Leffasynttärit. Kotona tai leffateatterissa.

 

9. Metsäsynttärit. Laavulla nuotiomakkarat ja nokipannukahvit. Miksei murinpohjaletutkin.

 

Ideoita on rajattomasti, kunhan päästää luovuuden valloille. Hyviä synttäreitä ei järjestetä rahalla, vaan iloisella mielellä. Ei haittaa, vaikka aikuisetkin vähän hassuttelisivat.

 

 



Rapujuhlat 2016

 

Niin sitä hiljalleen kesä kääntyy syksyyn ja vaikka kuinka koittaisi pitää positiivista virettä yllä, niin kyllä kuihtuvat lehdet ja viilenevät illat väkisin vetää mielen ajoittain haikeaksi. Siinä se meidän niin kovasti rakastama kesä meni. Olen lapsesta saakka ollut vannoutunut syysihminen, mutta jotenkin viime vuosina olen alkanut oireilemaan pimeästä vuoden ajasta. Oikeasti kyllä ihan syyttä, koska tässähän on vuoden mahtavimmat hetket jälleen käsillä: Halloween, itsenäisyyspäivä, joulu, räjähtävä uusi vuosi. Hui hai kaikenlaisille masennuksille. Sitä paitsi päästään Herkun kanssa ihan kohta jälleen Espanjan auringon alle syyslomalle.

 

Loppukesän ehdottomiin kohokohtiin kuuluu ystäväporukan perinteiset rapujuhlat. Nehän järjestetään nyt meillä toista kertaa, joten kyllä tässä voidaan perinteestä puhua. Kaikkein parhaiten ruuhkavuosina onnistuu ystävien säännöllinen tapaaminen, jos tapaamiselle on pyhitetty oma viikonloppu. Meillä se on siis elokuun viimeinen, jolloin kokoonnutaan yhteen nauttimaan mahtavista ravuista ja muista herkuista. Saattoi tänäkin vuonna muutama laulu kajahtaa ilmoille.

 

Laitetaanpas nyt vielä menukin tähän, jos vaikka satun ensi vuonna tuskailemaan tarjottavien kanssa:

 

 

Alkuruoka

 

Bataattisosekeitto

 

Pääruoka

 

Ravut

Varhaiskaalisalaatti

Fetasalaatti

Uudet perunat

Tilliä, silliä, smetanaa

Kylmäsavulohipiirakka

 

Jälkiruoka

 

Valkosuklaa-mustikka-pannacotta

 

Kahvi

Key Lime pie

 

Alan kyllä selkeästi vanheta (muutaman päivän kuluttua ihan oikeastikin), sillä pikkutunneille valvomista seuraava päivä on vähintään mielenkiintoinen. Tapasin vielä vanhoja opiskelukavereita ja missäpä sitä pienten lasten äidit paremmin pääsisivät paremmin vaihtamaan kuulumisia kuin Hoplopissa. Siis aivan mahtava yhdistelmä rapujuhlien jälkitilan kanssa.

 



Kesätapahtumaa lapsen kanssa

Niin sitä alkaa nähdä kaikenlaiset tapahtumat erilaisessa valossa, kun käy niissä lapsen kanssa. Itsehän kuulun kyllä sen verran mukavuudenhaluisiin vanhempiin, että käyn open air -tapahtumissa kaikista mieluiten aikuisseurassa. Normaalisti kun on tottunut suunnistamaan suoraan anniskelualueelle, niin lapsen kanssa hengaillessa varmistan aluksi, että a)missä voi vaihtaa vaipan ja b) mihin aikaan pelle esiintyy.

 











Tekniset ongelmat ohi?

Varmin tapa juoda aamukahvi rauhassa: Late Lammas

 

Tekniset ongelmat ovat riivanneet meikämutsia suunnilleen äitienpäivästä lähtien. Suunnilleen koko elämäni, blogini, liiketoimintani perustuu sille, että tabletti skulaa moitteettomasti. No, eipä ole skulannut ja suunnilleen viimeisen kuukauden aikana kaikista tarpeellisimmatkin sovellukset kaatuivat. Kuvien lataaminen on ollut tabletin mielestä niin synnistä, että pelkästään blogin päivittämisen ajatteleminen on aiheuttaminen täydellisen tilttaamisen. Tosinaisethan ei pahemmin valita ja vasta muutaman kuukauden tietoteknisen vajaatoiminnan jälkeen mainitsin pikku vioista miehelleni. Se oli muutama räpellys (komentosarja tai jotain) ja tadaa, kone pelitti jälleen. Ah, mikä tunne, kun olet viimeiset viikot lukenut sähkpostia, päivittänyt somea, hoitanut firman toimistohommia sentti kertaa sentti puhelimennäytltä. I´m the king of the world! Tai ehkä pikemminkin queen..

 





Jaa että mitenkä kesä on mennyt? No siinähän se. Ilmoja pidellessä. Ei sovi valittaa, mutta mikä näitä Suomen kesiä oikein nykyisin vaivaa? Silloin, kun olin lapsi, kesät oli kuumia ja talvet kylmiä. Kouluun on mennen tullen ylämäki ja kotona piti lypsää lehmät, hoitaa sisko ja leikata nurmikko. Koko jälkimmäinen virke oli valetta, mutta kesät oli kyllä kuumia. Olihan tänäkin keväänä hellejakso toukokuussa, mutta muuten on ollut kyllä melko sateista ja pilvistä. Intiaanikesää odotellessa.

 

Päästiin sentään nauttimaan rannalle niinä muutamina päivinä, kun aurinko näyttäytyi, eikä ollut muuta menoa. Alkukesä oli kyllä lievästi sanottuna kiireinen. Joka viikonloppu jotakin tapahtumaa ja kissanristiäistä. Heinäkuussa se onneksi hiljenee tapahtuma-alallakin ainakin hieman, vaikka koko Suomi on täynnä toimintaa. Eilen alkoi melkein ahdistaa, kun tein kalenterimerkintää joulukuulle. Yäk! Tuleeko se pimeä talvi taas? Onneksi ei ihan vielä.
 



Äiti sai uuden laukun, vauvakin halusi omansa. Laatuvaatimusten suhteen ei ollut mitenkään tarkkaa.

Vaikka vielä ollaan ihan kesällä, niin jonkun verran syksy on ajatuksissa. Vika aloittaa nimittäin kahden ja puolen viikon kuluttua eskarin, jolloin kotona hengailee päivisin enää vauva, joka ei kuitenkaan ihan täysin vauva enää ole.



Lahen tori ja Herkku lihis. Pelottavan lähellä.

Sysmässä satamassa

Eskariin tutustumisen jälkeen kelpasi tuoreet vohvelit

Ollaan Herkun kanssa opeteltu aika nopeiksi ravintola-asiakkaiksi. Hädin tuskin ehtii selfietä ottamaan, kun ruuat on vedetty ja itkupotkuraivarit vältetty

Testissä Block by Dylanin brunssi

 

Avioero. Yhteishuoltajuus. Eri paikkakunnilla asuminen. Lasten kuskaamista toiselle vanhemmille. Mitä ihania syitä testata Helsingin parhaimpia brunssipaikkoja? Saatiin ihanan ystäväni kanssa aikataulut kerrankin täsmäämään niin hyvin, että suunnattiin suloisten ja rauhallisten (?) vauvojemme kanssa Block By Dylanin brunssille. Oma vauvanihan on jo 2-vuotias ja ystäväni muutaman kuukauden ikäinen. Toinen nukkui ja toinen koitti toistuvasti etuovesta Eteläkadulle. Arvatkaa kumpi?

 

Paikkana tuo Dylan oli kyllä tosi tunnelmallinen. Ihanan väljää ja tilavaa. Hyvin pääsi myös hyökkäysvaunuilla, joita meilläkin oli mukana oikein kaksin kappalein. Sen verran Dylanin suosio yllätti jopa meidät, että paikka oli lähes täyteen varattu. Saimme kuitenkin armolliset 1,5 tuntia aikaa nauttia ihanasta seisovasta pöydästä. Ensin huolestuin ruoka-ajan lyhyydestä, ehtisikö siinä ajassa santsata riittävästi? Kun sitten loin katseeni Vauvaan, joka toistuvasti piti huutavana noutaa ravintolan eteisestä takaisin pöytään, ajattelin, että nopeat syövät, hitaat eivät. Ja hyvin ehti.

 

Dylanin brunssilta löytyi sopivaa syötävää ainakin meidän 2-vuotiaalle ja tarjonta oli muutenkin mukavaa vaihtelua meksikolaisen teemansa ansiosta. Perusbrunsseja kun on tullut niitettyä ihan kiitettävästi. Ja kyllä, aikaa taisi olla vielä jäljelläkin seuraavaan kattaukseen, kun olimme jo lopetelleet ja poistumassa. Pienempää vauvaa nukutti sen verran makeasti brunssin jälkeen, että teimme vielä lyhyen shoppailukierroksen kaupungilla.

 

Kesän ekat Lintsit

 Parhaimmat ideat tulevat ex temporee. Olin viemässä Ekaa ja Vikaa isälleen Helsinkiin viikonlopun viettoon. Aikataulumme eivät sopineetkaan aluksi yhteen ja meille jäi poikien kanssa vähän luppoaikaa. Perjantai iltapäivänähän kannattaa suunnata ruuhkan täyttämään Helsingin keskustaan, koska jos olit rauhallinen ja zen tullessasi, et takuulla ole sitä enää lähtiessäsi.

 

Hyvänä puolena toukokuun alun Lintsi-käynnissä ehdottomasti on se, että porukkaa on liikkeellä hyvin vähän. Kaikkiin laitteisiin pääsi jonottamatta ja muutenkin kaduilla mahtui liikkumaan. Totesin jälleen saman, mitä lukuisina aiempina kesinä (miksei sitä ihmislapsi koskaan opi?), että alle 120cm lapsen kanssa kannattaa ainakin Suomen huvipuistot kiertää kaukaa. 6-vuotias, Vika, pikku patukka on sen verran tappi, ettei pääse isojen laitteisiin ja toisaalta, vaikka pääsisikin ei varmaan uskaltaisi loppujen lopuksi mennä. Loppujen lopuksi reissumme oli todella surkuhupaisa: Pikkulasten laitteiden kohdalla pikkumies topakasti totesi: "En varmana mene tohon, ihan lälly". Isojen laitteiden kohdalla tuli itku "Miksi en pääse tuohon?". Niissä kahdessa laitteessa, joihin kaikki pääsimme, Vika itki heti aloituksen jälkeen "Pelottaa!". Eli jälleen kerran, mitä tästä opimme? Mene huvipuistoon ainoastaan isojen lasten kanssa tai vaihtoehtoisesti aivan pienten. Kaikkein varminta on tietenkin olla menemättä ollenkaan ja keksiä jotain muuta tekemistä. Huomasin nimittäin, ettei vanhuus tule yksin, kesyissäkin laitteissa tuli huono olo.

Muutama tunti Lintsillä ja muutamat ajelut laitteissa ja lopputuloksena seisoimme pari tuntia liikenneruuhkassa matkalla Pohjois-Helsinkiin. Mutta kyllä kesän ensimmäinen hattara on aina kesän ensimmäinen hattara (vanha hämäläinen viisaus..tai sananlasku)