Viime aikoina on taas sisustusrintamalla ahdistanut aika tavalla. Kaikki näyttää niin lattealta ja tylsältä. Joka paikka on sotkussa, eikä mitkään huonekalut sovi yhteen. Mikä hemmetin järki on ollut roudata koko huusholli täyteen Ikean hengetöntä ja sielutonta romua? Kirpputorilta saisi paljon parempaa kamaa. Huonekaluja, joilla olisi joku tarina kerrottavana. Tarina tai ei, aivan sama, mutta jotain kohennusta pitäisi saada. No, päätin ihan alkajaisiksi järjestellä keittiön avohyllyjen purkit. Avohyllyt ovat ärsyttäneet jo pidemmän aikaa ja olin jo hankkimassa niihin ovia. Näin kuitenkin facessa erään ihan toisen talon myynti-ilmoituksen, jossa keittiössä oli myös avohyllyjä ja nehän näyttivät ihan kivoilta. Toisin kuin meillä, niissä oli jokin järjestys ja logiikka. Voiko nyt enää ihmetellä, ettei hylly, jossa on nuhapumppu, lasten askartelut, pullonpalautuskuitti, kahvinkeittotarpeet ja xylitol-pastillit, näytäkään hyvältä? Ei muuta kuin purkit ojennukseen ja järjestykseen, niin näytä ihan niin pahalta. Paitsi tuo vaaleanpunainen väri. Mitähän hittoa olen joskus ajatellut?
Sitten se toinen ahdistuksen aiheuttaja. Nuo kaksi kuvassa näkyvää ehkä n. 50-luvun nojatuolia, jotka eivät vaan kerta kaikkiaan kestä viiden villipedon käsittelyä olohuoneessa. Verhoilun väri on toki vähän väärä ja muutenkin tuolien tyyli on nykymakuuni hieman liian pelkistetty. Runsautta ja ylellisyyttä pitäisi olla enemmän kuten elämässä ylipäätään, heh.
Olin jo heittämässä tuoleja roskalavalle, mutta viime hetkellä en raaskinutkaan ja nyt olen yrittänyt löytää tuoleille jotain uutta paikkaa. Olohuoneeseen tosin kaivattaisiin lisää istumapaikkoja, jotta koko kööri pääsisi mukavasti tv:tä katselemaan. Toisaalta olohuoneesta tuli myös ihanan avara tuolien lähtemisen jälkeen. Pohdin myös mahdollisuutta siirtää iso ruokaryhmämme olohuoneeseen. Tällöin keittiöön voisi jäädä nuo kaksi nojatuolia minun ja Herkun ihania kahvihetkiä varten ja muuten ruokailisimme sitten olohuoneen puolella. Ehdotin ruokaryhmän siirtämistä Herkulle, joka ei suorilta käsin innostunut ja lopulta ehtona oli, että ryhmä voidaan siirtää sillä ehdolla, ettei sitä siirretä enää takaisin. Huijauksen makua sanon minä, eihän tuollaisella diilillä kannata mitään sopia.
Samalla, kun järjestelin keittiön avohyllyn lasipurkkeja, heräsi uusi innostus kaikkia mahdollisia lasipurkkeja kohtaan ja olen nyt haalinut niitä joka paikkaan esille. Toinen nojatuoli jäi eteisaulaan pienen lipaston kaveriksi ja tadaa, siitähän syntyi lukunurkkaus. Yhtenä iltana istuin tuossa tuolissa tarkoituksena selailla päivän lehtiä, mutta totesin melkein heti, ettei lukunurkkausta kannattaisi pystyttää koko talon pimeimpään huoneeseen ainakaan niin, ettei luonnonvaloa pääse lainkaan tulvimaan mistäänpäin. Lapsetkin luultavasti kuvittelivat siinä istuessani, että olin tulossa vähintään hulluksi, kun kävivät vuorotellen kysymässä: "Äiti, miksi sä istut täällä yksin?" Eivätkä ne tajunneet, että se oli LUKUNURKKA?!
Pakko varmaan huilata viikonloppu ja pohtia tätä järjestystä oikein ajatuksen kanssa. Nyt on sellaiset puhdistukset menossa, että aivan kaikki turha tavara saa lähteä mukaan lukien huonekalut.
