Meidän joulu

 

Meillä meni joulunvietto suunnitelmat ihan viime hetkellä uusiksi ja näin jälkikäteen on helppo ymmärtää miksi. Äärimmäisen kiireisen ja stressaavan loppuvuoden jälkeen oli luonnollista, että kun rauhalliset vapaat koittivat, olimme tietenkin koko perhe kipeänä. Tai ainakin se osa, joka tänä vuonna oli paikalla. Isommat lapset olivat toisissa kodeissaan ja meidän kolmen piti suunnata siskoni perheen luokse Naantaliin. Päätimme kuitenkin aattoaamuna jäädä kotiin sairastamaan. 



Välipäivinä meillä on firman puolesta tiedossa aikamoista hulabaloota, joten joulun ajalta odotin rentoutumista ja univelkojen vähentämistä. Kun sairastuimme kaikki, eivät odotukset noiden mainittujen osalta olleet enää korkealla, mutta ihmeekseni perheen pieninkin päätti ottaa vapaista kunnolla ilon irti ja nukkui pitkien päiväunien lisäksi yöunet kellon ympäri. Kyllä kelpaa! Nautitaan nyt tästä luxuksesta, koska kauaa se tuskin kestää. 

 

Muutenkin joulu kotona sujui ihanan rauhallisissa merkeissä. Aattoaamuna vielä ryntäsimme paniikkiruokaostoksille, koska olimmehan varautuneet istumaan siskoni notkuvissa pöydissä koko joulun. Saimme onneksi kaiken tarvittavan hankittua viime hetkessä ja ehkä vähän liikaakin. Vaaka näytti tänä aamuna aika hervotonta lukemaa, mutta ei haittaa. Tammikuussa voi ängetä sitten salille kaikkien muiden elämäntapojen muuttajien kanssa. Facebookiin alkaa ilmestyä myös kavereiden linkkauksia eri juoksutapahtumiinkin. Vielä ehtisi aloittaa treenaamiseen siihenkin hommaan.

En kyllä itse tunnustaudu mitenkään erityisemmin jouluihmiseksi, mutta kaikesta huolimatta tämä joulu oli tosi kiva. Rentoa yhdessäoloa, syömistä, nukkumista ja ihan vähän liikkumistakin. Näistä on hyvä ponnistaa välipäivien kiireisiin.

Mitä laiskojen vanhempien ei koskaan kannata tehdä?

 

Alkaa säätää lapsille mitään kestojoulukalentereita! Meillä on ehkä nyt 3-4 vuoden ajan ollut kestojoulukalenterit käytössä ja suunnilleen saman ajan joulukuut ovat olleet meille vanhemmille yhtä tuskaa. Tarkoituksena oli alun perin, että kestojoulukalenterit kätkisivät sisälleen pieniä lahjoja, suklaata, makeisia ym. Olen tehnyt kaikki kestokalenterit itse ja ensimmäisissä versioissa oli 24 pientä lokeroa, joihin tonttu sitten kävi laittamassa jokaiselle päivälle jotain. En tiedä kuinka maltillisia lapsia muissa perheissä on, mutta meidän lapset olisivat tyhjentäneet joulukuun ensimmäisenä koko kalenterin. Päädyin laittamaan kalentereihin yhden yllätyksen kerrallaan.

 

En tiedä kuinka maltillisia lapsia muissa perheissä on, mutta meidän lapset olisivat tyhjentäneet joulukuun ensimmäisenä koko kalenterin. Päädyin laittamaan kalentereihin yhden yllätyksen kerrallaan. Sitten tajusin, että mitä järkeä pitää joulukalenteria, jossa on 24 lokerikkoa, jos kuitenkin vaan yhdessä on yllätys? Vaihdoin alkuperäiset joulusukkiin, joita muutenkin fanitan jenkkityylin ihailijana.

 

 

Sukka tai lokerikko, yhtä kaikki, aina iltaisin sama muistaminen yllätyksen piilottamisessa. Pari kertaa ollaan unohdettu ja jouduttu keksimään valkoisia valheita. Mikäs vanhempi se olisi, joka ei lapselleen välillä valehtelisi?

 

Päädyin kestokalentereihin alun perin ekologisen ajattelun siivittämänä, kun päätin vähentää roskan määrää ja ryhtyä himokierrättäjäksi. Tuolloin myös kauppojen joulunkalenterit olivat yksinkertaisesti tylsiä ja ajattelin diy kalenterin olevan paljon persoonallisempi. Nyt kauppojen hyllyt ovat pullollaan Starwarsfrozenkindermarsmuumispecialedition-kalentereita ja meillä roikkuu väsyneet joulusukat ikkunassa. Kyllä kannatti panostaa. Laskeskelin vielä, että vaikka olisin ostanut neljä kalleinta joulukalenteria, olisi kokonaiskustannukset varmaan siltikin jääneet halvemmaksi puhumattakaan helppoudesta. Mutta toisaalta, lapset ovat edelleen villeinä noihin sukkiinsa, joten mennään näillä ainakin tämä joulu.

 

Adventin aattona

No tietenkin meillä on jo ensimmäiset joulukoristeet kaivettu säilytyslaatikoista esiin. Vaikka inhoan yli kaiken kaikkea turhaa krääsää ja asetelmia tasoilla, niin pakko oli kuitenkin jouluinen sellainen tehdä. Ensi viikolla, kun kaikki lapset ovat kotona, kaivan valkoisen joulukuusen esiin ja sitten pallot ja köynnökset päätyvät siihen, eikä tasoille jää muuta kuin korkeintaan itse pulloista tuunattu adventtikynttelikkö.

 



Kuvat on muuten tähän vuoden aikaan aivan kauheita, kun kunnollista valoa ei ole saatavilla. Olen tyytynyt ottamaan nykyisin kuvia pelkästään kännykän kameralla, koska sitä kautta kuvien siirtäminen tänne blogiin on vaan niin paljon helpompaa. Laatukin on kyllä sen mukaista. Innostuin viikonlopun kunniaksi siivoamaan ja koitin ikuistaa ihanaa jouluista fiilistä, mutta eihän näiden kuvien muodossa mikään näytä miltään. Pikkuisten ikkunassa roikkuva joulupukkikin näyttää kuin roikkuisi kiirastulessa.

 



Olo on ollut jälleen tosi vetämätön vitamiinikuurista huolimatta. Olen koittanut tehdä joulusiivoista jo muutaman viikon ajan ja siivonnut nurkkia turhasta roinasta. Olen selkeästi muuttumassa minimalistiksi, koska tavaraa on lähtenyt kierrätykseen aika kovalla kädellä. Mitään kirpparitouhuja en todellakaan jaksa harrastaa, vaan roudaan turhat vaatteet suoraan kierrätykseen tai annan jollekin tarvitsevalle. Talomme toinen WC on tällä hetkellä varastotilana ja siellä on muutamiakin huonekaluja, jotka odottavat uutta kotia. Pakko saada ne sieltä jonnekin ennen kevään WC-remonttia. Mikäli sellaista nyt saadaan koskaan järjestymään. Olenhan kuitenkin hoitovapaalla, joten kassavirta on melko minimaalista ja ensi vuodelle on sovittuna jo muutamiakin ulkomaan matkoja.

 



 
 
 

 

Täällä nautitaan nyt ihanan rentouttavasta viikonlopusta. Ensi viikosta on tulossa vähintäänkin vauhdikas ja luultavasti meidän perheeseen odotetaan joko hyviä tai huonoja uutisia. Toiseksi nuorimmaiselle pukkaa jo kerhon joulujuhlaa, itselle työvuoroa ja lukuisia järjestöhommia sekä koululaisille kokeita. Joulunpyhinä aiotaan todellakin rauhoittua, sillä välipäivät tulevat olemaan meillä yhtä hulinaa uuden liiketoiminnan muodossa. Nyt kuitenkin ihanaa viikonloppua. Täällä ainakin juhlittiin joulunavajaisten muodossa eli nyt on joulunodotus virallista!