Rapujuhlat 2016

 

Niin sitä hiljalleen kesä kääntyy syksyyn ja vaikka kuinka koittaisi pitää positiivista virettä yllä, niin kyllä kuihtuvat lehdet ja viilenevät illat väkisin vetää mielen ajoittain haikeaksi. Siinä se meidän niin kovasti rakastama kesä meni. Olen lapsesta saakka ollut vannoutunut syysihminen, mutta jotenkin viime vuosina olen alkanut oireilemaan pimeästä vuoden ajasta. Oikeasti kyllä ihan syyttä, koska tässähän on vuoden mahtavimmat hetket jälleen käsillä: Halloween, itsenäisyyspäivä, joulu, räjähtävä uusi vuosi. Hui hai kaikenlaisille masennuksille. Sitä paitsi päästään Herkun kanssa ihan kohta jälleen Espanjan auringon alle syyslomalle.

 

Loppukesän ehdottomiin kohokohtiin kuuluu ystäväporukan perinteiset rapujuhlat. Nehän järjestetään nyt meillä toista kertaa, joten kyllä tässä voidaan perinteestä puhua. Kaikkein parhaiten ruuhkavuosina onnistuu ystävien säännöllinen tapaaminen, jos tapaamiselle on pyhitetty oma viikonloppu. Meillä se on siis elokuun viimeinen, jolloin kokoonnutaan yhteen nauttimaan mahtavista ravuista ja muista herkuista. Saattoi tänäkin vuonna muutama laulu kajahtaa ilmoille.

 

Laitetaanpas nyt vielä menukin tähän, jos vaikka satun ensi vuonna tuskailemaan tarjottavien kanssa:

 

 

Alkuruoka

 

Bataattisosekeitto

 

Pääruoka

 

Ravut

Varhaiskaalisalaatti

Fetasalaatti

Uudet perunat

Tilliä, silliä, smetanaa

Kylmäsavulohipiirakka

 

Jälkiruoka

 

Valkosuklaa-mustikka-pannacotta

 

Kahvi

Key Lime pie

 

Alan kyllä selkeästi vanheta (muutaman päivän kuluttua ihan oikeastikin), sillä pikkutunneille valvomista seuraava päivä on vähintään mielenkiintoinen. Tapasin vielä vanhoja opiskelukavereita ja missäpä sitä pienten lasten äidit paremmin pääsisivät paremmin vaihtamaan kuulumisia kuin Hoplopissa. Siis aivan mahtava yhdistelmä rapujuhlien jälkitilan kanssa.

 



Testissä Block by Dylanin brunssi

 

Avioero. Yhteishuoltajuus. Eri paikkakunnilla asuminen. Lasten kuskaamista toiselle vanhemmille. Mitä ihania syitä testata Helsingin parhaimpia brunssipaikkoja? Saatiin ihanan ystäväni kanssa aikataulut kerrankin täsmäämään niin hyvin, että suunnattiin suloisten ja rauhallisten (?) vauvojemme kanssa Block By Dylanin brunssille. Oma vauvanihan on jo 2-vuotias ja ystäväni muutaman kuukauden ikäinen. Toinen nukkui ja toinen koitti toistuvasti etuovesta Eteläkadulle. Arvatkaa kumpi?

 

Paikkana tuo Dylan oli kyllä tosi tunnelmallinen. Ihanan väljää ja tilavaa. Hyvin pääsi myös hyökkäysvaunuilla, joita meilläkin oli mukana oikein kaksin kappalein. Sen verran Dylanin suosio yllätti jopa meidät, että paikka oli lähes täyteen varattu. Saimme kuitenkin armolliset 1,5 tuntia aikaa nauttia ihanasta seisovasta pöydästä. Ensin huolestuin ruoka-ajan lyhyydestä, ehtisikö siinä ajassa santsata riittävästi? Kun sitten loin katseeni Vauvaan, joka toistuvasti piti huutavana noutaa ravintolan eteisestä takaisin pöytään, ajattelin, että nopeat syövät, hitaat eivät. Ja hyvin ehti.

 

Dylanin brunssilta löytyi sopivaa syötävää ainakin meidän 2-vuotiaalle ja tarjonta oli muutenkin mukavaa vaihtelua meksikolaisen teemansa ansiosta. Perusbrunsseja kun on tullut niitettyä ihan kiitettävästi. Ja kyllä, aikaa taisi olla vielä jäljelläkin seuraavaan kattaukseen, kun olimme jo lopetelleet ja poistumassa. Pienempää vauvaa nukutti sen verran makeasti brunssin jälkeen, että teimme vielä lyhyen shoppailukierroksen kaupungilla.

 

Punnituspäivä

 

Ihanan rentouttavaa käydä vaaálla vaan kerran viikossa. Normaalisti käyn joka aamu ja melko usein monta kertaa päivässä. Raastavaa itsensä kiduttamista. Olen nyt noudattanut Jutan dieettiä viime syksystä lähtien. Välillä vähän enemmän ja välillä vähemmän. Viimeisen kolmen viikon aikana vähän enemmän, niin että tämän hetken punnitus on -4kg/ kolme viikkoa. Ei paljon mitään! Semmonenhan dieetin pitäisi olla, että kun saa ajatuksen olla bikinikunnossa, niin valmista pitäisi olla heti. Puolen vuoden superdieetti in my ass. Kenen kärsivällisyys sellaista kestää?

 

 

Tässä dieettiversiossa on saanut vetää maitotuotteita ja välillä kyllä tuntuu, että rahka ja raejuusto tulevat korvista ulos. Siispä päätinkin ihan lennosta vaihtaa kokonaan maidottomalle ja gluteenittomalle. Veikkaan, että kumpaakaan partikkelia ei tule edes ikävä paitsi korkeintaan maitokahvin osalta. Vaikka ylipainoa onkin, niin tässä ruokavaliohommassa laihdutus on toisarvoista (ketähän taas oikein huijaan?). Ensisijainen tavoite olisi kuitenkin saada hyvä ja energinen olotila.

 





Olen tosin kuullut monelta, että maidon poisjättäminen kahvista ei ole edes paha, mutta itseäni pelkkä ajatuskin ahdisti sen verran, että otin asap kasvipohjaiset jutskat käyttöön. Mutta kuuluuko niiden juoksettua?

 

Kiireisen lapsiperheen arjessa ruokavalio muuttuu yksipuoliseksi noudatti sitten mitä hyvänsä dieettiä. Onkin siis niin virkistävää testailla uusia reseptejä, kuten maailman yksinkertaisimpia proteiinilettuja ja erilaisia marjasmoothieita.

 

 

Täähän on siis siinä mielessä kiva dieetti, että tässä on nuo Runebergin tortut sallittu. Ja myös laskiaispullat. Erityisesti jos ne syö töissä, kokouksessa tai ihan missä tahansa muualla kuin kotona. Kotonakin saa syödä kerran päivässä. Ja sitten tietysti se muistisääntö, että mitään klo 18 jälkeen syötyä ei noteerata.

 

-3kg

 

Jei! Tässä tulos, kun aloin lukea sitä Lihavien ensihoitajien -laihdutusblogia. Yhdenkin laihduttajan ruokakuvat oli niin hyviä, että ne suorastaan pakottivat laihduttamaan. Siispä viikon terveyskuurin jälkeen -3kg. Onnea itselleni! Pienenä lieventävänä asianhaarana kerrottakoon sen verran, että suurin osa viime aikoina kertyneistä kiloista on peräisin joulun ajalta, jolloin ihan surutta Herkun kanssa fiilisteltiin hyvän ruuan merkeissä pitkiä vapaita. Eli luultavasti nyt lähteneet kiloset ovat muodostuneet pelkästä nesteestä, jota hiilarihötön vetäminen on kroppaan kerryttänyt. Väitteeni osoittautukoon oikeaksi viikon päästä, jolloin erotus on uskoakseni huomattavasti pienempi.

 

En noudata mitään tiettyä dieettiä. Tarkoitus on ollut muuttaa ruokavaliota pysyvästi niin, että tulen syömään juuri näin aina ja ikuisesti. Ei siis mitään hemmetin nälkäkuuria, joka saa mielen vaan vihaiseksi. Ja sitähän ei kukaan ympärillä oleva toivo, enkä toki itsekään. Jonkinlainen yhdistelmä tämä ruokavalioni lienee Jutan dieettiä ja jotain Dukanin tyylistä ja pH:ta: Proteiinia, vihanneksia ja kasviksia, gluteeniton ja sokeriton. Ja todellakin uskon pärjääväni ilman kahta jälkimmäistä, jotka tekevät takuulla ihmiselimistölle, vaan hallaa. Älkää nyt sitten näytelkö ihmeessä kenellekään tätä postausta minään absoluuttisena totuutena. Kaikki lausunnot perustuvat omiin havaintoihin oman kroppani käyttäytymisestä. Ne eivät ole siis mitenkään tieteellisesti osoitettuja.

 

Yksi syy gluteenittoman ja sokerittoman noudattamisessa on se, että pelkään kuollakseni kakkostyypin diabetesta. Itselläni on melko suuri sukurasite ja lisäksi Vauvaa odottaessani verensokerit olivat pystyssä. Onneksi selvisin pelkällä dieettihoidolla, mutta kontrollisokerirasitukseen pitäisi mennä pikimmiten. En vaan uskalla. Ennen kuin olen pudottanut ainaki 10kg. Ja sehän onnistuu tässä ihan just. Vastahan sitä putoamista on vuoden päivät odoteltu, mutta kun satuin aluksi käsittämään väärin ja lisäsin painoa, kunnes tajusin, että ei näin.

 

Eli kevyempänä uuteen viikkoon, hai hou Silver! On muuten taas hyvä viikko tulossa.

 

 

Parhainta isäinpäivää!

Vuorotyöläisten perheessä juhlittiin iskä-päivää jo eilen, mutta tänäänkin nuo mahtavat herrat ovat olleet ajatuksissa läsnä. Erityisen kiitollinen olen tänään omasta rakkaasta miehestäni, joka on maailman paras isä yhteiselle lapsellemme. Lisäksi tietysti olen onnellinen myös omasta isästäni ja vanhempien poikien isästä. Kaikki mahtavia tyyppejä. Olette päivänne ansainneet. 

 

"Isän turva on lapsen tarpeista voimakkain"

Sigmund Freud

Halloween-tarjoiluja

Hirviön sormia

Tänä vuonna Halloween-tarjoilut olivat hieman edellisvuosia suppeammat ja ei-ehkä-niin-kovin-kekseliäät. Viime viikot ovat olleet melkoista pintaliitoa, josta voin kirjoitella tarkemmin sitten joskus. Saatiin kuitenkin viime viikonloppuna järkättyä edes ihan snadit Halloween-hassuttelut lapsille. Ja joo, perinteiden mukaisesti vietettiin tätäkin juhlapäivää viikko etukäteen, koska uusperhe.

Silmämunamuffinit

Uutuutena viime vuosiin verrattuna pöydässä oli muun muassa hirviön sormia, jotka kylläkin alun perin oli tarkoitettu noidan sormiksi, mutta ehkä pikku leivinjauheyliannostuksesta johtuen sormet paisuivatkin melko pulleiksi. Ihan tavallisesta keksitaikinasta on nuo sormet askarreltu ja kynneksi laitettu halkaistu manteli.

Kissanhiekkalaatikko

 

Silmämunamuffinit on hyvä tarjottavan laiskan äidin keittiössä. Paistat vaan muffineita, koristele kermavaahdolla ja silmämunakarkki päälle. Voila! Koitin värjätä kermavaahtoa hieman kellertäväksi elintarvikevärillä, mutta pienikin määrä tekee heti ällöttävän makuvivahteen kermikseen, joten toivottavasti muistan olla uudestaan tekemättä samaa virhettä. Silmämunakarkit oli muuten hyviä. Lapset maisteli niitä vähän peloissaan, koska luulivat parat, että ne ovat oikeita. Tyttö ei uskaltautunut maistamaan lainkaan.

 

Jo klassikoksi muodostunut kissanhiekkalaatikko oli jälleen tietenkin mukana kuvioissa. Muistaakseni olen aina ennen paistanut kakkutaikinasta ohuen pohjan ja latonut päälle mascarpone-kermavaahtoa. Tänä vuonna en jaksanut paistaa edes kakkupohjaa, vaan lapioin pelkkää em. vaahtoa ja päälle keksimurua. Kakkakikkareet muotoilin Nutellasta. Toimi tällaisena pikaversionakin.

 



 

Lisäksi oli tarjolla cocktail-tikkuja (lihapullaa, juustoa ja kurkkua), irtirevittyjä sormia (nakkeja ketsuppiroiskeilla), munakarkkeja, hirviönkyyneleitä (salmiakkikarkkeja). Lapset olivat jälleen tyytyväisiä ja loppu ilta leikittiin pimeäpiilosta, silmäniskumurhaajaa sekä kerrottiin kummitusjuttuja. Sillä seurauksella, ettei Vika uskaltanut nukkua omassa sängyssään ja sitten lopulta, kun nukahti, näki painajaisia koko yön. Että semmoset Halloweenit.

 



Barcelonan ruokahommia

Ensimmäisenä päivänä Placa Reialla pihviravintolassa. Koko reissun parhaimmat pöperöt oli tuolla.

 

 

Tunnustan olevani perso hyvälle ruualle. Usein lomiemmekin kohokohdat liittyvät nimenomaan syömiseen ja juomiseen (no, kyllä myös pitkään nukkumiseen ja rauhallisiin aamuihin). Olimme etukäteen tutustuneet jonkun verran Barcelonan ravintolatarjontaan ja sitähän riitti laidasta laitaan. Ravintolakatu Barric Goticin alueella (ehkä?) ei ollut mielestäni mikään yliveto. Tosin kävimme sen varrella ainoastaan yhdessä ravintolassa, mutta eivät ne muutkaan oikeastaan erottuneet mitenkään erityisemmin toisistaan. Tuolla ravintolakadulla ei myöskään ravintoloilla ollut juurikaan terasseja, vaan pöydät sijaitsivat sisätiloissa. Illat olivat edelleen kuitenkin kohtuullisen lämpimiä, joten oli mukava syödä ulkona.

 

Herkun fetissi ja tässä vaiheessa maistui vielä minullekin

Lihakaupan ohi ei A-luokan lihansyöjä voinut pysähtymättä kävellä

 

Hintataso vaihteli todella paljon. La Ramblan alueella ja muiden nähtävyyksien läheisyydessä oli korkeat turistihinnat. Sivukaduilla ja muutenkin vähän syrjemmässä sai kyllä nauttia todella hyvästä hinta-laatusuhteesta. Ehdottomasti kannattavinta on syödä menu del dia, joka sisältää kolmen ruokalajin ja yleensä yhden lasillisen viiniä, vettä tai Sangriaa. Hinta on n. 10-12€ klo 12-16 välisenä aikana. Iltamenut ovat luonnollisesti hieman kalliimpia, n. 20€ luokkaa. Olin etukäteen lukenut jostain matkaoppaasta, että Barcelonassa syödään illallista vasta klo 21 jälkeen. Paikalliset varmaan näin tekevätkin, mutta kaupunki on aivan täynnä turisteja ja ruokaa on tarjolla ympäri kellon. Huh, ehdin pelätä, että kuolen nälkään.

 



Paellaa Barcelonetassa. Itse en tuohon alueeseen rakastunut, enkä varsinkaan kyseiseen ravintolaan. Jälkiruokana purkkijäätelöä, nooou!

Kun perheelliset lähtevät lomalle, on pakko tuplata kahviannostus, ettei homma mene pelkästään nukkumiseksi

Ihania nää purkit! Ihan mielettömiä! Ai siinähän onkin vaan tavallista ketsuppia..

 

Yleensä olemme tottuneet ajoittamaan ruokailut suunnilleen niin, että syömme myöhäisen aamupalan tai oikeastaan brunssin ja sitten kunnon ruuan joskus illansuussa. Barcelonassa tuo systeemi ei vaan toiminut, sillä joka kulmassa ja kadun varrella oli toinen toistaan ihanampia ruokapaikkoja. Rakastuin tulisesti mm. Churroihin ja niitähän piti kahvin kanssa saada joka aamu. Menu del dia piti tietenkin päästä joka päivä nauttimaan edullisen hinnan vuoksi ja sitten vielä lisäksi hampurilaista ja muuta pikku snackya sieltä täältä. Todellakin tuli syötyä vähän liikaa. No kuka sitä jaksaa lomalla pingottaa.

 

Churroja, churroja, enemmän churroja

Loppuviikosta en voinut enää mennä lihakauppaan sisälle. Oli pakko kuvata Herkkua ulkoa käsin.

 

Vaikka ensimmäisinä päivinä panikoin, ehdinkö varmasti syödä ja maistaa kaikkea mitä olin etukäteen himoinnut, alkoi loppulomaa kohden jo kyllästyttää. Tapakset olivat lähes samanlaisia joka paikassa eli kun olit testannut jossain, ei muut paikat enää tarjonneet uutta. Menu del dia -ruokien laaduissa oli mielettömiä vaihteluja. Barcelonetan alueella yhdessä ravintolassa jälkiruuaksi tuli purkkijäätelöä, josta sai itse repäistä kannen auki. Mitä??!

 



Bacoan vuoden 2014 paras hampurilainen. Hyvä oli!



Gelato-valikoima oli mieletön: Kinder, Oreo, banaani, valkosuklaa, kinuski

Kallis tapa päästä nälästä eroon: tapakset, mutta pakkohan nekin oli testata

 

Omaksi suosikikseni valikoitui tässä ruokapaikkavalinnassakin Placa Reial. Aivan La Ramblan tuntumassa oleva pieni aukio, jonka laidoilla oli lähemmäs kymmenen ravintolaa terasseineen. Katusoittajat ja Capoeira-tanssijat viihdyttivät ja osaa varmaan ärsyttivätkin, mutta kiva oli, kun oli jotain ohjelmaa. Hintataso oli edullinen, drinkit n. 7€/kpl (niin on pitkä aika siitä, kun olen viimeksi Suomessa käynyt yökerhossa, ettei ole harmainta hajuakaan, onko 7€ drinkistä paljon vai vähän).

 

Testissä Kinder ja kinuski: jälkimmäinen Super, ensimmäinen menetteli

Ja churroja. Placa Reialla. Koko Barcelonan paras paikka

 

Samalla kun itse vedin churroja, Herkku söi ilmakuivattua kinkkua. Hotellimme lähistöllä oli kivijalkalihakauppa, jossa oli esillä possun potkia ja kaikenlaisia lihakimpaleita. Kuten muissakin asioissa, niin tässäkin kohtaa alkoi loppuviikosta ilmakinkun ja koko lihakaupan haju ällöttää. Kinkkukiintiö tuli täyteen, churrokiintiö ei. Onneksi kotiin tultua tajusin ottaa selvää, että churrot on tehty tuulihattutaikinasta ja paistettu rasvassa. Helppo tehdä siis kotonakin (ainahan kaikki on toosi helppoa).



Kauppahallista tortillat viimeisen päivän kunniaksi. Mustekalarenkaita ja chorizo-makkaraa

Viimeisenä iltana syötiin sisällä

 

Tässä tuli melkein nälkä näitä kuvia katsellessa, mutta ei auta, sillä tänään alkoi jälleen kuntokuuri viimeviikkojen löysäilyjen jälkeen. Toisaalta ensi viikonloppu tuo tullessaan jälleen tyttöjen illan, joten miksi suotta edes vielä aloittaa, kun viikonloppuna räjähtää kuitenkin. Hei ja meillä alkoi muuten syysloma. Kaikki lapset lähtivät taas toisiin koteihinsa (paitsi tietty se nuorin), joten aika rentoa menoa meillä tiedossa. Ainakaan ei tarvitse isompia herätellä kouluun aamuisin.