Kesätapahtumaa lapsen kanssa

Niin sitä alkaa nähdä kaikenlaiset tapahtumat erilaisessa valossa, kun käy niissä lapsen kanssa. Itsehän kuulun kyllä sen verran mukavuudenhaluisiin vanhempiin, että käyn open air -tapahtumissa kaikista mieluiten aikuisseurassa. Normaalisti kun on tottunut suunnistamaan suoraan anniskelualueelle, niin lapsen kanssa hengaillessa varmistan aluksi, että a)missä voi vaihtaa vaipan ja b) mihin aikaan pelle esiintyy.

 











Tekniset ongelmat ohi?

Varmin tapa juoda aamukahvi rauhassa: Late Lammas

 

Tekniset ongelmat ovat riivanneet meikämutsia suunnilleen äitienpäivästä lähtien. Suunnilleen koko elämäni, blogini, liiketoimintani perustuu sille, että tabletti skulaa moitteettomasti. No, eipä ole skulannut ja suunnilleen viimeisen kuukauden aikana kaikista tarpeellisimmatkin sovellukset kaatuivat. Kuvien lataaminen on ollut tabletin mielestä niin synnistä, että pelkästään blogin päivittämisen ajatteleminen on aiheuttaminen täydellisen tilttaamisen. Tosinaisethan ei pahemmin valita ja vasta muutaman kuukauden tietoteknisen vajaatoiminnan jälkeen mainitsin pikku vioista miehelleni. Se oli muutama räpellys (komentosarja tai jotain) ja tadaa, kone pelitti jälleen. Ah, mikä tunne, kun olet viimeiset viikot lukenut sähkpostia, päivittänyt somea, hoitanut firman toimistohommia sentti kertaa sentti puhelimennäytltä. I´m the king of the world! Tai ehkä pikemminkin queen..

 





Jaa että mitenkä kesä on mennyt? No siinähän se. Ilmoja pidellessä. Ei sovi valittaa, mutta mikä näitä Suomen kesiä oikein nykyisin vaivaa? Silloin, kun olin lapsi, kesät oli kuumia ja talvet kylmiä. Kouluun on mennen tullen ylämäki ja kotona piti lypsää lehmät, hoitaa sisko ja leikata nurmikko. Koko jälkimmäinen virke oli valetta, mutta kesät oli kyllä kuumia. Olihan tänäkin keväänä hellejakso toukokuussa, mutta muuten on ollut kyllä melko sateista ja pilvistä. Intiaanikesää odotellessa.

 

Päästiin sentään nauttimaan rannalle niinä muutamina päivinä, kun aurinko näyttäytyi, eikä ollut muuta menoa. Alkukesä oli kyllä lievästi sanottuna kiireinen. Joka viikonloppu jotakin tapahtumaa ja kissanristiäistä. Heinäkuussa se onneksi hiljenee tapahtuma-alallakin ainakin hieman, vaikka koko Suomi on täynnä toimintaa. Eilen alkoi melkein ahdistaa, kun tein kalenterimerkintää joulukuulle. Yäk! Tuleeko se pimeä talvi taas? Onneksi ei ihan vielä.
 



Äiti sai uuden laukun, vauvakin halusi omansa. Laatuvaatimusten suhteen ei ollut mitenkään tarkkaa.

Vaikka vielä ollaan ihan kesällä, niin jonkun verran syksy on ajatuksissa. Vika aloittaa nimittäin kahden ja puolen viikon kuluttua eskarin, jolloin kotona hengailee päivisin enää vauva, joka ei kuitenkaan ihan täysin vauva enää ole.



Lahen tori ja Herkku lihis. Pelottavan lähellä.

Sysmässä satamassa

Eskariin tutustumisen jälkeen kelpasi tuoreet vohvelit

Ollaan Herkun kanssa opeteltu aika nopeiksi ravintola-asiakkaiksi. Hädin tuskin ehtii selfietä ottamaan, kun ruuat on vedetty ja itkupotkuraivarit vältetty

Elämää melkein 2-vuotiaan kanssa

 

Oikein pelästyin yhtenä päivänä, kun tajusin meidän vauvan olevan jo 2-vuotias. Tarkalleen ottaen 1 v, 10kk ja päivät päälle, mutta kuitenkin, lähes tulkoon 2-vuotias. Samalla huomasin myös, että elämä on hiljalleen muuttunut jälleen astetta iisimmäksi. Ainakin lastenhoidon osalta. Töiden osaltakin on vielä vuoden loppuun asti melko harmoninen vaihe, sillä työskentelen tällä hetkellä ainoastaan 50%:sti ja nuorimmaiset saavat nauttia edelleen leppoisista kotipäivistä. Toki oman yrityksen pyörittäminen tuo pientä lisämaustetta ja kiirettä elämään erityisesti kesäkuukausien aikana, mutta se on vaan tervetullutta kiirettä ja antaa lisäksi toivoa siitä, että jonain päivänä työllistymme kokonaan yrittäjinä.

 



 

Suurin ero esikoisen ja kuopuksen välillä on, että esikoisen kehityksenvaiheita tulee seurattua ja analysoitua paljon tarkemmin, kuin nuorempien sisarusten. En ole suunnilleen avannutkaan kuopuksen vauvakirjaa ristiäisten jälkeen, kun taas esikoisen vastaavaa täytin suunnilleen joka ilta. Hiljalleen meidän vauva on kasvanut isoksi tytöksi ilman, että olen edes huomannut.

 

Yksi mahtavimmista kehitysetapeista on ehdottomasti itsesyöminen. Voi veljet, kuinka tylsää puuhaa syöttäminen voikaan olla. Aamukahvinkin voi nykyisin juoda rauhassa sohvalla istuen ja lehteä lukien samalla kun pikku-muija vetää puuroannostaan.

 



 

Itsenäisen syömisen lisäksi kaksivuotiaan parhaimpia ominaisuuksia on ehdottomasti itsenäisesti leikkiminen. Tämä nyt ei ole suuri saavutus isolapsisessa perheessä, mutta on se kyllä melko rentouttavaa huomata, että taaperokin keskittyy omaan tekemiseen ilman, että hautaudun lattialla lelukasaan ja koitan matkia vuorotellen kaikkien mahdollisten maatilan eläinten ääniä. Vikan ollessa muutaman vuoden nuorempi, ajattelin, etten koskaan leiki lasteni kanssa. Menin Vikan huoneeseen ja ehdotin, että rakentaisimme yhdessä junaradan. Teimme radan valmiiksi ja laitoin junat pyörimään. Hetken päästä Vika totesi: "Voisitko äiti mennä nyt pois, että saisin leikkiä rauhassa?".

 



Kahden vuoden tauon jälkeen olemme pitkästä aikaa saaneet keskittyä myös ulkohommiin yhdessä jopa päiväuniajan ulkopuolella. Tämä se vasta saavutus onkin, kun ottaa huomioon, että viiden lapsen lisäksi perheeseen kuuluu myös 3000 neliön tontti. Viime vuonna tähän aikaan taaperon suosikkiviihdyke ulkona oli enimmäkseen karkaaminen, joten kaikenlainen vähänkään totisempi tai ammattimaisempi toiminta ulkona oli poissuljettu. Tänä  keväänä olemme saaneet (tai joutuneet) yhdessä haravoida, kaivaa talon sokkelin reunustaa auki ja jopa leikata pensasaitaa. Eri asia sitten onkin, olisinkin ylipäätään edes halunnut em. hommia tehdä, mutta tänä vuonna se oli ainakin taaperon puolesta mahdollista. Karkaaminen ei ollut enää tänä vuonne se juttu.

 

Muutenkin 2-vuotiaalla alkaisi selkeästi olemaan jotenkin älliä päässä enemmän. Jopa niin, että myös omaa tahtoa alkaa löytyä ihan kiitettävästi. Kyllähän sitä täytyy tytöllä luonnetta olla, mutta kyllä välillä riittäisi vähempikin. Ensi vuoden alusta alan siis työskentelemään jälleen kokoaikaisesti ja samoihin aikoihin vauva menee myös päiväkotiin eli nyt on käsillä se kotiäitiyden kaikkein paras ajanjakso.