Halloween pihakoristeita

Meinasin aluksi kirjoittaa, että tänä vuonna on otettu iisimmin noiden pihakoristeidenkin kanssa. Kävin kuitenkin kurkkaamassa edellistä blogiani täällä ja totesin, että ehkä kuitenkin tänä vuonna on edellisvuosia enemmän kaikenlaista härpäkettä. Ideoita vaan olisi ollut vielä enemmän, mutta aikaa ja inspiraatiota niiden toteuttamiseen vähemmän. Saatiin kuitenkin peruskurpitsa koverrettua etupihalle. Tänä vuonna oltiin jopa sen verran fiksuja, että tajuttiin polttaa kurpitsan sisällä pelkkää ledi-valoa. Aiempina vuosina ollaan hiljalleen grillattu kurpitsaa pienen tuikkukynttilän avulla.

 



Vanhat tutut puiset ristit ja arkunkansi ovat taas paikoillaan. Olin jo heivaamassa noitakin roskalavalle, mutta lapset alkavat jo elokuussa odottaa, koska nuo raahataan pihalle. Ehkä ensi vuonna täytyy vähän uudistaa noita, koska arkunkansi hajosi jo osiin. Tänä vuonna lakanakummitukset hilluvat tuolla pöheikössä. Ja jostain jenkkien Halloween-kuvasta keksin haudata lapset kalsareissa nurmikkoon.

Noidalta on näköjään hukkunut hattu kuvaushetkellä. Muutama päivä olisi vielä aikaa kehitellä jotain hirviömäistä pihaan. Toisaalta, nyt kun olen jo kuukauden noita koristeita katsellut, tekisi melkein mieli ottaa ne jo alas ja vaihtaa jouluisiin. Sillä seurauksella, että marraskuun lopulla olisin jo ihan täynnä joulua. Halloweenin mukainen viikonloppu jää meillä nyt tänä viikonloppuna viettämättä. Tiedossa on muita kiireitä ja ainakin lapsivapaasunnuntaina. Ihan vapaillessa sitä tosin ei päästä viettämään.

 



 

Karmivaa viikonloppua kaikille!

Halloween-koristeita

 

 

Rakas! Hautasin lapset! Okei kuulostaa suomen kielellä aika kauhealta, mutta löysin tämän hauskan idean, kun muutama vuosi sitten etsiskelin hassunkurisia Halloween koristusideoita. Pikkuisen vinksallaan on Tokan jalat ja taitaa tuo meidän vauvakin kasvaa +2 käyrällä. Ihan kiva yksityiskohta kuitenkin tuli. Olen yrittänyt kyllä himmailla vielä tämän alkukuun näiden koristeiden kanssa, ettei sitten ala loppua kohden kyllästyttää. Toisaalta, lapset lähtevät syyslomalla taas toisiin koteihinsa ja ollaan muutenkin vaan osakokoonpanolla joka toinen viikko, niin kyllähän tässä voi jo ajoissa irrotella.

 



 

Aloitin projektin pyytämällä kaikkia neljää isompaa tuomaan mahdollisimman rähjäiset, pitkä kalsarit. Eka loi kyllä muutamankin epäuskoisen katseen ja kysyi "Aiotko sä haistella niitä?" Sehän se on tietysti joka äidin unelma, mutta tällä kertaa en. Barcelonan reissun aikana vanhempani olivat meillä kotimiehinä ja lastenvahteina ja isäni oli tuolloin haravoinut takapihan lehtiä aikansa kuluksi. Sitähän ei meidän uusavuttomien ja laiskojen aikuisten kodissa harrasteta kuin keväisin. Syksyisin tyydytään vaan ajamaan ruohonleikkurilla lehtimeren yli, jotta jää sitten nurmikolle vähän humusta. Takapihallamme on kylläkin niin paljon koivuja ja vaahteroita, että humusta on joku seitsemän metrin kerros. No mutta, kiitos isäni, takapihalla oli kivasti lehti keossa saatavilla ja ei muuta kuin kalsaripino kädessä lehtikasaan ja täyttämään. 

Vedin lopuksi vielä kalsareiden suun eli siis se aukko, joka tulee lantiolle, nippusiteellä kiinni, ettei lehdet pääse karkaamaan. Sukat jalkoihin ja kaivuuhommiin. Kaivoin jokaiselle kalsarille pienen kuopan, laitoin kalsarit väärinpäin kuoppaan ja kiilasin nurmitupsulla jämäkäksi. Eka alkaa olla jo niin pitkä poika, että tarvitsi risut puntteihin pysyäkseen edes jotenkin koossa. Ei olisi Tokallekaan tehneet tukikepit pahaa. Sukat on kuitenkin irtonaiset eli lahkeista voi tarvittaessa lisätä lehtiä ja vaikka ne tuetkin. Nythän on ollut aika tuuletonta, mutta ei se tarvitse kuin yhden Valio-myrskyn, niin meidän lapset on maailmalla.

 

 

Hassunkurista ja pelottavaa Halloweenin odotusta!