Rapujuhlat 2016

 

Niin sitä hiljalleen kesä kääntyy syksyyn ja vaikka kuinka koittaisi pitää positiivista virettä yllä, niin kyllä kuihtuvat lehdet ja viilenevät illat väkisin vetää mielen ajoittain haikeaksi. Siinä se meidän niin kovasti rakastama kesä meni. Olen lapsesta saakka ollut vannoutunut syysihminen, mutta jotenkin viime vuosina olen alkanut oireilemaan pimeästä vuoden ajasta. Oikeasti kyllä ihan syyttä, koska tässähän on vuoden mahtavimmat hetket jälleen käsillä: Halloween, itsenäisyyspäivä, joulu, räjähtävä uusi vuosi. Hui hai kaikenlaisille masennuksille. Sitä paitsi päästään Herkun kanssa ihan kohta jälleen Espanjan auringon alle syyslomalle.

 

Loppukesän ehdottomiin kohokohtiin kuuluu ystäväporukan perinteiset rapujuhlat. Nehän järjestetään nyt meillä toista kertaa, joten kyllä tässä voidaan perinteestä puhua. Kaikkein parhaiten ruuhkavuosina onnistuu ystävien säännöllinen tapaaminen, jos tapaamiselle on pyhitetty oma viikonloppu. Meillä se on siis elokuun viimeinen, jolloin kokoonnutaan yhteen nauttimaan mahtavista ravuista ja muista herkuista. Saattoi tänäkin vuonna muutama laulu kajahtaa ilmoille.

 

Laitetaanpas nyt vielä menukin tähän, jos vaikka satun ensi vuonna tuskailemaan tarjottavien kanssa:

 

 

Alkuruoka

 

Bataattisosekeitto

 

Pääruoka

 

Ravut

Varhaiskaalisalaatti

Fetasalaatti

Uudet perunat

Tilliä, silliä, smetanaa

Kylmäsavulohipiirakka

 

Jälkiruoka

 

Valkosuklaa-mustikka-pannacotta

 

Kahvi

Key Lime pie

 

Alan kyllä selkeästi vanheta (muutaman päivän kuluttua ihan oikeastikin), sillä pikkutunneille valvomista seuraava päivä on vähintään mielenkiintoinen. Tapasin vielä vanhoja opiskelukavereita ja missäpä sitä pienten lasten äidit paremmin pääsisivät paremmin vaihtamaan kuulumisia kuin Hoplopissa. Siis aivan mahtava yhdistelmä rapujuhlien jälkitilan kanssa.

 



Testissä Block by Dylanin brunssi

 

Avioero. Yhteishuoltajuus. Eri paikkakunnilla asuminen. Lasten kuskaamista toiselle vanhemmille. Mitä ihania syitä testata Helsingin parhaimpia brunssipaikkoja? Saatiin ihanan ystäväni kanssa aikataulut kerrankin täsmäämään niin hyvin, että suunnattiin suloisten ja rauhallisten (?) vauvojemme kanssa Block By Dylanin brunssille. Oma vauvanihan on jo 2-vuotias ja ystäväni muutaman kuukauden ikäinen. Toinen nukkui ja toinen koitti toistuvasti etuovesta Eteläkadulle. Arvatkaa kumpi?

 

Paikkana tuo Dylan oli kyllä tosi tunnelmallinen. Ihanan väljää ja tilavaa. Hyvin pääsi myös hyökkäysvaunuilla, joita meilläkin oli mukana oikein kaksin kappalein. Sen verran Dylanin suosio yllätti jopa meidät, että paikka oli lähes täyteen varattu. Saimme kuitenkin armolliset 1,5 tuntia aikaa nauttia ihanasta seisovasta pöydästä. Ensin huolestuin ruoka-ajan lyhyydestä, ehtisikö siinä ajassa santsata riittävästi? Kun sitten loin katseeni Vauvaan, joka toistuvasti piti huutavana noutaa ravintolan eteisestä takaisin pöytään, ajattelin, että nopeat syövät, hitaat eivät. Ja hyvin ehti.

 

Dylanin brunssilta löytyi sopivaa syötävää ainakin meidän 2-vuotiaalle ja tarjonta oli muutenkin mukavaa vaihtelua meksikolaisen teemansa ansiosta. Perusbrunsseja kun on tullut niitettyä ihan kiitettävästi. Ja kyllä, aikaa taisi olla vielä jäljelläkin seuraavaan kattaukseen, kun olimme jo lopetelleet ja poistumassa. Pienempää vauvaa nukutti sen verran makeasti brunssin jälkeen, että teimme vielä lyhyen shoppailukierroksen kaupungilla.

 

Ystävät koolla

Viikonloppuna juhlittiin 6-vuotiasta Mestaria kummitätien voimalla. Olen monta kertaa aiemminkin todennut, että näin ruuhkavuosia eläessä kaikki vähän urpommat tyypit jää automaattisesti pois kuvioista ja jäljelle jää vaan ihan valioporukka. Me emme todellakaan Mestarin kummitätien kanssa liian usein näe, mutta onneksi meillä onkin sitten sen kerran triplasti hauskempaa.

Koska olimme tällä kertaa tietoisesti koolla pelkästään pienellä porukalla koitin ottaa vähän rennommin tarjoilujen kanssa. Firmamme tilaisuudesta oli jäänyt ylimääräisenä Gran Theft Auto V-pelin teemaan sopivia somisteita ja hyödynsin niitä 6-vuotissynttäreillä.Mestari on kova Gta fani, vaikka ei todellakaan saa vielä pelata kyseistä peliä. Firman tilaisuudessa meillä oli teemaan sopien muun muassa drinkki-pöytä, mutta tehtiin nyt vähän sellainen lapsellisempi versio ja jätettiin kaikki K-18 kama pois. Paitsi leikkipyssy.

 

Tarjollahan olisi siis luonnollisesti kakku persikka- ja valkosuklaamoussetäytteillä. Olen jotenkin viime aikoina vasta tajunnut, että niin tosiaan kakun sisällehän ei aina tarvitse välttämättä laittaa sitä väsynyttä hillohedelmärahkakermaseosta, vaan huomattavasti helpommalla pääsee avuttomampikin äiti, kun turvautuu vaikkapa kaupan moussepaketteihin. Itsehän nyt en tietenkään niin tehnyt, vaan jälleen vietin synttäreitä edeltävät illat keittiössä hermoromahduksen partaalla vispaamassa mousseja alusta alkaen itse.

Juhlapöydästä löytyi jälleen kerran yllätys yllätys englantilainen Trifle. Sehän on ainakin meidän perheessä aina varma ja luotettava merkki siitä, että ainakin ensimmäinen kakkupohja on mennyt reisille. Tein Triflen nyt tuollaiseen korkeaan Riihimäen lasi -purkkiin, mutta huomattavasti helpommalla oltaisiin kaikki päästä, jos käytössä olisi ollut joko pidempi vartinen lusikka tai laakeampi purkki. Oli miten oli, niin purkkihan on nyt kuitenkin tyhjä eli hyvin selviydyttiin kuitenkin. Triflen ainesosat olivat siis vaalea kakkupohja, hillo (tietenkin, pakkohan sitä oli johonkin laittaa, kun kakkuun ei voinut), banaani, kinuskikastike ja kermavaahto. Seuraavalla kerralla teen suklaaversion.

Tammikuuhan on perinteinen laihdutuskuukausi ja olin aivan varma, että joku vieraista noudattaisi jotain dieettiä. Tein siis myös kahden ainesosan fitnesskakkua (a. nimi on täysin itse keksimäni ja b. ketä oikein yritän huijata), johon tuli ainoastaan kananmunan valkuaisia ja keltuaisia eroteltuna ja taloussuklaata. Ja hei se oli hyvää ihan noinkin, mutta kuvasta on rajattu kermavaahtokippo pois. Jotkut kai otti sitäkin.

Suolaisena puolena ajattelin ensin tarjota cocktail-lihapullia ja jonkinlaista oriental-maustettua kanaa. Jälkimmäinen toteutui, mutta lihapullien pyörittely vaiheessa alkoi laiskottaa niin paljon, että tyydyin tekemään kaksi lihamurekepötkylää. Jottei tarjoilut kuulostaisi täysin rahvaalta, päätin tarjoilla lisukkeena pesto-kastiketta. Toimi tällä kertaa ihan hyvin.

 Lapsille täytyy aina olla jotain pikkusnackya tarjolla ja löysin jostain mahtavan reseptin näihin pikkupalleroihin. Alla vielä reseptit kaikkiin, jos vaikka itse haluan jonain päivänä tehdä näitä uudestaan:

Täytekakku

Viiden munan täytekakkupohja

1 prk säilykepersikoita soseutettuna
1prk rahkaa
½ dl sokeria
4 liivatelehteä

200g valkoista suklaata
2 dl kermaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
5 liivatelehteä

Mangot, rahkat ja sokerit sekaiset. Kuumaan veteen liotetut liivatteet sekaan. Vatkaa kananmuna ja sokeri. Lisää ensin vaahdotettu kerma, sitten sulatettu suklaa ja lopuksi liotetut liivatteet. Vuoraa joku vuoka elmukelmulla. Leikkaa kakkupohja vähintään kolmeen osaan ja kokoa vuokaan. Laita täytteet tietty väliin ja kannattaa myös kostuttaa. Ai kuinka paljon? No, sopivasti. Se on aina vähän kuin venäläistä rulettia, mutta joskus jopa itse onnistun. Kun kakku on vuoassa, muovit päälle ja tekeytymään.

Trifle

Kakkupohjaa tai kuivakakku
Kirpeää hilloa
Banaania
Kinuskikastiketta ja kermavaahtoa

Laita vuorotellen lasimaljaan

Mars-riisisuklaat

Kolme Mars-patukkaa
50g voita
4-5 dl riisimuroja

Sulata Mars-patukat ja voi kattilassa. Lisää riisimurot. Sekoita ja tee muffini-vuokiin sopivia annospaloja.

Kahden ainesosan suklaakakku

Levy taloussuklaata
Neljä kananmunaa

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa molemmat, ensiksi mainitut kovaksi vaahdoksi. Yhdistä ja lisää sulanut suklaa.

 

Tyttöjen viikonloppu Helsingissä

 

Viikonloppuna koitti taas kauan odotettu hetki, kun nähtiin kahden hyvän ystäväni kanssa. Viime keväänä teimme miniloman Tallinnaan ja tällä kertaa yövyimme ihan vaan kotoisasti Helsingissä. Itsekin pääkaupunkiseudulla asuneena täytyy kyllä todeta, että vaikka kaupunki olisi ennestään kuinka tuttu, niin hotelliloma maamme pääkaupungissa toimii aina.

 



 

Pikainen shoppailukierros Kampissa toimi päivän liikunnallisena aktiviteettina. Claes Ohlsonille oli tullut jo jouluvalot ja -koristeet. Ou mai, vaikka meillä ei ole vielä Halloween-koristelutkaan kunnolla päällä. Hyvänä puolena se, että kun lokakuun päätteeksi keräilen luurangot ja hautakivet pihalta, niin saan laittaa jo ensimmäiset joulusetit pohottamaan. Jei! Parasta syksyssä ja talvessa: juhlapyhät!

 

 

Olimme varanneet junior sviitin kaupungin parhaimmalta paikalta, Vaakunasta. Olen aiemmin yöpynyt kaikissa saman ketjun hotelleissa Helsingissä ja melkein uskallan väittää, että Vaakunasta tuli kerta heitolla oma suosikkini. Ihana funkkis-tyylinen hotellivanhus aivan kaupungin keskustassa, upea kattoterassi ja mahtava tapas-ravintola katutasossa. Aamupala oli tavanomainen hotelliaamiainen, ei petä, mutta ei toisaalta yllättänytkään. Enemmän hotelleita käyttäneenä, aamupalatarjoilut säväyttävät enää todella harvoin.

 

 

Hintaan sisältyi yleinen saunavuoro illalla ja aamulla. Näin omakotitaloasujana sauna ei äkkiseltään kuulosta miltään kovin erikoiselta, mutta loppujen lopuksi aamusauna on jotain ihan parasta. Perinteisesti onnistuimme tyhjentämään jotenkin avainkortit ja saunaan mennessä ajelimme hetken aikaa hissillä pelkät kylpytakit päällä kuin virran vietävinä.

 

 

Jännä juttu, miten näiden irtiottoviikonloppujen aikana voi samalla tehdä empiiristä testiä siitä, kuinka paljon ihminen onnistuu ahtaamaan itseensä ruokaa. Lounashampparit, alkutapakset, pääruoka, jälkiruoka, pikkunaposteltavaa, aamupalaa, pähkinöitä, juustoja. Arjen koittaessa on hyvä aloittaa taas kerran kuntokuuri. Tällä vararavinnolla eläisi varmaan kuukauden päivät autiolla saarella haaksirikkoutuneena.

 



 

Vaakunan paras puoli oli ehdottomasti hienot maisemat Helsingin ylle. Harvemmin sitä Manskuakaan tulee lintuperspektiivistä katseltua. Vaikka sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä, niin saimme kuitenkin nauttia upeasta syksyisestä päivästä. Aurinkoloman jälkeinen kotiinpaluuahdistuskin alkaa tässä hiljalleen kadota. Onhan tässä taas vaikka mitä kivaa tiedossa: huhtikuussa Rooma ja helmikuussa Tallinna. Sitä ennen lasten kanssa kylpyläreissua. Nyt taidan mennä kovertamaan kurpitsaa, niin lähtee päivä käyntiin.

 



Rapujuhlat

 

Elokuun viimeistä viikonloppua vietettiin huippuseurassa. Sain melkein kaikki rakkaat ystäväni vieraaksi samalla kertaa ja päästiin viettämään huikeita rapujuhlia porukalla. Tällä porukalla ei tule mitenkään liikaa kokoonnuttua ja nytkin jäi muutama onneton sielu puuttumaan muiden kiireiden vuoksi. Niin kivaa meillä oli, että päätettiin tehdä tästä jokavuotinen perinne.

 



 

Säätiedotukset lupailivat vaihtelevan epävakaista säätä, joten varmuuden vuoksi päätettiin koristella pihallamme oleva huvimaja juhlia varten. Sisällä syöminen ei olisi ollut läheskään niin tunnelmallista ja terassin varaankaan ei voinut ruokailua jättää sateen vaaran vuoksi. Yrityksemme kautta meillä on kauheat kasat kaikenlaista rekvisiittaa ja koristeita, joita saatiin vähän hyödynnettyä. Kyllä hallaharsoista ja helium-palloista on moneksi.

 

Ruokalistalla oli tietenkin rapuja, uusia perunoita, silliä, tillivoita, tavallista voita, salaatteja, sipulia, smetanaa ja paahtoleipää. Hankittiin ravut paikalliselta ravustajalta valmiiksi keitettynä, joten sitäkään vaivaa ei tarvinnut itse nähdä. Voiko olla enää helpompaa menua kuin rapu-menu? Voit valmistella kaiken jo hyvissä ajoin edellisenä päivänä ja itse juhlapäivänä keskittyä rentoutumiseen, skumpan juontiin ja vieraiden viihdyttämiseen. Taisi olla kyllä tuo jälkimmäinen toisin päin, kun emännälläkin oli niin hauskaa.

 



 



 

Ja tietenkin ohjelmaan kuuluivat myös perinteiset snapsilaulut, joita sitten hoilattiinkin oikein raikuvasti. Pimenevässä illassa oli niin kiva istuskella kynttilän valossa. Valoa oli onneksi niin vähän, ettei leikkaamaton nurmikko tai kukkapenkin rikkaruohotkaan enää häirinneet. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä se on kesä syksyyn kääntymässä, kun lämpötila laski yöllä kymmeneen asteeseen. Lähdetään muuten tällä porukalla vajaan kuukauden päästä Ibiza-Barcelona -reissuun eli ei meidän kesä onneksi vielä tähän päättynyt.

 

 

 

Helan går

Sjung hopp faderallan lallan lej!

 

 

Helan går

Sjung hopp faderallan lej!

 

Och den som inte helan tar

han heller inte halvan får

 

Helan går..

Sjung hopp faderallan lej! Hej!

Tyttöjen mökkireissu Torvoilaan

 

 Mikä ihanampaa, kuin päästä viettämään rentouttavaa mökkiviikonloppua työkavereiden kanssa. Raskausajan supistelusairaslomat, äitiys- ja hoitovapaat mukaan lukien olen ollut poissa omalta kustannuspaikaltani yli puolitoista vuotta. Täytyy sanoa, vaikken vielä töihin ole palaamassakaan, että ikävä jo on ja erityisesti työkavereita. Meillä on kyllä mitä mahtavin työporukka.

 

Edeltävä viikko oli ollut kiireinen. Lasten koulun aloitus tuo heti arkeen oman mausteensa unohtamatta harrastushommia ja omia menoja. Yritystoimintamme on pitänyt meidät kiireisenä ja itse olen mukana jos jonkinlaisessa järjestötoiminnassa, joka työllistää tällä hetkellä vähän liikaakin. Siispä odotin enemmän kuin innoissani mökkireissuamme.

 

 

Säät ovat olleet ihan parhaat ja vaikka aikataulut tuttuun tapaan vähän venähtivät, ehdin hyvin nauttia vielä laiturin nokassa auringon lämmöstä. Muut olivat huolehtineet ruokatarjoilusta ja itse lompsin paikalle muovikassit täynnä kuohuvaa. Henkilökohtainen mieltymykseni on, että voisin juoda oikeastaan pelkästään kuoharia tai jos oikeasti on aihetta juhlaan, niin shamppanjaa. Olin kerran erään hyvän ystäväni häissä, jossa tarjolla oli pelkästään olutta ja skumppaan. Mikä mahtava idea! Kopioisin omiin häihini, ellen olisi jo onnellisesti naimisissa.

 

 

Elämä saattaa monesti lähteä siinä 30-40 vuoden tienoilla äkistikin ihan uusille raiteille. Itsehän olen jo tuon uusiutumisen kokenut hieman aiemmin, mutta kuten arvata voi niin puheenaiheet liittyivät pitkälti parisuhteeseen, perhe-elämään ja kaikkiin kiemuroihin, mitä noihin nyt voi liittyä. Jotenkin vierastan ajatusta, että vapaalla ollessa puhuttaisiin työstä, mutta eihän siltäkään voi välttyä, kun työporukalla ollaan. Kaikki olemme luonnollisesti hoitoalalla, jossa työskennellessään työkavereihin muodostuu kummallisen läheinen suhde. Jopa läheisempi kuin moniin perheenjäseniin tai sukulaisiin. Yksinkertaisesti työkaverit on <3

 

Viikonloppu koostui siis uimisesta, auringonotosta, kauneudenhoidosta, syömisestä, juomisesta, saunomisesta, naurusta, itkusta, kummitusjutuista ja paljosta muusta ihanasta. Aivan täydellinen viikonloppu, jonka avulla ajattelin jaksavani taas monta viikkoa seuraavaan irtiottoon. No aika nopeasti ne paukut tässä kotosalla jälleen loppuvat, mutta ehkä loppuisivat paljon aiemmin, jos ei näitä ihania hetkiä ystävien kanssa olisi.

 





 Syksystä näyttäisi jälleen tulevan melko kiireinen ja edessä häämöttää jo uusi virkistysreissu entisten työkavereiden kanssa. Lisäksi suunnilleen kuukauden päästä lähdetään Herkun ja lapsuuden kavereideni kanssa yhden meistä häihin Ibizalle. Vaikka reissuun on vielä kuukausi aikaa, niin ihan kohtahan se on jo, sillä viikot hurahtavat kauheaa vauhtia. Jos kesä-heinäkuu oli jotenkin rankkaa ja alavireistä aikaa, niin ihana elokuu on korjannut kyllä potin ihan totaalisesti. Niin mahtavat säät ja ihanaa oleilua, vaikkakin työntäyteistä ajoittain. Ei voi kyllä valittaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti pimenevää syksyä ja ensi viikonlopun rapujuhlia, joita vietetään jälleen hyvässä ystäväporukassa. Niin ja hei, tasan neljä kuukautta jouluun. Apua!