Long time no see

Oikeasti syy muutaman viikon blogihiljaisuuteen ei tällä kertaa ole laiskuudessa tai saamattomuudessa. Lähdin helatorstaiviikonloppuna Ekan, Vikan ja Vauvan kanssa siskoni luokse Naantaliin. Jälleennäkeminen oli niin riemukas ja odotettu, että se vaatisi kokonaan oman postauksensa. Näemme nimittäin nykyisin aivan liian harvoin, 1-2 kertaa vuodessa. Muutaman sadan kilometrin välimatka, pienet lapset ja kiireiset työt ovat vaan nyt tällä hetkellä liikaa, eikä saada aikaiseksi nähdä useammin. Niinä harvoina kertoina on kuitenkin triplasti mahtavampaa. Tälläkin kertaa söimme, joimme, lenkkeilimme, hengailimme, nautimme auringosta ja shoppailimme. Mitä enempää voikaan toivoa. Isosisko on kyllä jotain ihan parasta.

 

Lapsemme eli serkukset ovat suunnilleen samanikäiset, joten hekin viihtyvät yhdessä mainiosti. Jätetään nyt mainitsematta 2-vuotias, uhmaikäinen vauvamme, joka on todellinen lonely rider, joka hengailee ja puuhailee pääosin yksin paitsi kiusatessaan isompia. Ruuhkavuodet ovat pienentäneet muistikapasiteettiani niin, että unohtelen yksinkertaisiakin asioita. Viime kesänä siskolleni matkatessamme unohdin kaikki matkatavaramme kotiin. No, mitäs tuosta, rahalla saa ja taksilla pääsee. Ekan ollessa ihan pieni ja ainokaiseni, unohdin samaiselle reissulle lähtiessä lompakon kotiin. Bensavalokin sitten mukavasti matkan aikana syttyi luoden romanttista tunnelmaa yksinäisen naisen tielle. Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ajaa lähimmälle bensa-asemalle, jonne pikkusiskoni sitten karautti taksilla avuksi. En ole varmaan koskaan tuntenut oloani niin a) tyhmäksi ja b) säälittäväksi. Eli ihan kiva, että on pikkusiskokin olemassa.

 

Näistä kaikista vastoinkäymisistä voisi kuvitella, että normaali ihminen oppisi vähän huolellisemmaksi. Tällä kertaa unohdin kotiin tuliaiskassin. "Mulla oli kyllä tuomisia, mutta unohdin ne kotiin" kuulostaa kyllä hätäiseen keksityltä valheelta, vaikka näin oikeasti kävikin. Kaikkein ikävin unohdus kävi kuitenkin lähtiessämme ja huomasin sen vasta noin puolessa välissä paluumatkaa. Unohdin siis siskoni eteiseen rakkaan tabletin, jonka avulla olen liitettynä kaikkiin mahdollisiin verkkoihin, someen ja firman prokkiksiin kaikkina vuorokauden aikoina. Tuona hetkenä tunsin maailmani luhistuvan. Kaiken lisäksi vauva oli itkenyt koko paluumatkan ja nukahtanut juuri hetkeä ennen kuin huomasin unohtaneeni rakkaan työvälineeni. Päätin jatkaa matkaa ja sain tablettini muutama päivä sitten postissa kotiin kannettuna. Ihana jälleennäkeminen!

 



 

Olimme siis kotona juuri äitienpäiväksi ja tuona ihanana aamuna sain herätä tietenkin lasten söpöihin kortteihin, aamupalaan ja lahjoihin. Tuolle ajalle sattui juuri se mahtava helle ja päätimme Ekan ja Vikan kanssa lähteä käymään joka kesän vakiopaikoissamme. Jännä, miten sitä urautuu samoihin kaavoihin. Esimerkiksi tuolla Aulangon näkötornilla olen käynyt useita kertoja joka kesä koko elämäni ajan. Silti ne kymmenet rappuset on vaan aina uudestaan ja uudestaan kavuttava ja todeta lopulta maiseman pysyneen täysin ennallaan.

 

Lopulta päädyimme vielä piknikille järven rannalle katselemaan ohikiitäviä junia, jotka jatkossa todellakin vain kiitävät ohi suurimman osan vuoroista pysähtymättä lainkaan kotikaupungissamme.

 



Kiva tämä kuva, jossa Vikalla taitaa vähän peppu kutista

 

 

Hämeen keskiaikainen linna ja muut tärpit

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan taantuma ja lama ovat aiheuttaneet sen, että Viroon suuntautuvan matkailun lisäksi myös kotimaan matkailun suosio on lähtenyt huimaan nousuun. Harmillista tosin, että harvat kaupungit ovat todella ottaneet kopin tästä ilmiöstä. Näin myös valitettavasti on kotikaupungissani asian laita. Kaupunki on mahtavia nähtävyyksiä ja ihania kesäpaikkoja pullollaan, mutta niitä ei oikeastaan löydy mistään kootusti. No, toisaalta vaikeahan tuollaista koottua matkailuaiheista sivustoa olisi varmaan ylläpitääkään.

 

Säiden hieman lämmettyä olemme kuitenkin olleet kovasti koko perheen voimin liikekannalla ja ajattelin kota tähän pieniä Hämeenlinna vinkkejä, jos joku onneton sielu sattuisi Hämeenlinnaan kesäpäiväänsä viettämään.

 

1. Hämeen keskiaikainen linna

 

Ehdottomasti oma suosikkini kaikista Hämeenlinnan nähtävyyksistä. Linnassa tulee vierailtua muutaman vuoden välein. Aina joku lapsistamme on ollut edellisellä kerralla niin nuori, ettei muista enää vierailusta mitään. 

 



 

Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi myös linna kunnioitti Hämeenlinnassa syntyneen säveltäjän muistoa erilaisin teemoin.

 



Linnan ikkunoista avautuu mahtavat näköalat joka puolelle Hämeenlinnaa. Jos olet vieraillut joskus marraskuisessa Tiiriössä, on kotikaupunkini saattanut näyttäytyä hieman erilaisessa valossa, mutta kesällä linnasta käsin kaupunki on henkeäsalpaavan kaunis.

 



Tämän kesän erikoisuutena oli huomioitu lapset ja rakennettu heille oma pieni paja, jossa sai muun muassa kokeilla oikeaa ritarihaarniskaa. Pajassa oli pelejä ja muuta ajanvietettä ja meidän lapset viihtyivät ainakin hyvin. Toki linna jo itsessään on nähtävyys, mutta kivana lisänä myös lapset oli huomioitu.

 



 

2. Aulanko

 

Sopii autoilijoille, mutta myös kävelijöille/ pyöräilijöille upean rantareitin ansiosta. Aulangolla on mahtava funkkis-tyylinen hotelli kylpylöineen ja vanha linnoitus, jonka joku lemmenkipeä äijä rakennutti joskus rakkaimmalleen. Linnoituksen kätköissä toimii joka kesä kesäteatteri, jossa tänä vuonna näytellään Risto Räppääjää. Mikäli portaiden kapuaminen ei pelota, voi kiivetä näkötorniin tai laskeutua alas karhulinnaan. Ja tietenkin näkötornin kahvilassa voi hetken levätä ennen seuraavaa kohdetta. Mukavuutta rakastava voi hurauttaa autolla puistolenkin ja pysähtyä lammelle ruokkimaan sorsia.

 

3. Ahvenisto aka. Appara

 

Legendaarinen kesänviettopaikka, jossa olen viettänyt monta onnellista kesäpäivää lapsena ja nuorena. Apparalla on pieni järvi ja järven vieressä vuoden 1952 olympialaisiin rakennettu uima-allas, joka vihdoin kunnostettiin jälleen käyttökuntoon. Järveen pääsee pulikoimaan ilmaiseksi ja altaalle pääsemiseksi peritään pieni pääsymaksu. Jos uiminen ei hotsita, niin järven ympäri voi sipaista pienen lenkin.

 

4. Hattelmalan näkötorni

 

Hattelmalan harjun huipulla pieni näkötorni, josta avautuu maisemat koko Hämeenlinnan ylle. Autolla pääsee ihan viereen, joten sopii automatkailijoillekin.

 

5. Museot

 

Hämeenlinnaa voi kuulla kutsuttavan myös maailman parhaiten valaistuksi hautausmaaksi. Eikä syyttä. Talviaikaan meno on todella kuollutta. Vanhusväestöä taitaa olla kokonaisväestöstä suuri osa ja yhdeksi Hämeenlinnan parhaimmaksi ominaisuudeksi on sanottukin hyvät kulkuyhteydet; Hämeenlinnasta pääsee helposti pois. Mikä sopiikaan vanhan hautausmaan henkeen paremmin kuin museot. Militaria museo ja vankilamuseo sijaitsevat ihan keskiaikaisen linnan kyljessä ja itseasiassa niihin kolmeen myydään aluelippuakin, jolla pääsee tutustumaan koko tarjontaan. Museoista puhuttaessa ei sovi unohtaa myöskään Sibeliuksen syntymäkotia keskustassa.

 

6. Kauppakeskukset

 

Voisi kai puhua myös yksikössä. Sadepäivän yllättäessä kannattaa suunnata kauppakeskus Goodmaniin. Löytyy ravintolaa, vaatekauppaa, ruokakauppaa, parkkihallia, vauvanhoitohuonetta. Mitä sitä muuta tarvitseekaan? Nykyajan ilmiönä myös kivoja pop up -puoteja, jotka luonnollisesti vaihtelevat sesongin mukaan.

 

7. Piknik-paikkoja

 

Lähes kaikkien edellä mainittujen lisäksi useissa puistoissa voi nauttia kesäisen piknikin. Itse varmaankin suuntaisin Linnan liepeille Linnan puistoon tai kaupungin puistoon. Myös Myllymäen kallio tai Kantolan tapahtumapuisto ovat käymisen arvoisia. Vaihtoehtoja riittää.

 

 

8. Terasseja

 

Terasseja löytyy Hämeenlinnasta moneen lähtöön. Kävelykadulla terasseja on ainakin Emiliassa, Wanhassa pankissa, Huviretkessä ja Upissa. Kaksi ensiksi mainittua kuuluu kiistattomasti kaupungin suosituimpiin illanviettopaikkoihin. Torin paviljongeissa voi nauttia virvokkeiden lisäksi myös ihanista leivoksista ja ainakin pari kesää sitten iltapäivästä oli kuohari happy hour. Hämeenlinnalaiset eivät juurikaan kävele yhtään minnekään eli kaikki, mikä on keskustan ulkopuolella on liian kaukana. Jos kuitenkin päätät uhmata paikkakunnan tapoja, niin järven toisella puolella on hotelli Vaakunan terassi. Järveä ihaileville suosittelisin Rantakasinon terassia tai ravintolalaivoja, jotka tosin aiempina vuosina ovat olleet auki säävarauksella.

 

Eiköhän näiden vinkkien avulla pääse ainakin alkuun.