Maata näkyvissä!

Asvaltti on näkyvissä ja luulisi, että juoksu kulkisi, mutta ei. Jostain syystä juoksukunto on ottanut pahasti takapakkia. Helmikuun lopulla jäin huomaamatta muutaman viikon tauolle juoksusta ja tuon tauon jälkeen juoksulenkit ovat olleet pakkopullaa. Jalat vielä jotenkin jaksaisivat, mutta ongelma on hapenottopuolella. Liekö keväinen ilma katu- ja siitepölyineen kaiken takana?

Kun juoksu takkuaa, ei tekisi mieli lähteä ulkoilemaan sitäkään vähää. Toinen suuri ongelma on mielestäni oikeanlaisen vaatetuksen löytäminen. Aurinkoisilla, tuulettomilla kohdilla saattaa lämpötila olla jopa kymmenen astetta plussan puolelle. Olen suosiolla jättänyt fleecen pois, mutta kuitenkin juoksu kärsii siitä, että ajoittain on liian kuuma, ajoittain liian kylmä. Jälkimmäinen tosin ei enää lenkin loppupuolella vaivaa.

Juoksukunnon hiipumisen ja oikeanlaisen vaatetuksen ohella myös vasen pohje on kipuillut. Levossa ei mitään, nada! Liikkeellä ja varatessa särkee, kuin olisi lapsuudesta tutuksi tulleita kasvukipuja. Ei oikein klassinen penikkatautioire ainakaan.

Sitten vielä ihan aiheen vierestä: Optimistina laitoin narsissit jo ulos. Eihän nyt mitään yöpakkasiakaan voi olla, kun kesä on ihan kohta täällä. Olen kuitenkin tyytynyt roudaamaan kukkapurnukkaa öisin sisälle. Jonain iltana unohdan sen ja ihanat kevätkukkani jäätyvät.

Uudet lenkkarit ja pH-dieetti

Kävin pitkästä aikaa lenkillä joulutauon jälkeen. Aloitin juoksuharjoituksen ihan nollasta pilipali-kengillä, jotka kyllä eivät juoksiessa tuntuneet oikein miltään, ainakaan pahalta. Jouluaaton aattona heräsin kuitenkin vasemman jalkapöydän kipuun ja tietenkin sairaanhoitajamaiseen tapaani tein välittömästi diagnoosin orastavasta marssimurtumasta. Päätin hylätä pilipali-kengät heti ja hankkia kunnon Asicset juoksua varten. 

Tauon jälkeen sipaisin 5km lämmittelylenkin Asicsen gel-cumuluksilla, joissa siis on nimensä mukaisesti geelivaimennus kannassa ja päkiässä. Kengät tuntuivat kyllä ihan hyvältä (no oikeasti ei yhtään paremmilta tai huonommilta kuin ne pilipali-kengätkään), mutta juoksuolosuhteet olivat ihan surkeat. Sulaa mohjolunta väylät täynnä, jalka lipsui ja nilkka muljui. Ehkä olisi kuitenkin perusteltua hankkia icebugit talvikuukausia varten. Toukokuun HCR koittaa kuitenkin pian ja juoksumatkoja pitäisi pidentää.

Juoksu ei nyt tauon jälkeen muutenkaan oikein kulkenut ja tiedän siihen syynkin; viikko sitten aloittamani pH-dieetti. Noudatin kyseistä dieettiä joskus ennen viimeisintä raskauttani ja se toimi; paino putosi ja olo oli mitä mahtavin. Dieetti perustuu alkalisoivaan ruokavalioon, johon ei kuulu (karrikoiden) sokeri, vilja, liha eikä maitotuotteet. 

Viikon käytön perusteella tulin siihen tulokseen, että pH-dieetti ei sovi aloittelevalle urheilijalle, joka edelleen osittain imettää. Daa! No tämä nyt ehkä oli jollekin itsestään selvää, mutta aioin kuitenkin aloittaa jostain, josta oli jo aiemmin hyvä kokemus. pH-dieetinhän jouduin aikoinaan jättämään juuri siitä syystä, että tulin raskaaksi, enkä uskaltanut jättää noin suurta osuutta normaalista ruokapyramidista kokonaan pois. Nyt täytyy kuitenkin kehitellä jotain muuta tilalle.

Pehmeä lasku arkeen

Vanhemmat lapseni viettivät joululomansa isällään ja palasivat kotiin vasta viime sunnuntaina. Olemme nauttineet pehmeästä laskusta arkeen; muutaman jäljellä olleen vapaan käytimme mäenlaskuun, luisteluun ulkojäillä, uimiseen ja rentoon yhdessäoloon. Tänään alkoi vanhimmalla pojalla koulu, mutta kahden nuorimman kanssa olen tyytynyt edelleen rauhalliseen kotona oleiluun. Ensi viikolla arki onkin jo päällä, kun vauva aloittaa muskarissa ja keskimmäisellä jatkuu kerho.

Lasten harrastustoiminnan myötä päätin myös ottaa itseäni niskasta kiinni. Eilen olin poikien kanssa uimahallissa ja tulin kysyneeksi salikortin hintaa. 32€/kk, olisi tuhlausta olla ottamatta. Saliharjoittelu on mitä mahtavin irtiotto kotiarjesta plussana vielä salin sijainti muutaman sadan metrin päässä kotoamme. Ei voi ainakaan väittää, etteikö siellä ehtisi pyörähtää.

Työpaikaltamme saimme viime vuonna (2014) ensimmäisen kerran käyttöömme vuosittaiset Sporttipassit. Käytin osan omastani Helsinki City Runin osallistumismaksuun. Toukokuussa otetaan sitten luulot pois ja sipaistaan pikku verryttelylenkki. Aloitin juoksemisen ihan tyhjästä syyskuussa ja tällä hetkellä olen edennyt siihen pisteeseen, että juoksen vajaan 10 km lenkkejä. Aika paljon on vielä matkaa tuohon HCR:n tavoitteeseen. Tilannetta ei yhtään auta se, että nyt on päällä edelleen juoksun jouluinen tauko. Olen jo aika mestari erinäisten tekosyiden keksimisessä. Pari päivää sitten olin jo melkein lähdössä lenkille, kunnes tuli kovat pakkaset. Eihän silloin kerta kaikkiaan voi juosta.