Barcelona pihistäen ja panostaen

Placa Reial on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani Barcelonassa. On tosin monen muunkin turistin suosiossa ja hinnat ovat toisinaan sen mukaiset.

 

Vihdoin sain aikaiseksi tehdä minikoosteen ihanasta Barcelonasta. Pakkasimme jälleen Herkun kanssa kimpsut ja kampsut kahteen lentolaukkuun ja suuntasimme kolmeksi yöksi Barcelonan sykkeeseen syyskuun alussa. Täytyy tosin myöntää, että perheellisten olisi varmaan stressittömämpää olla matkustamatta, sillä melkoista säätöä reissuun lähtö olikin. Kiireisen kesän ja syksyn jälkeen miniloma oli todella tervetullut. Olemme tosin jo varmaan sielummekin velkaa isovanhemmille, jotka mahdollistavat matkustamisemme ja muutenkin kiireisen elämän.

 

 



 

Kirjoittelin viime syksyisen reissun jälkeen pintapuolista tarinaa Barcelonasta ja nyt ajattelin antaa hieman syvällisemmän luotauksen kaupungin eri ulottuvuuksista. Teemana omassa kaupunkimatkailussa on melko usein budjetti. Emme lähde lomalle koskaan nuukailemaan, mutta pidän kyllä ajatuksesta saada rahoille mahdollisimman paljon vastinetta. Euroopan suurimmissa kaupungeissa hintataso tunnetusti on korkea, mutta budjetin ei tarvitse olla kovinkaan iso, saadakseen nauttia lomasta.

Pekoni pizzassa on jotain aivan käsittämättömän hyvää.



 Lennot ja majoitus
 

Lentojen hinnassa säästämisessä kaikkein oleellisinta on olla ajoissa liikkeellä. Me lensimme tällä kertaa Norwegianilla ja teimme varauksen puolisen vuotta etukäteen. Lennot maksoivat kahdelta n. 300€. Norwegianin ehdoton etu muihin halpalentoyhtiöihin on wifi, joka tosin ei toiminut kumpaankaan suuntaan. Majoituksessa pätee täsmälleen sama sääntö ajoituksen suhteen, mutta toisinaan voi melko viime tingassakin löytää hyvän hotellin edullisesti. Hintatason lisäksi myös hotellien varustelutaso vaihtelee tosi paljon. Itse olen valmis yöpymään hieman vaatimattomammissakin oloissa, mutta ehdoton vaatimukseni on, että sängyn on oltava hyvä. Sängyn laatua on vaikea varmistaa etukäteen, mutta kyllä se vaan näin on, että halvimmissa hostelleissa tuskin on Hästenssit odottamassa. Monen tunnin kaupungilla kävelyn jälkeen on ihanaa kallistaa pää pehmeään sänkyyn ja nukkua hyvät yöunet.

 

Ruoka

Jälleen kerran: vaihtelu on suurta. Oma ehdoton suosikkini on menu del dia eli suomalaisittain päivän menu. Tarjoillaan n. klo 12-16 välillä sisältäen 2-3 ruokalajia ja toisinaan myös juoman. Hinnaltaan päivän pöperö on n. 10-15€ ja paikasta riippuen pöytään saatetaan kantaa jotain aivan käsittämättömän hyvää tai jotain ihan luokattoman huonoa. Laadusta ei siis koskaan voi sanoa etukäteen. Oman kokemukseni mukaan parhaimmat ruokakokemukseni olen saanut vaatimattomimmissa, muovituolein varustelluissa muutaman neliön ravintolasalin paikoissa. Ei kai tuotakaan voi tosin sääntönä pitää. Kerran saimme maailman parhainta paellaa illallisella, mutta kun menimme samaan ravintolaan seuraavana päivänä menu del dialle, ei kokemus ollut lähelläkään edellisiltaista.

Ehdottomasti kalleimmat ravintolat (ja huom hinta ei todellakaan välttämättä korreloi laadun kanssa) sijaitsevat La Ramblalla, uimarannalla ja suosituimpien nähtävyyksien kupeessa. Jos matkabudjettisi on rajallinen, niin vältä ko. paikkoja.

Kaupunki on myös aivan täynnä leipomoita, lihakauppoja ja muista kauppoja, joten vatsantäytettä ei ole välttämätöntä etsiä ravintoloista lainkaan. Kauppahalli La Boqeria on myös aivan täynnä puolivalmiita ja valmiita ruokia, joita voi vetäytyä nauttimaan vaikka rannalle, kattoterassille tai puistoon.
 

 

Juoma

Sama homma kuin ruuassa, mutta laadun vaihtelu ei ole niin voimakasta. La Ramblalla saatat pulittaa lasillisesta Sangriaa 10€, kun korttelin verran sivuun Placa Reialla kannullinen maksaa 12€. Mojitot ovat monin paikoin halvempia kuin vesi ja halvimmillaan niitä sai kolme kympillä. Drinkit ovat yleensä halvimmillaan 6€:n luokkaa ja kalleimmillaan 10€. Kaikissa mahdollisissa pienissäkin kaupoissa on tarjolla jääkaappikylmiä virvokkeita, joten jos pussikaljoittelu sopii lomasi luonteeseen, niin sen voi tehdä melko edullisesti. Viinintuottajamaana Espanja toki tarjoilee turisteilleen myös mahtavia viinielämyksiä edullisesti. Lasi valkoviiniä on usein saman hintainen kuin pieni pullo vettä. Tyypillistä on myös, että juomien hinnat saattavat vaihdella päivän ja kellonajan mukaan. Hinnastossa drinkki saattaa olla 10€, mutta baarin ollessa tyhjä onkin yhtäkkiä happy hour ja saat juomasi edullisemmin.

 

 



Epäilyttävät sisäänkäynnit saattavat kätkeä sisäänsä todellisen helmen. Astu sisään siis avoimin mielin.

La Ramblan rannan puoleinen "päätepiste". Aika autiota silloin, kun suomalaisen lapsiperheen vanhemmat ovat tottuneet heräämään.

Nähtävyydet

Kulttuurinnälkäisille on tarjolla paljon nähtävyyksiä ja museoita. Omat ehdottomat suosikkini olivat La Sagrada familia ja park Guell. No, ne olivat myös itse asiassa ainoita erityisiä kohteita, joiden välittömään läheisyyteen raahauduin, sillä itse arvostan lomalla myös vapaamuotoista hengailua ja terassilla istumista. Noihin kahteen mainitsemaani, kuten myös melko lailla kaikkiin muihinkin nähtävyyksiin voi ostaa pääsylippuja ja parhaiten (myös edullisimmin) se onnistuu netistä etukäteen. Tällöin saatat välttää myös pitkän jonotuksen, mutta todella suosituissa kohteissa sekään ei ole tae. Koska turistit tuppaavat lomallaan nukkua pitkään, on kaikkein miellyttävintä suunnata suosittuun kohteeseen aamulla.

Vaikka olimme liikkeellä ajoissa, silti seuraavat mahdolliset liput La Sagrada familiaan oli mahdollista lunastaa vasta neljän tunnin kuluttua. Kirkko oli ulospäin äärimmäisen vaikuttava, mutta ihan niin kiihkeästi en sinne sisälle kaivannut, että olisin neljä tuntia odottanut. Siispä kaikkein edullisimmin nähtävyyksin voi tutustua ulkoa käsin. Kaikkein oleellisinta nähtävyyksiin tutustumisessa on siis ajoitus. Aikaero ja pikkulasten aiheuttamat aikaiset aamuherätykset olivat tällä kertaa meille suosiollisia, sillä olimme joka aamu liikkeellä kukonpierun aikaan. Sillä seurauksella tosin, ettei kaikki aamupalapaikat olleet vielä auenneet.



La Rambla

Churroja aamupalaksi. Aina.

Näkymä Park Guellista kaupungin yli

Liikkuminen

 

Ehdottomasti edullisin vaivattomin tapa liikkua Barcelonassa on metro. Jos olet käyttänyt yhdessä eurooppalaisessa suurkaupungissa tai ylipäätään kaupungissa metroa, osaat käyttää sitä joka paikassa. Niin idioottivarman helppoa se on. Kymmenen matkan kortti kustansi 10€ ja me käytimme sitä yhdessä. Sitten ei muuta kuin metrokartta käteen ja menoksi.

 

Myös taksilla ajelu on edullista ja samalla toki näkee myös kaupunkia, joten se on ihan hyvä vaihtoehto eläkeläisille tai kielitaidottomille. Metrolla matkustaessa näkee paremmin paikallista elämänmenoa, kun voi seurata ihmisten kiiruhtamista töihin ym. Taitaa tosin metrossakin matkustaa pääosin turisteja.

 

Kokeneena matkustajana tein melko perinteisen virheen ja otin Ekan varvassandaalit mukaan reissuun. Kaupunkilomassa pätee sama sääntö kuin maratoonin juoksemisessa: älä pukeudu mihinkään, mihin ruumiinosasi eivät ole ennestään tottuneet. Lopputuloksena oli siis aivan valtavat rakot varvasväleissä. Toisena päivänä kävely olisi ollut siis silkkaa itsensä kiduttamista, joten tuolloin teimme todella turistimaisen teon ja ostimme lipun hop in-hop off - sightseen bussiin. Liput olivat sikamaista ryöstöä, yhteensä 50€ kahdelta hengeltä, mutta se kattoi kaksi melko pitkää reittiä selostuksineen kaupungin itä- ja länsiosissa. Ilman tuota bussia en varmasti olisi käynyt Fcb:n kotikentällä tai monissa muissakaan nähtävyyksissä, joten lippujen ostaminen sinänsä oli kannattavaa. Kaikkiin kiertämiimme nähtävyyksiin voisi tosin tutustua myös metron ja omatoimisen kävelyn avulla.

 



Kaiken kaikkiaan aivan mahtava loma jälleen kerran. Vaikka kotiinpaluusta on vasta viikon verran, niin sielu haluaa jo takaisin lämpöön. Toivottavasti keväällä.

 



Rapujuhlat 2016

 

Niin sitä hiljalleen kesä kääntyy syksyyn ja vaikka kuinka koittaisi pitää positiivista virettä yllä, niin kyllä kuihtuvat lehdet ja viilenevät illat väkisin vetää mielen ajoittain haikeaksi. Siinä se meidän niin kovasti rakastama kesä meni. Olen lapsesta saakka ollut vannoutunut syysihminen, mutta jotenkin viime vuosina olen alkanut oireilemaan pimeästä vuoden ajasta. Oikeasti kyllä ihan syyttä, koska tässähän on vuoden mahtavimmat hetket jälleen käsillä: Halloween, itsenäisyyspäivä, joulu, räjähtävä uusi vuosi. Hui hai kaikenlaisille masennuksille. Sitä paitsi päästään Herkun kanssa ihan kohta jälleen Espanjan auringon alle syyslomalle.

 

Loppukesän ehdottomiin kohokohtiin kuuluu ystäväporukan perinteiset rapujuhlat. Nehän järjestetään nyt meillä toista kertaa, joten kyllä tässä voidaan perinteestä puhua. Kaikkein parhaiten ruuhkavuosina onnistuu ystävien säännöllinen tapaaminen, jos tapaamiselle on pyhitetty oma viikonloppu. Meillä se on siis elokuun viimeinen, jolloin kokoonnutaan yhteen nauttimaan mahtavista ravuista ja muista herkuista. Saattoi tänäkin vuonna muutama laulu kajahtaa ilmoille.

 

Laitetaanpas nyt vielä menukin tähän, jos vaikka satun ensi vuonna tuskailemaan tarjottavien kanssa:

 

 

Alkuruoka

 

Bataattisosekeitto

 

Pääruoka

 

Ravut

Varhaiskaalisalaatti

Fetasalaatti

Uudet perunat

Tilliä, silliä, smetanaa

Kylmäsavulohipiirakka

 

Jälkiruoka

 

Valkosuklaa-mustikka-pannacotta

 

Kahvi

Key Lime pie

 

Alan kyllä selkeästi vanheta (muutaman päivän kuluttua ihan oikeastikin), sillä pikkutunneille valvomista seuraava päivä on vähintään mielenkiintoinen. Tapasin vielä vanhoja opiskelukavereita ja missäpä sitä pienten lasten äidit paremmin pääsisivät paremmin vaihtamaan kuulumisia kuin Hoplopissa. Siis aivan mahtava yhdistelmä rapujuhlien jälkitilan kanssa.

 



Viikonloppu kuvina

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin viikonloppu kahtena kuvana. Jostain syystä enempää ei ole tullut räpsittyä. Ehkä siksi, ettei mitään erityisempää kuvattavaa ole ollut. Meille tarjoutui kuitenkin yllättäen mahdollisuus rentoutua pelkästään aikuisten kesken. Tavallisestihan ollaan pyritty siihen, että neljä vanhempaa lasta ovat yhtä aikaa poissa joka toisen viikonlopun. Systeemi on ollut hyvä ja toimiva, kunnes lapset ovat kasvaneet isoiksi ja kaikenlainen harrastuskuvio on astunut mukaan kuvioon. Erilaisten turnausten järjestelijät eivät liiemmin kysele, miten meille sopisi näitä urheilutapahtumia järjestää ja tietenkin ne osuvat juuri niille "väärille" viikonlopuille. Siispä aiemmin niin selkeät viikko-viikko -systeemit ja joka toinen viikonloppu -systeemit ovat taaksejäänyttä elämää ja nyt vaan koitamme jotenkin pysyä kärryillä, ketä täällä milloinkin asuu.

 

Lauantaina siis ihanan anoppini ansiosta pääsimme leffaan katsomaan Tappajan näköistä miestä. Olen aiemmin nähnyt sen kuusiosaisen sarjan ja voi vitsi että jo pelkästään se oli hyvä. Leffa siis oli noin kymmenen kertaa parempi kuin sarja. Luin jonkun arvostelunkin, jossa moitittiin käsikirjoitusta kömpelöksi, mutta Martti Suosalon roolihahmon sarkastinen huumori sovitti kaikki synnit. Tykkäsin! Elokuva kuten aiempi sarjakin perustui Röngän Kärppä-kirjoihin, joita käsittääkseni on vielä kaksi jäljellä eli hyvinkin voisi kuvitella, että jatkoa on luvassa.

 

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa maalta kaupunkiin. Kehä kolmosen sisäpuolelta maalle muuttaneena ajattelin silloin aikoinaan, että kerran kuukaudessa on päästävä isolle kirkolle ihmisten ilmoille. No, se tavoite on tässä vähän lieventynyt niin, että nykyisin riittää, jos pääsee puolen vuoden välein käymään Jumbossa. Mutta kyllä se oikeasti riitti, koska oli niin mahtavaa shoppailla Y-K-S-I-N ilman, että kellään oli jano tai nälkä tai kuuma tai paha olo tai kakkahätä. Meinasi jopa pieni ostosmania iskeä päälle. Olen nimittäin viime aikoina hurahtanut vanhaan kunnon murtomaahiihtoon. Olen himoinnut suksia itselleni ja lisäksi Toka tarvitsisi uudet. Kiertelin katselemassa sopivia vaihtoehtoja ja sitten huomasin kivoja alennuksessa olevia murtomaahiihtoasuja. Sieluni silmin jo näin itseni hiihtelemässä Ekan ja Tokan kanssa muutaman kymmenen kilometrinmittaisia kevyitä sunnuntai hiihtolenkkejä. Olin jo kävelemässä kassoilla uuden karheiden asujen kanssa kunnes järki voitti ja kehotti ensin ostamaan sukset ja sitten vasta panostamaan asusteisiin. Olenhan kuitenkin hiihtänyt viimeksi ala-asteen liikuntatunnilla ja silloin hiihtäminen oli ah niin helvetillistä. Nyt kun katselee vielä tätä Etelä-Suomen hiihtosäätä, niin voi olla että kovin montaa viikkoa ei ole enää hiihtokelejäkään.

 

Näihin tunnelmiin..





Kaaos alkaa helpottaa

 

Sain vihdoin aikaiseksi kerätä joulun pois. Mahtava valoilmiö ja luminen maisema ovat antaneet sellaiset energia-boostit, että oksat pois. Varsinaisesti en kyllä ole mikään talvi-ihminen, koska kylmyys, lumi ja erityisesti lumityöt ovat ihan syvältä. Valoisuus on kuitenkin pitkän pimeän kauden jälkeen jotain niin mahtavaa, että tällä fiiliksellä kestää kyllä pikku talvenkin.

 

Kyllä se muuten melkoisen kauan kestikin saada koko talous järjestykseen. Edelleenkin on jotain sellaisia pikku juttuja, jotka hämää. Kuten esimerkiksi se, että vauvan vaatteet ovat Ekan huoneessa olevassa lipastossa. Säilytyssysteemit täytyisi olla toimivat, mutta nyt kun akuuteimmat ongelmat on ratkottu, niin palaan sitten myöhemmin noihin yksityiskohtiin.

 

Pitkän aikaa oli myös sellainen fiilis, ettei mikään sisustushomma tai ainakaan remontointi nappaa yhtään. Nyt alkaa taas kyllä tapetointi- ja maalausurakat houkutella. Ilmeisesti edellisistä on jo niin pitkä aika, että olen onnellisesti unohtanut, kuinka ärsyttävää se maalaaminen on.

 

To do -listalla on ainakin:

-aikuisten makkarin seinän tapetointi

-aulan tapetointi tai maalaus

-eteisen tapetointi tai maalaus

-pikku-WC:n kaakeleiden käsittely jotenkin

 

Nuo ovat sellaisia "helppoja pikkuhommia" joihin voi ryhtyä ihan koska vaan. Ja kokemuksesta muistan ja tiedän, että niillä helpoilla pikku hommilla on tapana laajentua ja pursuilla. Lopulta ollaan tilanteessa, jossa kaikki on keskeneräistä ja sitä tilaa kestää pitkään.

 

Varmaan johtuu lisääntyneestä valoisuudesta ja alitajuisesta kevään odotuksesta, kun myös pihahommat alkavat houkutella. Kaksi kesää on nyt mennyt ulkotöissä jotenkin horroksessa johtuen ehkä ensin vauvakesästä ja sitten taaperokesästä, jotka molemmat ovat aika haastavia yhdistää puutarhanhoitoon. Nyt olen luottavaisin mielin, että tänä vuonna saataisiin ulkona jotain aikaiseksikin.

 

Meillähän on osittain kesken myös muutaman vuoden talon maalausprojekti, joka pitäisi kyllä tänä keväänä saattaa loppuun. Toisaalta, jos tässä nyt vielä pari vuotta venkoilisi sen kanssa,  niin voisi samantien sutaista koko talon uudelleen maalin peittoon. Yhtenä päivänä, kun olin kävelyllä, näin talomme lehdettömien puiden takaa ja järkytyin. Se näyttää ihan hirveältä! 60-luvulla rakennettu omakotitalo, jota on laajennettu vähän urposti. Aloin siltä seisomalta suunnittelemaan toimenpiteitä, joilla myös talon ulkomuotoa saisi kohennettua. Face-liftinhän teimme jo aiemmin talon julkisivulle, mutta nyt täytyy varmaan hioa vielä niitä muitakin sivuja. Ehkä jotain ikkunaristikoita, ikkunaluukkuja tai ikkunoiden verholautoja voisi ajatella.

 

Ja näköjään oma pikku työleirikin alkaa tässä mukavasti muotoutua. Ihanaa omakotitaloelämää, ei tule tekemisen puutetta.

 

Niin ja hei, pakko sanoa noista kuvista, että ne ovat ihan hirveitä. Räpsin kuvia nykyisin pelkästään kännykän kameralla. Olin juuri pääsemässä jyvälle järkkärin saloihin, kun sain tabletin. Sen myötä lopetin kaikenlaisten muiden tietokoneiden käytön. Järkkäristä kuvien siirtäminen blogiin vaan on aivan liian aikaa vievää, joten no can do.

Rapujuhlat

 

Elokuun viimeistä viikonloppua vietettiin huippuseurassa. Sain melkein kaikki rakkaat ystäväni vieraaksi samalla kertaa ja päästiin viettämään huikeita rapujuhlia porukalla. Tällä porukalla ei tule mitenkään liikaa kokoonnuttua ja nytkin jäi muutama onneton sielu puuttumaan muiden kiireiden vuoksi. Niin kivaa meillä oli, että päätettiin tehdä tästä jokavuotinen perinne.

 



 

Säätiedotukset lupailivat vaihtelevan epävakaista säätä, joten varmuuden vuoksi päätettiin koristella pihallamme oleva huvimaja juhlia varten. Sisällä syöminen ei olisi ollut läheskään niin tunnelmallista ja terassin varaankaan ei voinut ruokailua jättää sateen vaaran vuoksi. Yrityksemme kautta meillä on kauheat kasat kaikenlaista rekvisiittaa ja koristeita, joita saatiin vähän hyödynnettyä. Kyllä hallaharsoista ja helium-palloista on moneksi.

 

Ruokalistalla oli tietenkin rapuja, uusia perunoita, silliä, tillivoita, tavallista voita, salaatteja, sipulia, smetanaa ja paahtoleipää. Hankittiin ravut paikalliselta ravustajalta valmiiksi keitettynä, joten sitäkään vaivaa ei tarvinnut itse nähdä. Voiko olla enää helpompaa menua kuin rapu-menu? Voit valmistella kaiken jo hyvissä ajoin edellisenä päivänä ja itse juhlapäivänä keskittyä rentoutumiseen, skumpan juontiin ja vieraiden viihdyttämiseen. Taisi olla kyllä tuo jälkimmäinen toisin päin, kun emännälläkin oli niin hauskaa.

 



 



 

Ja tietenkin ohjelmaan kuuluivat myös perinteiset snapsilaulut, joita sitten hoilattiinkin oikein raikuvasti. Pimenevässä illassa oli niin kiva istuskella kynttilän valossa. Valoa oli onneksi niin vähän, ettei leikkaamaton nurmikko tai kukkapenkin rikkaruohotkaan enää häirinneet. Täytyy kyllä sanoa, että kyllä se on kesä syksyyn kääntymässä, kun lämpötila laski yöllä kymmeneen asteeseen. Lähdetään muuten tällä porukalla vajaan kuukauden päästä Ibiza-Barcelona -reissuun eli ei meidän kesä onneksi vielä tähän päättynyt.

 

 

 

Helan går

Sjung hopp faderallan lallan lej!

 

 

Helan går

Sjung hopp faderallan lej!

 

Och den som inte helan tar

han heller inte halvan får

 

Helan går..

Sjung hopp faderallan lej! Hej!

Tyttöjen mökkireissu Torvoilaan

 

 Mikä ihanampaa, kuin päästä viettämään rentouttavaa mökkiviikonloppua työkavereiden kanssa. Raskausajan supistelusairaslomat, äitiys- ja hoitovapaat mukaan lukien olen ollut poissa omalta kustannuspaikaltani yli puolitoista vuotta. Täytyy sanoa, vaikken vielä töihin ole palaamassakaan, että ikävä jo on ja erityisesti työkavereita. Meillä on kyllä mitä mahtavin työporukka.

 

Edeltävä viikko oli ollut kiireinen. Lasten koulun aloitus tuo heti arkeen oman mausteensa unohtamatta harrastushommia ja omia menoja. Yritystoimintamme on pitänyt meidät kiireisenä ja itse olen mukana jos jonkinlaisessa järjestötoiminnassa, joka työllistää tällä hetkellä vähän liikaakin. Siispä odotin enemmän kuin innoissani mökkireissuamme.

 

 

Säät ovat olleet ihan parhaat ja vaikka aikataulut tuttuun tapaan vähän venähtivät, ehdin hyvin nauttia vielä laiturin nokassa auringon lämmöstä. Muut olivat huolehtineet ruokatarjoilusta ja itse lompsin paikalle muovikassit täynnä kuohuvaa. Henkilökohtainen mieltymykseni on, että voisin juoda oikeastaan pelkästään kuoharia tai jos oikeasti on aihetta juhlaan, niin shamppanjaa. Olin kerran erään hyvän ystäväni häissä, jossa tarjolla oli pelkästään olutta ja skumppaan. Mikä mahtava idea! Kopioisin omiin häihini, ellen olisi jo onnellisesti naimisissa.

 

 

Elämä saattaa monesti lähteä siinä 30-40 vuoden tienoilla äkistikin ihan uusille raiteille. Itsehän olen jo tuon uusiutumisen kokenut hieman aiemmin, mutta kuten arvata voi niin puheenaiheet liittyivät pitkälti parisuhteeseen, perhe-elämään ja kaikkiin kiemuroihin, mitä noihin nyt voi liittyä. Jotenkin vierastan ajatusta, että vapaalla ollessa puhuttaisiin työstä, mutta eihän siltäkään voi välttyä, kun työporukalla ollaan. Kaikki olemme luonnollisesti hoitoalalla, jossa työskennellessään työkavereihin muodostuu kummallisen läheinen suhde. Jopa läheisempi kuin moniin perheenjäseniin tai sukulaisiin. Yksinkertaisesti työkaverit on <3

 

Viikonloppu koostui siis uimisesta, auringonotosta, kauneudenhoidosta, syömisestä, juomisesta, saunomisesta, naurusta, itkusta, kummitusjutuista ja paljosta muusta ihanasta. Aivan täydellinen viikonloppu, jonka avulla ajattelin jaksavani taas monta viikkoa seuraavaan irtiottoon. No aika nopeasti ne paukut tässä kotosalla jälleen loppuvat, mutta ehkä loppuisivat paljon aiemmin, jos ei näitä ihania hetkiä ystävien kanssa olisi.

 





 Syksystä näyttäisi jälleen tulevan melko kiireinen ja edessä häämöttää jo uusi virkistysreissu entisten työkavereiden kanssa. Lisäksi suunnilleen kuukauden päästä lähdetään Herkun ja lapsuuden kavereideni kanssa yhden meistä häihin Ibizalle. Vaikka reissuun on vielä kuukausi aikaa, niin ihan kohtahan se on jo, sillä viikot hurahtavat kauheaa vauhtia. Jos kesä-heinäkuu oli jotenkin rankkaa ja alavireistä aikaa, niin ihana elokuu on korjannut kyllä potin ihan totaalisesti. Niin mahtavat säät ja ihanaa oleilua, vaikkakin työntäyteistä ajoittain. Ei voi kyllä valittaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti pimenevää syksyä ja ensi viikonlopun rapujuhlia, joita vietetään jälleen hyvässä ystäväporukassa. Niin ja hei, tasan neljä kuukautta jouluun. Apua!