Naistenpäivää vietettiin meillä rauhallisissa merkeissä. Illan kokouskiireiden vuoksi raahauduin jo päivällä lenkille pelkästään todetakseni, että juoksu ei kulje. Alla oli kyllä runsashiilihydraattinen aamiainen, eikä kunnon olisi kaiken järjen mukaan pienen tauonkaan vuoksi pitänyt olla ihan näin huono.
Esikoinen palasi myös hyväntuulisena, mutta väsyneenä viikinki-leiriltään. Jälleennäkemisen riemu lasten kesken oli ääretön.
Olisin mieluusti jäänyt nauttimaan rauhallisesta sunnuntaipäivästä kotiin perheen pariin, mutta velvollisuudet kutsuivat ja oli pakko osallistua kahteenkin eri kokoukseen. Kotona olin vasta illalla, kun lapset tuhisivat sängyissään.
