Punnituspäivä

 

Ihanan rentouttavaa käydä vaaálla vaan kerran viikossa. Normaalisti käyn joka aamu ja melko usein monta kertaa päivässä. Raastavaa itsensä kiduttamista. Olen nyt noudattanut Jutan dieettiä viime syksystä lähtien. Välillä vähän enemmän ja välillä vähemmän. Viimeisen kolmen viikon aikana vähän enemmän, niin että tämän hetken punnitus on -4kg/ kolme viikkoa. Ei paljon mitään! Semmonenhan dieetin pitäisi olla, että kun saa ajatuksen olla bikinikunnossa, niin valmista pitäisi olla heti. Puolen vuoden superdieetti in my ass. Kenen kärsivällisyys sellaista kestää?

 

 

Tässä dieettiversiossa on saanut vetää maitotuotteita ja välillä kyllä tuntuu, että rahka ja raejuusto tulevat korvista ulos. Siispä päätinkin ihan lennosta vaihtaa kokonaan maidottomalle ja gluteenittomalle. Veikkaan, että kumpaakaan partikkelia ei tule edes ikävä paitsi korkeintaan maitokahvin osalta. Vaikka ylipainoa onkin, niin tässä ruokavaliohommassa laihdutus on toisarvoista (ketähän taas oikein huijaan?). Ensisijainen tavoite olisi kuitenkin saada hyvä ja energinen olotila.

 





Olen tosin kuullut monelta, että maidon poisjättäminen kahvista ei ole edes paha, mutta itseäni pelkkä ajatuskin ahdisti sen verran, että otin asap kasvipohjaiset jutskat käyttöön. Mutta kuuluuko niiden juoksettua?

 

Kiireisen lapsiperheen arjessa ruokavalio muuttuu yksipuoliseksi noudatti sitten mitä hyvänsä dieettiä. Onkin siis niin virkistävää testailla uusia reseptejä, kuten maailman yksinkertaisimpia proteiinilettuja ja erilaisia marjasmoothieita.

 

 

Täähän on siis siinä mielessä kiva dieetti, että tässä on nuo Runebergin tortut sallittu. Ja myös laskiaispullat. Erityisesti jos ne syö töissä, kokouksessa tai ihan missä tahansa muualla kuin kotona. Kotonakin saa syödä kerran päivässä. Ja sitten tietysti se muistisääntö, että mitään klo 18 jälkeen syötyä ei noteerata.

 

-3kg

 

Jei! Tässä tulos, kun aloin lukea sitä Lihavien ensihoitajien -laihdutusblogia. Yhdenkin laihduttajan ruokakuvat oli niin hyviä, että ne suorastaan pakottivat laihduttamaan. Siispä viikon terveyskuurin jälkeen -3kg. Onnea itselleni! Pienenä lieventävänä asianhaarana kerrottakoon sen verran, että suurin osa viime aikoina kertyneistä kiloista on peräisin joulun ajalta, jolloin ihan surutta Herkun kanssa fiilisteltiin hyvän ruuan merkeissä pitkiä vapaita. Eli luultavasti nyt lähteneet kiloset ovat muodostuneet pelkästä nesteestä, jota hiilarihötön vetäminen on kroppaan kerryttänyt. Väitteeni osoittautukoon oikeaksi viikon päästä, jolloin erotus on uskoakseni huomattavasti pienempi.

 

En noudata mitään tiettyä dieettiä. Tarkoitus on ollut muuttaa ruokavaliota pysyvästi niin, että tulen syömään juuri näin aina ja ikuisesti. Ei siis mitään hemmetin nälkäkuuria, joka saa mielen vaan vihaiseksi. Ja sitähän ei kukaan ympärillä oleva toivo, enkä toki itsekään. Jonkinlainen yhdistelmä tämä ruokavalioni lienee Jutan dieettiä ja jotain Dukanin tyylistä ja pH:ta: Proteiinia, vihanneksia ja kasviksia, gluteeniton ja sokeriton. Ja todellakin uskon pärjääväni ilman kahta jälkimmäistä, jotka tekevät takuulla ihmiselimistölle, vaan hallaa. Älkää nyt sitten näytelkö ihmeessä kenellekään tätä postausta minään absoluuttisena totuutena. Kaikki lausunnot perustuvat omiin havaintoihin oman kroppani käyttäytymisestä. Ne eivät ole siis mitenkään tieteellisesti osoitettuja.

 

Yksi syy gluteenittoman ja sokerittoman noudattamisessa on se, että pelkään kuollakseni kakkostyypin diabetesta. Itselläni on melko suuri sukurasite ja lisäksi Vauvaa odottaessani verensokerit olivat pystyssä. Onneksi selvisin pelkällä dieettihoidolla, mutta kontrollisokerirasitukseen pitäisi mennä pikimmiten. En vaan uskalla. Ennen kuin olen pudottanut ainaki 10kg. Ja sehän onnistuu tässä ihan just. Vastahan sitä putoamista on vuoden päivät odoteltu, mutta kun satuin aluksi käsittämään väärin ja lisäsin painoa, kunnes tajusin, että ei näin.

 

Eli kevyempänä uuteen viikkoon, hai hou Silver! On muuten taas hyvä viikko tulossa.

 

 

Ystävät koolla

Viikonloppuna juhlittiin 6-vuotiasta Mestaria kummitätien voimalla. Olen monta kertaa aiemminkin todennut, että näin ruuhkavuosia eläessä kaikki vähän urpommat tyypit jää automaattisesti pois kuvioista ja jäljelle jää vaan ihan valioporukka. Me emme todellakaan Mestarin kummitätien kanssa liian usein näe, mutta onneksi meillä onkin sitten sen kerran triplasti hauskempaa.

Koska olimme tällä kertaa tietoisesti koolla pelkästään pienellä porukalla koitin ottaa vähän rennommin tarjoilujen kanssa. Firmamme tilaisuudesta oli jäänyt ylimääräisenä Gran Theft Auto V-pelin teemaan sopivia somisteita ja hyödynsin niitä 6-vuotissynttäreillä.Mestari on kova Gta fani, vaikka ei todellakaan saa vielä pelata kyseistä peliä. Firman tilaisuudessa meillä oli teemaan sopien muun muassa drinkki-pöytä, mutta tehtiin nyt vähän sellainen lapsellisempi versio ja jätettiin kaikki K-18 kama pois. Paitsi leikkipyssy.

 

Tarjollahan olisi siis luonnollisesti kakku persikka- ja valkosuklaamoussetäytteillä. Olen jotenkin viime aikoina vasta tajunnut, että niin tosiaan kakun sisällehän ei aina tarvitse välttämättä laittaa sitä väsynyttä hillohedelmärahkakermaseosta, vaan huomattavasti helpommalla pääsee avuttomampikin äiti, kun turvautuu vaikkapa kaupan moussepaketteihin. Itsehän nyt en tietenkään niin tehnyt, vaan jälleen vietin synttäreitä edeltävät illat keittiössä hermoromahduksen partaalla vispaamassa mousseja alusta alkaen itse.

Juhlapöydästä löytyi jälleen kerran yllätys yllätys englantilainen Trifle. Sehän on ainakin meidän perheessä aina varma ja luotettava merkki siitä, että ainakin ensimmäinen kakkupohja on mennyt reisille. Tein Triflen nyt tuollaiseen korkeaan Riihimäen lasi -purkkiin, mutta huomattavasti helpommalla oltaisiin kaikki päästä, jos käytössä olisi ollut joko pidempi vartinen lusikka tai laakeampi purkki. Oli miten oli, niin purkkihan on nyt kuitenkin tyhjä eli hyvin selviydyttiin kuitenkin. Triflen ainesosat olivat siis vaalea kakkupohja, hillo (tietenkin, pakkohan sitä oli johonkin laittaa, kun kakkuun ei voinut), banaani, kinuskikastike ja kermavaahto. Seuraavalla kerralla teen suklaaversion.

Tammikuuhan on perinteinen laihdutuskuukausi ja olin aivan varma, että joku vieraista noudattaisi jotain dieettiä. Tein siis myös kahden ainesosan fitnesskakkua (a. nimi on täysin itse keksimäni ja b. ketä oikein yritän huijata), johon tuli ainoastaan kananmunan valkuaisia ja keltuaisia eroteltuna ja taloussuklaata. Ja hei se oli hyvää ihan noinkin, mutta kuvasta on rajattu kermavaahtokippo pois. Jotkut kai otti sitäkin.

Suolaisena puolena ajattelin ensin tarjota cocktail-lihapullia ja jonkinlaista oriental-maustettua kanaa. Jälkimmäinen toteutui, mutta lihapullien pyörittely vaiheessa alkoi laiskottaa niin paljon, että tyydyin tekemään kaksi lihamurekepötkylää. Jottei tarjoilut kuulostaisi täysin rahvaalta, päätin tarjoilla lisukkeena pesto-kastiketta. Toimi tällä kertaa ihan hyvin.

 Lapsille täytyy aina olla jotain pikkusnackya tarjolla ja löysin jostain mahtavan reseptin näihin pikkupalleroihin. Alla vielä reseptit kaikkiin, jos vaikka itse haluan jonain päivänä tehdä näitä uudestaan:

Täytekakku

Viiden munan täytekakkupohja

1 prk säilykepersikoita soseutettuna
1prk rahkaa
½ dl sokeria
4 liivatelehteä

200g valkoista suklaata
2 dl kermaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
5 liivatelehteä

Mangot, rahkat ja sokerit sekaiset. Kuumaan veteen liotetut liivatteet sekaan. Vatkaa kananmuna ja sokeri. Lisää ensin vaahdotettu kerma, sitten sulatettu suklaa ja lopuksi liotetut liivatteet. Vuoraa joku vuoka elmukelmulla. Leikkaa kakkupohja vähintään kolmeen osaan ja kokoa vuokaan. Laita täytteet tietty väliin ja kannattaa myös kostuttaa. Ai kuinka paljon? No, sopivasti. Se on aina vähän kuin venäläistä rulettia, mutta joskus jopa itse onnistun. Kun kakku on vuoassa, muovit päälle ja tekeytymään.

Trifle

Kakkupohjaa tai kuivakakku
Kirpeää hilloa
Banaania
Kinuskikastiketta ja kermavaahtoa

Laita vuorotellen lasimaljaan

Mars-riisisuklaat

Kolme Mars-patukkaa
50g voita
4-5 dl riisimuroja

Sulata Mars-patukat ja voi kattilassa. Lisää riisimurot. Sekoita ja tee muffini-vuokiin sopivia annospaloja.

Kahden ainesosan suklaakakku

Levy taloussuklaata
Neljä kananmunaa

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa molemmat, ensiksi mainitut kovaksi vaahdoksi. Yhdistä ja lisää sulanut suklaa.

 

Inspiration!

Olen huomannut, että laihdutuksessa ja laihtumisessa on kyse inspiraatiosta. Jokainen kykenee laihduttamaan itsenäisesti ilman poppaskonsteja. Kyse on vaan siitä, haluaako. Jotkut saavat inspikset pt:n palkkaamisesta, toiset nettivalmennuksesta. Itse kuulun niihin, joilla toimii se, että orjallisesti noudattaa tiettyä ruokavaliota. Itselleni se on jopa enemmän henkistä kuin fyysistä. Vähän sama kuin se, että lupaan itselleni, että juon punaviiniä ainoastaan viikonloppuisin. Saan kiksit pelkästään siitä, että päätän jotain ja pidän siitä kiinni. Sama juttu ruokavalion noudattamisessa. Päätän noudattaa tiettyä settiä ja pidän lupaukseni. Ah, mitä ihanaa kropan piiskaamista.

 

 

Esimerkki yhdenlaisesta inspiroitumisesta on Herkun työkavereiden laihdutusblogi. Neljä tyyppiä päätti alkaa laihduttaa eri menetelmillä ja perusti siitä blogin. Kaikki kirjoittelevat vuorollaan omia kokemuksiaan ja fiilareita. Näköjään itsessänikin asuu pieni, sisäinen tirkistelijä, koska olen jäänyt tuohon blogiin ihan koukkuun, vaikken edes tunne suurinta osaa sen kirjoittajista. Innostuin alkuviikon punnituksista ja laihdutustuloksistakin niin paljon, että Herkun tullessa töistä kotiin, ryntäsin melkein pihalle vastaan julistamaan, kuinka paljon hänen työkaverinsa ovat laihtuneet. Ainakin ensimmäisen viikon perusteella Cambridge-menetelmä vaikuttaisi olevan tehokkain, mutta myös kiduttavin. Jutan superdieettiä noudattavan ruokavaliokuvat taas näyttävät niin hyviltä, että ne suorastaan houkuttelevat laihduttamaan.

 

Tässähän on pakko ihan myötätunnosta taas tehdä ryhdistysliike. Uskaltauduin vaa'alle pitkästä aikaa ja melkein pelästyin huomatessani, että joulusta on tullut 5kg lisää painoa. Great! Eipä siis ihme, että kahdesta talvitakista on hajonnut kuluneen viikon aikana vetoketju. Farkkuja en edes uskalla yrittää vetää jalkaa, vaan olen tyytynyt käyttämään pelkkiä legginsejä. Luin vähän aika sitten erään sairaanhoitajan blogia, jossa hän kävi läpi työkomennustaan Saudi-Arabiassa. Hän kertoi, että burkhan käyttämiseen alkoi siellä jopa tottua ja tykästyä sen käyttämisen helppouden vuoksi. Tässä olotilassa on helppo ymmärtää miksi. Kohta on pakko alkaa ommella jotain muumuuta, että on edes jotain päälle pantavaa.

 

 

 

Ryhtiliikkeen aloittaminen just nyt on tietysti todella helppoa, kun viikonloppuna juhlitaan Vikan synttäreitä. Edeltävät päivät kuuluu tietysti leipoen ja tämänkin aamun olen juossut Vauvan perässä erilaisten vatkainten ja kaapimien kanssa yrittäen tarjota niitä nuoltavaksi jollekin muulle hyväuskoiselle sielulle.

Kesädieetti

Ribbsejä, grillattua kesäkurpitsaa ja maissia sekä varhaiskaalisalaatti

 

Kesän ehdottomasti yksi parhain puoli on grilliruoka. Meillä ruokavalio muuttuu grillikauden myötä aina kasvispainotteiseksi. Jotain hyvää proteiinia grilliin ja loput lautasesta täyteen lämpimiä kasviksia ja salaattia. Melkein voisi puhua terveellisestä dieetistä, mutta itse tykkään erityisesti vähän palaneesta ruuasta. Onkohan se merkki jostain puutostilasta?

 

 

Tavallinen vihersalaatti alkaa ainakin minua helposti puuduttaa ja kyllästyttää, mutta kun laittaa perussalaatin ja tomaatin lisäksi joukkoon vuorotellen vesimelonia, ananasta, viinirypäleitä, feta-juustoa, leipäjuustoa tai jotain muuta, niin on helppo vaihdella makuelämyksiä.

Ribbsit keittämisen jälkeen, grilliin menossa

 

 

Itse olen todella herkkä jumiutumaan tiettyihin ruokalajeihin. Yhtenä kesänä söin pelkkää possun sisäfilettä. Toisena kesänä lautasella piti aina olla makkara. Ihan sama mitä muuta siinä oli, kunhan oli makkara. Ja sinappia tietenkin. Tänä kesänä olen koittanut olla monipuolisempi muutamastakin eri syystä:

 

1. Lapset alkavat helposti nirsoiksi. Näin on jo käynyt Vikan kohdalla, joka ei haluaisi syödä muuta kuin perunamuusia ja lettuja. Kotihoidossa homma vielä jotenkin toimii, mutta voi sitä tuskan määrää, kun poika menee eskariin. No, onneksi on vielä aikaa totutella.

 

2. Kaikki pitkän elämän eläneet ja joiden elämäntapoihin olen enemmän perehtynyt, ovat syöneet monipuolisesti kasviksia ja kalaa. No, okei, tämmöisiä tyyppejä on ehkä kaksi, mutta uskon kyllä pitkän iän salaisuuden piilevän nimen omaan ruokavaliossa.

 

 

Tämän kesän uusi tuttavuus minulle on ollut varhaiskaalisalaatti. Hei oikeesti, kuinka hyvää se voi olla? Sotketaan kippoon kermaviiliä, Creme fraichea, tilliä, suolaa ja varhaiskaalia. Kerran laitoin joukkoon myös kananmunaa ja pippuria. Kaikki toimii tuossa yhdistelmässä. Mahtava makuelämys!

Herkkulakko

Huono idea! Siskontyttöni innoittamana päätin aloittaa koko kevään kestävän herkkulakon. Tiesin jo siihen ryhtyessäni, että pahimmat kipupisteet tulisivat osumaan ainakin muutaman viikon päästä häämöttävään kaupunkilomaan ja muutamiin muihinkin viikonloppuihin, jolloin meillä olisi ennalta suunniteltua ohjelmaa. En kuitenkaan osannut aavistaa, että herkkulakkoni epäonnistuisi jo alkumetreillä ihan näin pahasti..

Viime päiville on kertynyt kokousta ja palaveria, joissa luonnollisesti juodaan kahvia ja kahviahan ei voi juoda ilman pientä leivosta. Aina leivokset eivät ole olleet ihan pieniäkään.

Viime viikkojen kiireistä johtuen ollaan muutamanakin päivänä piipahdettu pikaisella lounaalla ja mikäs sen paremmin nälkäisenä maistuisi, kuin hampurilainen terveellisine lisukkeineen.

Ystäviä tavatessa kuluu helposti viinilasillinen, jos toinenkin..

Lapset halusivat syömään kiinalaiseen. Äidille sopii! Lautanen täynnä friteerattua mättöä. Jos se herkkulakko alkaisikin vasta huomenna.

Mikä  siinä onkaan, että samantien, kun kunnostautuu jonkin asian suhteen, niin sitten ne kiusaukset oikein vaanivat joka nurkan takana. Heikko on ihmisen mieli.

Uudet lenkkarit ja pH-dieetti

Kävin pitkästä aikaa lenkillä joulutauon jälkeen. Aloitin juoksuharjoituksen ihan nollasta pilipali-kengillä, jotka kyllä eivät juoksiessa tuntuneet oikein miltään, ainakaan pahalta. Jouluaaton aattona heräsin kuitenkin vasemman jalkapöydän kipuun ja tietenkin sairaanhoitajamaiseen tapaani tein välittömästi diagnoosin orastavasta marssimurtumasta. Päätin hylätä pilipali-kengät heti ja hankkia kunnon Asicset juoksua varten. 

Tauon jälkeen sipaisin 5km lämmittelylenkin Asicsen gel-cumuluksilla, joissa siis on nimensä mukaisesti geelivaimennus kannassa ja päkiässä. Kengät tuntuivat kyllä ihan hyvältä (no oikeasti ei yhtään paremmilta tai huonommilta kuin ne pilipali-kengätkään), mutta juoksuolosuhteet olivat ihan surkeat. Sulaa mohjolunta väylät täynnä, jalka lipsui ja nilkka muljui. Ehkä olisi kuitenkin perusteltua hankkia icebugit talvikuukausia varten. Toukokuun HCR koittaa kuitenkin pian ja juoksumatkoja pitäisi pidentää.

Juoksu ei nyt tauon jälkeen muutenkaan oikein kulkenut ja tiedän siihen syynkin; viikko sitten aloittamani pH-dieetti. Noudatin kyseistä dieettiä joskus ennen viimeisintä raskauttani ja se toimi; paino putosi ja olo oli mitä mahtavin. Dieetti perustuu alkalisoivaan ruokavalioon, johon ei kuulu (karrikoiden) sokeri, vilja, liha eikä maitotuotteet. 

Viikon käytön perusteella tulin siihen tulokseen, että pH-dieetti ei sovi aloittelevalle urheilijalle, joka edelleen osittain imettää. Daa! No tämä nyt ehkä oli jollekin itsestään selvää, mutta aioin kuitenkin aloittaa jostain, josta oli jo aiemmin hyvä kokemus. pH-dieetinhän jouduin aikoinaan jättämään juuri siitä syystä, että tulin raskaaksi, enkä uskaltanut jättää noin suurta osuutta normaalista ruokapyramidista kokonaan pois. Nyt täytyy kuitenkin kehitellä jotain muuta tilalle.