Ideoita lasten synttäreille

 

Meillähän tämä aihe on aina ajankohtainen, sillä viisilapsisessa perheessä on käytännössä koko ajan jollain synttärit. Kun tähän vielä lisätään uusperhekiemurat, jolloin läheskään kaikki kutsuttavat eivät voi olla paikalla samaan aikaan mitä kummallisimpiin syihin vedoten, on synttärit lähes viikoittaisia.

 

Olen pyrkinyt todella rankalla kädellä yksinkertaistamaan meidän lasten synttärirituaaleja. Aiemmin jokainen lapsi sai yhdet jättisynttärit, jolloin paikalla oli kaikki lähisukulaiset ja kummit kaimoineen. Tämä sabluuna oli itselleni vaan kerta kaikkiaan liian rankka, sillä rakkaita ystäviä saattoi saapua pitkästä aikaa kylään ympäri Suomea, enkä kuitenkaan ehtinyt seurustella heidän kanssaan niin paljon kuin olisin halunnut, sillä keittiössä tuntui olevan koko ajan joku hätätilanne kermavaahtopursotuksen tai marsipaanikuorrutuksen kanssa. Lisäksi erityislapsellemme, Tokalle, isot synttärit olivat vaan liikaa, jolloin kiva päivä saattoi kärjistyä siihen, ettei toinen meistä aikuisista hoito holding-otteen, sillä aikaa kun toinen teki kahvinkaatokierrosta. Iltaisin istuimme sohvilla puhumattomina kuin katatonisessa tilassa.

 

Lasten lähestyvistä synttäreistä saattoi tulla jo etukäteen niin ahdistavia, että välillä sattui freudilaisia unohduksia, kunnes uudistimme synttäreiden viettotapaa villisti. Tällä hetkellä tämä aihe on ajankohtainen, sillä olen tälläkin hetkellä sisäleikkipuistossa valvomassa synttäriseuruetta. Meidän lasten synttärit ovat ensinnäkin lahjattomat. Kenenkään vanhemman ei tarvitse stressaantua tai ahdistua lahjan hankkimisesta. Sitä paitsi lahjoilla keuliminen menee aivan liian pitkälle ja lasten synttäritkin alkavat muistuttaa välineurheilua. Paras lahja palkitaan. Kuulin kesällä pojasta, jonka oli täytynyt valita alkaako harrastamaan joukkuelajia vai osallistuuko kavereiden synttäreille, sillä

 molempiin ei ollut varaa. Tämä tarina vahvisti periaatettani entisestään.

 

 

Itse synttärijuhla kakkuineen vietetään meillä ainoastaan perheen kesken. Välttämättä ei tarvita edes kakkua, vaan hyvä ruoka ja perheen yhteinen leffailta ja irtokarkit riittävät. Isovanhemmat ovat tosin meilläkin sen verran fundamentalisteja, että heille on pakko keittää kakkukahvit. Ja hyvä niin, täytyy elämässä olla myös joitain perinteitä.

 

Kummit ja muut rakkaat tavataan aina jossain vaihtuvassa paikassa yhteisenä retkipäivänä eläintarhaan, huvipuistoon, teatteriin tai vaikka kaupungille. Lahjaa ei edelleenkään tarvita, vaan sen rahan voi käyttää vaikka pääsylippuun yhdessä sankarin kanssa. Haluan, että lapseni saavat viettää aikaa ja tutustua ihmisiin, jotka olen halunnut tai jotka ovat sukulaissuhteen kautta tulleet osaksi heidän elämää.

 

 

Tiedän monen vanhemman tuskailevan lastensa synttäreitä, joten kokosin tähän muutamia ideoita, joista osa on omiani, osa lasteni kavereiden vanhempien toteuttamia ja osa varmaan täysin toimimattomia. Jokainen eksyksissä oleva sielu voi vapaasti käyttää:

 

1. Yökyläsynttärit. Ei ole mitään siistimpää, kuin kutsua muutama kaveri kylään ja valvoa koko yö (seuraavana päivänä vieraslasten vanhemmat eivät välttämättä kiitä). Tätä voi myös tehostaa järjestämällä yöhiippailun takapihalle.

 

2. Sisäleikkipuistosynttärit. Hoplop, Superpark, Touhutalo, Funpark. Vanha juttu, mutta toimii. Varsinkin lahjattomilla synttäreillä, jolloin jokainen vieras ostaa itse oman rannekkeensa. Tarjoilua ei välttämättä tarvita. Tärkeintä on yhdessäolo ja leikki.

 

3. Uimahallisynttärit. Uimataitoisilla lapsilla, mutta toki vaarana on, että joku hukkuu tai meinaa hukkua.

 

4. Liikkasalisynttärit. Koulujen liikuntasalit huutavat tyhjyyttä ilta-aikaan. Vuokraa sali ja ota kaikki mahdolliset hilavitkuttimet käyttöön. Oma tarjoilupöytä johonkin nurkkaan.

 

5. Sotasynttärit. Lasersota ja väripanoskuulaammuntataiwhatever. Ulkona tai sille rakennetussa hallissa tai seikkailupuistossa.

 

6. Uimarantasynttärit. Toimii siis ainoastaan kesällä. Uikkarit reppuun, vilttejä hiekalle ja kylmälaukusta mehujäät.

 

7. Leikkipuistosynttärit. Jaa miksi? Sinnehän voi mennä kaikki koska vaan. Buu, tylsää! Eipäs, vaan kivaa, sillä tärkeintä on yhdessäolo. Lapset saavat leikkiä yhdessä ja vanhemmat kahvitella.

 

8. Leffasynttärit. Kotona tai leffateatterissa.

 

9. Metsäsynttärit. Laavulla nuotiomakkarat ja nokipannukahvit. Miksei murinpohjaletutkin.

 

Ideoita on rajattomasti, kunhan päästää luovuuden valloille. Hyviä synttäreitä ei järjestetä rahalla, vaan iloisella mielellä. Ei haittaa, vaikka aikuisetkin vähän hassuttelisivat.

 

 



Rapujuhlat 2016

 

Niin sitä hiljalleen kesä kääntyy syksyyn ja vaikka kuinka koittaisi pitää positiivista virettä yllä, niin kyllä kuihtuvat lehdet ja viilenevät illat väkisin vetää mielen ajoittain haikeaksi. Siinä se meidän niin kovasti rakastama kesä meni. Olen lapsesta saakka ollut vannoutunut syysihminen, mutta jotenkin viime vuosina olen alkanut oireilemaan pimeästä vuoden ajasta. Oikeasti kyllä ihan syyttä, koska tässähän on vuoden mahtavimmat hetket jälleen käsillä: Halloween, itsenäisyyspäivä, joulu, räjähtävä uusi vuosi. Hui hai kaikenlaisille masennuksille. Sitä paitsi päästään Herkun kanssa ihan kohta jälleen Espanjan auringon alle syyslomalle.

 

Loppukesän ehdottomiin kohokohtiin kuuluu ystäväporukan perinteiset rapujuhlat. Nehän järjestetään nyt meillä toista kertaa, joten kyllä tässä voidaan perinteestä puhua. Kaikkein parhaiten ruuhkavuosina onnistuu ystävien säännöllinen tapaaminen, jos tapaamiselle on pyhitetty oma viikonloppu. Meillä se on siis elokuun viimeinen, jolloin kokoonnutaan yhteen nauttimaan mahtavista ravuista ja muista herkuista. Saattoi tänäkin vuonna muutama laulu kajahtaa ilmoille.

 

Laitetaanpas nyt vielä menukin tähän, jos vaikka satun ensi vuonna tuskailemaan tarjottavien kanssa:

 

 

Alkuruoka

 

Bataattisosekeitto

 

Pääruoka

 

Ravut

Varhaiskaalisalaatti

Fetasalaatti

Uudet perunat

Tilliä, silliä, smetanaa

Kylmäsavulohipiirakka

 

Jälkiruoka

 

Valkosuklaa-mustikka-pannacotta

 

Kahvi

Key Lime pie

 

Alan kyllä selkeästi vanheta (muutaman päivän kuluttua ihan oikeastikin), sillä pikkutunneille valvomista seuraava päivä on vähintään mielenkiintoinen. Tapasin vielä vanhoja opiskelukavereita ja missäpä sitä pienten lasten äidit paremmin pääsisivät paremmin vaihtamaan kuulumisia kuin Hoplopissa. Siis aivan mahtava yhdistelmä rapujuhlien jälkitilan kanssa.

 



Vappu 2016

Voiko olla mitään ihanampaa, kuin ex tempore Helsingin reissu ja vieläpä vappuna? No ei voi olla. Vapunaatto ja aatonaatto hilluttiin muiden mutsien kanssa oman kylän torilla myymässä sitä sun tätä särvintä ja vappukamaa. Tarkoituksena oli siis kartuttaa Ekan luokan leirikoulurahastoa. Sen verran reippaita oltiin, että taitaa rahat olla vuoden keräämisen jälkeen kasassa ja varmuuden vuoksi on vielä muutama vuosia aikaakin ennen kuin h-hetki koittaa.

 

Vappukarkeloissa vieraili myöskin pieni hevoinen eli poni ja meillä on lieviä vaikeuksia saada vauva lähtemään kotiin. Melkein helpompi olisi ollut laittaa pikku-muijakin hepan kuljetusboxiin ja lähettää tallille. Jostain kumman syystä vauvalle on päässyt muodostumaan ihmeellinen mieltymys hevosiin, vaikka meillä ei kyllä erityisemmin ole tätä aihetta esiin tuotu.

 

Kun sitten simat, munkit ja pallot oli myyty, oli aika roudata lapset eri teille ja karauttaa siis jälleen oikein hotellilomalle Helsinkiin. Oikeastihan olen vanhoille tavoille hyvinkin uskollinen. Varaan meille huoneen lähes tulkoon aina samasta hotellista. Kerrankin kannatti irrotella, sillä Radisson Blu oli avannut aivan uuden hotelli Aleksanterin Lönnrotinkadulle. Renesanssi-tyyliin sisustettu huone sai jälleen sisäisen esteetikkoni heräämään ja siinä sisäänkirjautumisen jälkeen makoilin ihanassa vuoteessa juoden shamppanjaa ja lueskellen arkkitehtuurin tyyleistä. Oikeasti mielenkiintoista välillä katsella tuttujakin rakennuksia vähän toisenlaisella silmällä ja huomata ajalle tyypillisiä rakennustyylejä ja koristuksia. 

 

Meillähän oli tietenkin vakaana aikomuksena ehtiä todistamaan Mantan lakitusta, mutta Kauppatoria kohti kävellessä ihmisvirta lipui täysin päinvastaiseen suuntaan, mikä kertoikin meille olevamme auttamatta myöhässä. TaiYo oli pessyt ja asettanut lakin Mantalle jo kauan ennen kuin saavuimme paikalle, mutta se ei oikeastaan haitannut, sillä sattumalta törmäsimme muutamaan hyvään ystävääni matkan varrella. Pikaisten kuulumisten ja huolella otettujen selfieiden ja ryhmäposeerausten jälkeen jatkoimme matkaa syömään.

 

Jälleen kerran tavoillemme uskollisina koitimme varata pöydän Sikalasta. Kaupungin paras ravintola oli tietenkin aivan täyteen varattu koko aatoksi, joten jouduimme tyytymään vähän random-vaihtoehtoon, Haraldiin. En tiedä, mikä suuruuden hulluus meihin ruokaa tilatessa iski, sillä pöytä oli aivan täynnä ruokaa sen muutaman tunnin ajan, mitä syömässä olimme. Kannattaa ehdottomasti kokeilla menua Kuninkaan kestit, jos Haraldiin sattuu eksymään. Voi olla, että kyseisen setin jälkeen ei sydänkohtausta tarvitse kauaa odotella.

 



 

Niin kiva vappu kyllä oli pitkästä aikaa, etten näköjään ole edes kuvia ehtinyt ottaa. Vappupäivänä pyörähdimme toki Kaivarissa ja nautimme ihanasta kevätsäästä. Miten voikaan sattua niin hyvä sattuma, että vappuna paistoi aurinko ja oli lämmintä? Ehkä seuraavat kymmenen vuotta onkin sitten taas sitä perinteisempää säätä.

 

Kaivarin kävelyn jälkeen suuntasimme vielä ystävien kanssa brunssille Alppilaan ja lopulta vatsat täynnä kotiin. Onni on isovanhemmat, jotka ovat hommalleen niin sitoutuneita, että jopa tällaiset vähän pikaisemmat reissut on mahdollisia.

 



Ystävät koolla

Viikonloppuna juhlittiin 6-vuotiasta Mestaria kummitätien voimalla. Olen monta kertaa aiemminkin todennut, että näin ruuhkavuosia eläessä kaikki vähän urpommat tyypit jää automaattisesti pois kuvioista ja jäljelle jää vaan ihan valioporukka. Me emme todellakaan Mestarin kummitätien kanssa liian usein näe, mutta onneksi meillä onkin sitten sen kerran triplasti hauskempaa.

Koska olimme tällä kertaa tietoisesti koolla pelkästään pienellä porukalla koitin ottaa vähän rennommin tarjoilujen kanssa. Firmamme tilaisuudesta oli jäänyt ylimääräisenä Gran Theft Auto V-pelin teemaan sopivia somisteita ja hyödynsin niitä 6-vuotissynttäreillä.Mestari on kova Gta fani, vaikka ei todellakaan saa vielä pelata kyseistä peliä. Firman tilaisuudessa meillä oli teemaan sopien muun muassa drinkki-pöytä, mutta tehtiin nyt vähän sellainen lapsellisempi versio ja jätettiin kaikki K-18 kama pois. Paitsi leikkipyssy.

 

Tarjollahan olisi siis luonnollisesti kakku persikka- ja valkosuklaamoussetäytteillä. Olen jotenkin viime aikoina vasta tajunnut, että niin tosiaan kakun sisällehän ei aina tarvitse välttämättä laittaa sitä väsynyttä hillohedelmärahkakermaseosta, vaan huomattavasti helpommalla pääsee avuttomampikin äiti, kun turvautuu vaikkapa kaupan moussepaketteihin. Itsehän nyt en tietenkään niin tehnyt, vaan jälleen vietin synttäreitä edeltävät illat keittiössä hermoromahduksen partaalla vispaamassa mousseja alusta alkaen itse.

Juhlapöydästä löytyi jälleen kerran yllätys yllätys englantilainen Trifle. Sehän on ainakin meidän perheessä aina varma ja luotettava merkki siitä, että ainakin ensimmäinen kakkupohja on mennyt reisille. Tein Triflen nyt tuollaiseen korkeaan Riihimäen lasi -purkkiin, mutta huomattavasti helpommalla oltaisiin kaikki päästä, jos käytössä olisi ollut joko pidempi vartinen lusikka tai laakeampi purkki. Oli miten oli, niin purkkihan on nyt kuitenkin tyhjä eli hyvin selviydyttiin kuitenkin. Triflen ainesosat olivat siis vaalea kakkupohja, hillo (tietenkin, pakkohan sitä oli johonkin laittaa, kun kakkuun ei voinut), banaani, kinuskikastike ja kermavaahto. Seuraavalla kerralla teen suklaaversion.

Tammikuuhan on perinteinen laihdutuskuukausi ja olin aivan varma, että joku vieraista noudattaisi jotain dieettiä. Tein siis myös kahden ainesosan fitnesskakkua (a. nimi on täysin itse keksimäni ja b. ketä oikein yritän huijata), johon tuli ainoastaan kananmunan valkuaisia ja keltuaisia eroteltuna ja taloussuklaata. Ja hei se oli hyvää ihan noinkin, mutta kuvasta on rajattu kermavaahtokippo pois. Jotkut kai otti sitäkin.

Suolaisena puolena ajattelin ensin tarjota cocktail-lihapullia ja jonkinlaista oriental-maustettua kanaa. Jälkimmäinen toteutui, mutta lihapullien pyörittely vaiheessa alkoi laiskottaa niin paljon, että tyydyin tekemään kaksi lihamurekepötkylää. Jottei tarjoilut kuulostaisi täysin rahvaalta, päätin tarjoilla lisukkeena pesto-kastiketta. Toimi tällä kertaa ihan hyvin.

 Lapsille täytyy aina olla jotain pikkusnackya tarjolla ja löysin jostain mahtavan reseptin näihin pikkupalleroihin. Alla vielä reseptit kaikkiin, jos vaikka itse haluan jonain päivänä tehdä näitä uudestaan:

Täytekakku

Viiden munan täytekakkupohja

1 prk säilykepersikoita soseutettuna
1prk rahkaa
½ dl sokeria
4 liivatelehteä

200g valkoista suklaata
2 dl kermaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
5 liivatelehteä

Mangot, rahkat ja sokerit sekaiset. Kuumaan veteen liotetut liivatteet sekaan. Vatkaa kananmuna ja sokeri. Lisää ensin vaahdotettu kerma, sitten sulatettu suklaa ja lopuksi liotetut liivatteet. Vuoraa joku vuoka elmukelmulla. Leikkaa kakkupohja vähintään kolmeen osaan ja kokoa vuokaan. Laita täytteet tietty väliin ja kannattaa myös kostuttaa. Ai kuinka paljon? No, sopivasti. Se on aina vähän kuin venäläistä rulettia, mutta joskus jopa itse onnistun. Kun kakku on vuoassa, muovit päälle ja tekeytymään.

Trifle

Kakkupohjaa tai kuivakakku
Kirpeää hilloa
Banaania
Kinuskikastiketta ja kermavaahtoa

Laita vuorotellen lasimaljaan

Mars-riisisuklaat

Kolme Mars-patukkaa
50g voita
4-5 dl riisimuroja

Sulata Mars-patukat ja voi kattilassa. Lisää riisimurot. Sekoita ja tee muffini-vuokiin sopivia annospaloja.

Kahden ainesosan suklaakakku

Levy taloussuklaata
Neljä kananmunaa

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa molemmat, ensiksi mainitut kovaksi vaahdoksi. Yhdistä ja lisää sulanut suklaa.

 

Onnea Mestari!

 

Tänään on juhlittu maailman hauskinta, 6-vuotiasta poikaa. Vuoden äitinä vietinkin lähes koko päivän poissa. Aamupäivän töissä ja illalla kokouksissa. No viikonloppuna sitten juhlitaan paremmalla ajalla. Aikoinaan Ekan täyttäessä kuusi vuotta, isänsä hankki hänelle kännykän. Silloin viisi vuotta sitten se tuntui ihan luonnolliselta. Täytyyhän sitä nyt eskari-ikäisellä puhelin olla, niin voi harjoitella soittamista. Osaa sitten koulussakin. Nyt kun hankittiin puhelin Vikalla, niin pohdin vakavasti, onko tässä mitään järkeä? Ostaa nyt puhelin lapselle, joka ei itse pyyhi edes peffaansa. Ei nyt enää neljännen kohdalla voinut kuitenkaan poikkeustakaan tehdä.

 

Kaikkea sitä. Jännä muutenkin, kuinka lapset ovat niin hyviä teknisten vempeleiden kanssa. Pari kuukautta sitten Eka tunnusti tehneensä oman Youtube-kanavan ja ylpeänä esitteli videoita, joita oli sinne ladannut. Yhden hän oli kuvannut salaa ja siinä pääosassa oltiin tietenkin minä ja Herkku: syötiin karkkia ja röhnötettiin sohvalla. Käytiin parit keskustelut henkilötietolaista. Sittemmin ollaan kyllä kuvattu ja editoitu yhdessä parit videot.

 

Niin se maailma muuttuu, kun ei enää edes kotonansa uskalla olla rauhassa. Lasten ansiosta saattaa löytää itsensä somesta hetkenä, minä hyvänsä.

Meidän joulu

 

Meillä meni joulunvietto suunnitelmat ihan viime hetkellä uusiksi ja näin jälkikäteen on helppo ymmärtää miksi. Äärimmäisen kiireisen ja stressaavan loppuvuoden jälkeen oli luonnollista, että kun rauhalliset vapaat koittivat, olimme tietenkin koko perhe kipeänä. Tai ainakin se osa, joka tänä vuonna oli paikalla. Isommat lapset olivat toisissa kodeissaan ja meidän kolmen piti suunnata siskoni perheen luokse Naantaliin. Päätimme kuitenkin aattoaamuna jäädä kotiin sairastamaan. 



Välipäivinä meillä on firman puolesta tiedossa aikamoista hulabaloota, joten joulun ajalta odotin rentoutumista ja univelkojen vähentämistä. Kun sairastuimme kaikki, eivät odotukset noiden mainittujen osalta olleet enää korkealla, mutta ihmeekseni perheen pieninkin päätti ottaa vapaista kunnolla ilon irti ja nukkui pitkien päiväunien lisäksi yöunet kellon ympäri. Kyllä kelpaa! Nautitaan nyt tästä luxuksesta, koska kauaa se tuskin kestää. 

 

Muutenkin joulu kotona sujui ihanan rauhallisissa merkeissä. Aattoaamuna vielä ryntäsimme paniikkiruokaostoksille, koska olimmehan varautuneet istumaan siskoni notkuvissa pöydissä koko joulun. Saimme onneksi kaiken tarvittavan hankittua viime hetkessä ja ehkä vähän liikaakin. Vaaka näytti tänä aamuna aika hervotonta lukemaa, mutta ei haittaa. Tammikuussa voi ängetä sitten salille kaikkien muiden elämäntapojen muuttajien kanssa. Facebookiin alkaa ilmestyä myös kavereiden linkkauksia eri juoksutapahtumiinkin. Vielä ehtisi aloittaa treenaamiseen siihenkin hommaan.

En kyllä itse tunnustaudu mitenkään erityisemmin jouluihmiseksi, mutta kaikesta huolimatta tämä joulu oli tosi kiva. Rentoa yhdessäoloa, syömistä, nukkumista ja ihan vähän liikkumistakin. Näistä on hyvä ponnistaa välipäivien kiireisiin.

Itsenäisyyspäivää!!

 

Hei sinä suur- ja/tai uusperheen äiti tai isä. Tuntuuko elämäsi tylsältä? Onko lasten kanssa nykyisin jotenkin tosi helppoa? Ei hätää, ota lapsesi ja mene heidän kanssa kirkkoon. Et takuulla tylsisty. Kotoa lähtiessä ajattelin, että kyllähän meidän 1,5-vuotias kirkossa viihtyy. Kukapa lapsi ei viihtyisi? Tai no viihtyihän se, kunhan sai säännöllisesti pudottaa virsikirjan lattialle, juosta kirkon käytäviä pitkin, seistä penkissä, tuijottaa lähietäisyydeltä muuta kirkkokansaa, laulaa virsiä silloin kun muut eivät laulaneet, piereskellä ja nauraa tuotoksilleen.

 



Kirkkomeiningeistä selviydyttyämme olemmekin vaan rennosti kotoilleet ja valmistautuneet Linnan Juhliin leipomalla perinteisiä pipareita ja aurajuustolla täytettyjä piparihyrriä. Kyllä se Itsenäisyyspäivä vaan herkäksi vetää.

 



 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Parhainta isäinpäivää!

Vuorotyöläisten perheessä juhlittiin iskä-päivää jo eilen, mutta tänäänkin nuo mahtavat herrat ovat olleet ajatuksissa läsnä. Erityisen kiitollinen olen tänään omasta rakkaasta miehestäni, joka on maailman paras isä yhteiselle lapsellemme. Lisäksi tietysti olen onnellinen myös omasta isästäni ja vanhempien poikien isästä. Kaikki mahtavia tyyppejä. Olette päivänne ansainneet. 

 

"Isän turva on lapsen tarpeista voimakkain"

Sigmund Freud

Halloween pihakoristeita

Meinasin aluksi kirjoittaa, että tänä vuonna on otettu iisimmin noiden pihakoristeidenkin kanssa. Kävin kuitenkin kurkkaamassa edellistä blogiani täällä ja totesin, että ehkä kuitenkin tänä vuonna on edellisvuosia enemmän kaikenlaista härpäkettä. Ideoita vaan olisi ollut vielä enemmän, mutta aikaa ja inspiraatiota niiden toteuttamiseen vähemmän. Saatiin kuitenkin peruskurpitsa koverrettua etupihalle. Tänä vuonna oltiin jopa sen verran fiksuja, että tajuttiin polttaa kurpitsan sisällä pelkkää ledi-valoa. Aiempina vuosina ollaan hiljalleen grillattu kurpitsaa pienen tuikkukynttilän avulla.

 



Vanhat tutut puiset ristit ja arkunkansi ovat taas paikoillaan. Olin jo heivaamassa noitakin roskalavalle, mutta lapset alkavat jo elokuussa odottaa, koska nuo raahataan pihalle. Ehkä ensi vuonna täytyy vähän uudistaa noita, koska arkunkansi hajosi jo osiin. Tänä vuonna lakanakummitukset hilluvat tuolla pöheikössä. Ja jostain jenkkien Halloween-kuvasta keksin haudata lapset kalsareissa nurmikkoon.

Noidalta on näköjään hukkunut hattu kuvaushetkellä. Muutama päivä olisi vielä aikaa kehitellä jotain hirviömäistä pihaan. Toisaalta, nyt kun olen jo kuukauden noita koristeita katsellut, tekisi melkein mieli ottaa ne jo alas ja vaihtaa jouluisiin. Sillä seurauksella, että marraskuun lopulla olisin jo ihan täynnä joulua. Halloweenin mukainen viikonloppu jää meillä nyt tänä viikonloppuna viettämättä. Tiedossa on muita kiireitä ja ainakin lapsivapaasunnuntaina. Ihan vapaillessa sitä tosin ei päästä viettämään.

 



 

Karmivaa viikonloppua kaikille!

Halloween-tarjoiluja

Hirviön sormia

Tänä vuonna Halloween-tarjoilut olivat hieman edellisvuosia suppeammat ja ei-ehkä-niin-kovin-kekseliäät. Viime viikot ovat olleet melkoista pintaliitoa, josta voin kirjoitella tarkemmin sitten joskus. Saatiin kuitenkin viime viikonloppuna järkättyä edes ihan snadit Halloween-hassuttelut lapsille. Ja joo, perinteiden mukaisesti vietettiin tätäkin juhlapäivää viikko etukäteen, koska uusperhe.

Silmämunamuffinit

Uutuutena viime vuosiin verrattuna pöydässä oli muun muassa hirviön sormia, jotka kylläkin alun perin oli tarkoitettu noidan sormiksi, mutta ehkä pikku leivinjauheyliannostuksesta johtuen sormet paisuivatkin melko pulleiksi. Ihan tavallisesta keksitaikinasta on nuo sormet askarreltu ja kynneksi laitettu halkaistu manteli.

Kissanhiekkalaatikko

 

Silmämunamuffinit on hyvä tarjottavan laiskan äidin keittiössä. Paistat vaan muffineita, koristele kermavaahdolla ja silmämunakarkki päälle. Voila! Koitin värjätä kermavaahtoa hieman kellertäväksi elintarvikevärillä, mutta pienikin määrä tekee heti ällöttävän makuvivahteen kermikseen, joten toivottavasti muistan olla uudestaan tekemättä samaa virhettä. Silmämunakarkit oli muuten hyviä. Lapset maisteli niitä vähän peloissaan, koska luulivat parat, että ne ovat oikeita. Tyttö ei uskaltautunut maistamaan lainkaan.

 

Jo klassikoksi muodostunut kissanhiekkalaatikko oli jälleen tietenkin mukana kuvioissa. Muistaakseni olen aina ennen paistanut kakkutaikinasta ohuen pohjan ja latonut päälle mascarpone-kermavaahtoa. Tänä vuonna en jaksanut paistaa edes kakkupohjaa, vaan lapioin pelkkää em. vaahtoa ja päälle keksimurua. Kakkakikkareet muotoilin Nutellasta. Toimi tällaisena pikaversionakin.

 



 

Lisäksi oli tarjolla cocktail-tikkuja (lihapullaa, juustoa ja kurkkua), irtirevittyjä sormia (nakkeja ketsuppiroiskeilla), munakarkkeja, hirviönkyyneleitä (salmiakkikarkkeja). Lapset olivat jälleen tyytyväisiä ja loppu ilta leikittiin pimeäpiilosta, silmäniskumurhaajaa sekä kerrottiin kummitusjuttuja. Sillä seurauksella, ettei Vika uskaltanut nukkua omassa sängyssään ja sitten lopulta, kun nukahti, näki painajaisia koko yön. Että semmoset Halloweenit.