Saareke keittiöön

 

Tiedättekö sen vanhan läpän "Ostin kun halvalla sain?". Siihen liittyen tuleekin mieleni tarina ruokaryhmästä, joka oli ihan väärän värinen, vääränkokoinen, väärä kaikin puolin. Hinta oli kuitenkin kohdillaan. Se maksoi fb-kirpparilla vain suklaalevyn verran, sijaitsi aivan lähellä ja mahtui purettuna pakettiautoon. Olisi ollut tuhlausta jättää ostamatta.

 

Oli kyllä kiva, että vihdoin mahduttiin koko perhe saman pöydän ääreen, mutta kyllä vähitellen alkoi ärsyttää, ettei jääkaapin ovi aukea kunnolla, pöydässä istuvan ohitse ei mahtunut tuolin ja seinän välistä, kauppakassien purkaminen oli aivan hanurista ja muutenkin elämä yli-ison ruokaryhmän ympärillä alkoi vaan ärsyttää.

 

Tänä aurinkoisena aamuna sen sitten keksin: miksei siirrettäisi yli-isoa ruokaryhmää yli-isoon olohuoneeseen? Näinhän me teimme ja seuraava ongelma oli, mihin siirrettäisiin vanhatkunnonikeanmalmlipastot. No laitetaan niistä selät vastakkain ja tehdään keittiöön saareke!

 



 

Ja voi että, tämmöistä mä olen aina halunnut. Ongelmathan eivät päättyneet tähän, vaan seuraavaksi pohdimme, mihin siirtäisimme nuo kaksi kuvissakin näkyvää tuolia, jotka eivät vaan löydä paikkaansa mistään. No saarekkeen taakse keittiöön tietenkin. Tässä vaiheessa alkoi mieleen hiipiä pieni katumus ja pohdinta olikohan tämä sittenkään hyvä idea?

 

Näillä mennään nyt hetki ja katsotaan sitten keväämmällä, miten homma ratkaistaan. Hyviä puolia ainakin nyt on:

 

-jääkaapin ovi mahtuu aukeamaan

-keittiössä on harmoninen vaalea väritys

-keittiössä on tilaa

-keittiössä on enemmän tasoja

-hieman lisää tuunausta ja keittiössä voisi kohta olla aamupalasaareke

 

 

Huonoja puolia:

 

-saareke vaan näyttää vähän kummalliselta

-olohuoneen väritys muuttui harmonisen vaaleasta vähän värikkäämmäksi, ei hyvä

 

 

Ihana aurinko on tehnyt valokuvaamisesta astetta miellyttävämpää. Nämä kuvat tosin näyttävät melko kamalilta, koska puhelimeni vetelee viimeisiä ja kamera sitä myöten myös. Järkkäriähän en edelleenkään jaksa kaivaa esille, koska kuvien siirto on aivan liian monimutkaista ja aikaa viepää. Olohuoneen uudesta järjestyksestä en vaan nyt samaan sessioon saanut otettua kuvaa, koska 1,5-vuotiaan pikku termiitin ansiosta pystyn hetkellisesti raivaamaan kuvattavaan kuntoon ainoastaan rajallisen alueen.

 



Kahden nojatuolin arvoitus..tai kirous

Viime aikoina on taas sisustusrintamalla ahdistanut aika tavalla. Kaikki näyttää niin lattealta ja tylsältä. Joka paikka on sotkussa, eikä mitkään huonekalut sovi yhteen. Mikä hemmetin järki on ollut roudata koko huusholli täyteen Ikean hengetöntä ja sielutonta romua? Kirpputorilta saisi paljon parempaa kamaa. Huonekaluja, joilla olisi joku tarina kerrottavana. Tarina tai ei, aivan sama, mutta jotain kohennusta pitäisi saada. No, päätin ihan alkajaisiksi järjestellä keittiön avohyllyjen purkit. Avohyllyt ovat ärsyttäneet jo pidemmän aikaa ja olin jo hankkimassa niihin ovia. Näin kuitenkin facessa erään ihan toisen talon myynti-ilmoituksen, jossa keittiössä oli myös avohyllyjä ja nehän näyttivät ihan kivoilta. Toisin kuin meillä, niissä oli jokin järjestys ja logiikka. Voiko nyt enää ihmetellä, ettei hylly, jossa on nuhapumppu, lasten askartelut, pullonpalautuskuitti, kahvinkeittotarpeet ja xylitol-pastillit, näytäkään hyvältä? Ei muuta kuin purkit ojennukseen ja järjestykseen, niin näytä ihan niin pahalta. Paitsi tuo vaaleanpunainen väri. Mitähän hittoa olen joskus ajatellut?

Sitten se toinen ahdistuksen aiheuttaja. Nuo kaksi kuvassa näkyvää ehkä n. 50-luvun nojatuolia, jotka eivät vaan kerta kaikkiaan kestä viiden villipedon käsittelyä olohuoneessa. Verhoilun väri on toki vähän väärä ja muutenkin tuolien tyyli on nykymakuuni hieman liian pelkistetty. Runsautta ja ylellisyyttä pitäisi olla enemmän kuten elämässä ylipäätään, heh.

 

Olin jo heittämässä tuoleja roskalavalle, mutta viime hetkellä en raaskinutkaan ja nyt olen yrittänyt löytää tuoleille jotain uutta paikkaa. Olohuoneeseen tosin kaivattaisiin lisää istumapaikkoja, jotta koko kööri pääsisi mukavasti tv:tä katselemaan. Toisaalta olohuoneesta tuli myös ihanan avara tuolien lähtemisen jälkeen. Pohdin myös mahdollisuutta siirtää iso ruokaryhmämme olohuoneeseen. Tällöin keittiöön voisi jäädä nuo kaksi nojatuolia minun ja Herkun ihania kahvihetkiä varten ja muuten ruokailisimme sitten olohuoneen puolella. Ehdotin ruokaryhmän siirtämistä Herkulle, joka ei suorilta käsin innostunut ja lopulta ehtona oli, että ryhmä voidaan siirtää sillä ehdolla, ettei sitä siirretä enää takaisin. Huijauksen makua sanon minä, eihän tuollaisella diilillä kannata mitään sopia.

Samalla, kun järjestelin keittiön avohyllyn lasipurkkeja, heräsi uusi innostus kaikkia mahdollisia lasipurkkeja kohtaan ja olen nyt haalinut niitä joka paikkaan esille. Toinen nojatuoli jäi eteisaulaan pienen lipaston kaveriksi ja tadaa, siitähän syntyi lukunurkkaus. Yhtenä iltana istuin tuossa tuolissa tarkoituksena selailla päivän lehtiä, mutta totesin melkein heti, ettei lukunurkkausta kannattaisi pystyttää koko talon pimeimpään huoneeseen ainakaan niin, ettei luonnonvaloa pääse lainkaan tulvimaan mistäänpäin. Lapsetkin luultavasti kuvittelivat siinä istuessani, että olin tulossa vähintään hulluksi, kun kävivät vuorotellen kysymässä: "Äiti, miksi sä istut täällä yksin?" Eivätkä ne tajunneet, että se oli LUKUNURKKA?!

 

 

Pakko varmaan huilata viikonloppu ja pohtia tätä järjestystä oikein ajatuksen kanssa. Nyt on sellaiset puhdistukset menossa, että aivan kaikki turha tavara saa lähteä mukaan lukien huonekalut.