Inspiraatiokuvia

 

Silloin, kun alettiin tekemään remonttia, olin vahvasti mieltynyt maalaisromanttiseen sisustustyyliin. Hiljalleen tyyli vaihtui modernin ja romanttisen yhdistelmään. Nyt viime aikoina tämä nykyinenkin tyyli on alkanut kyllästyttää ja haluaisin muuttaa sisustusta enemmän dramaattisempaan suuntaan. Löysin sattumalta muutaman mutkan kautta ihanan, helsinkiläisen hotellin, Lilla Robertsin, jonka huoneet on sisustettu juuri sillä tyylillä, jota nyt kotiinikin haluaisin. Otin vapaudekseni kopioida muutaman kuvan tännekin. Jos majoittuminen tuossa ihanassa hotellissa kiinnostaa, niin lisätietoja saa täältä.

 

Flunssainen viikonloppu

 

Kauan odotettu viikonloppu ja räkishän se tietenkin meille iski. Viime yöt on menneet taas ihan extra lyhyillä unilla. Ihmettelen enää vaan sitä, että miten unettoman yön jälkeen 1,5-vuotiaalla riittää virtaa ja samaan aikaan me vanhemmat olemme ihan tööt. Kaiholla muistelen nyt sitä aikaa, kun lapsia ei vielä ollut ja flunssassakin sai hyvällä omalla tunnolla maata soffalla, katsella tuntikausia leffoja ja rentoutua. Tämä viikonloppu otetaan kuitenkin rennosti ja sunnuntaina suunnataan takapenkki täynnä poikia Jyväskylän liepeille turnaukseen.

 

 

Aivan kauhea sisustusmania jyllää jossain taustalla ja nyt ihan pikana pitäisi ainakin uusia olohuoneen verhotangot. Sain niistä aivan yllättäen mahtavan idean, joka on pakko toteuttaa. Lisäksi keittiön verhoista sain hyvän (?) idean ja heti kun vointi tokeentuu on pakko suunnata kangaskaupoille. Maalihankintoja täytyisi myös tehdä, koska eteinen tulee saamaan seiniinsä uuden mustan värin. Niin ja vanhat nojatuolit lahoavat alta, joten uudet pitäisi hankkia. Niistäkin on jo monta ideaa, mutta kun vaan nyt valitsisi sen parhaimman.



-3kg

 

Jei! Tässä tulos, kun aloin lukea sitä Lihavien ensihoitajien -laihdutusblogia. Yhdenkin laihduttajan ruokakuvat oli niin hyviä, että ne suorastaan pakottivat laihduttamaan. Siispä viikon terveyskuurin jälkeen -3kg. Onnea itselleni! Pienenä lieventävänä asianhaarana kerrottakoon sen verran, että suurin osa viime aikoina kertyneistä kiloista on peräisin joulun ajalta, jolloin ihan surutta Herkun kanssa fiilisteltiin hyvän ruuan merkeissä pitkiä vapaita. Eli luultavasti nyt lähteneet kiloset ovat muodostuneet pelkästä nesteestä, jota hiilarihötön vetäminen on kroppaan kerryttänyt. Väitteeni osoittautukoon oikeaksi viikon päästä, jolloin erotus on uskoakseni huomattavasti pienempi.

 

En noudata mitään tiettyä dieettiä. Tarkoitus on ollut muuttaa ruokavaliota pysyvästi niin, että tulen syömään juuri näin aina ja ikuisesti. Ei siis mitään hemmetin nälkäkuuria, joka saa mielen vaan vihaiseksi. Ja sitähän ei kukaan ympärillä oleva toivo, enkä toki itsekään. Jonkinlainen yhdistelmä tämä ruokavalioni lienee Jutan dieettiä ja jotain Dukanin tyylistä ja pH:ta: Proteiinia, vihanneksia ja kasviksia, gluteeniton ja sokeriton. Ja todellakin uskon pärjääväni ilman kahta jälkimmäistä, jotka tekevät takuulla ihmiselimistölle, vaan hallaa. Älkää nyt sitten näytelkö ihmeessä kenellekään tätä postausta minään absoluuttisena totuutena. Kaikki lausunnot perustuvat omiin havaintoihin oman kroppani käyttäytymisestä. Ne eivät ole siis mitenkään tieteellisesti osoitettuja.

 

Yksi syy gluteenittoman ja sokerittoman noudattamisessa on se, että pelkään kuollakseni kakkostyypin diabetesta. Itselläni on melko suuri sukurasite ja lisäksi Vauvaa odottaessani verensokerit olivat pystyssä. Onneksi selvisin pelkällä dieettihoidolla, mutta kontrollisokerirasitukseen pitäisi mennä pikimmiten. En vaan uskalla. Ennen kuin olen pudottanut ainaki 10kg. Ja sehän onnistuu tässä ihan just. Vastahan sitä putoamista on vuoden päivät odoteltu, mutta kun satuin aluksi käsittämään väärin ja lisäsin painoa, kunnes tajusin, että ei näin.

 

Eli kevyempänä uuteen viikkoon, hai hou Silver! On muuten taas hyvä viikko tulossa.

 

 

Kolmipäiväinen työviikko

Viime päivinä on vähän ahdistanut se ajatus, että oikeasti ne leppoisat kotiäitipäivät ovat taaksejäänyttä elämää. Meillä on lapsiluku nyt todella täynnä, joten enää koskaan ei tule sitä aikakautta, jolloin saisin vain kiireettömästi olla kotona. Olen omasta työstä vielä vuoden hoitovapaalla, mutta kartuttaakseni vähän säästöjä ja jotta yhdessä edellisessä postauksessa mainitsemani matkakohteet olisivat edes teoriassa saavutettavissa, oli pakko tinkiä vapaa-ajasta ja alkaa työskennellä osa-aikaisesti. Onneksi päivät ovat lyhyitä ja niitä on vähän.

 

 

Toisaalta ehdin jo kaivatakin takaisin työelämään. Kaipaan jo hiljalleen jotain muuta sisältöä elämään kodin ja lasten lisäksi. Jos emme olisi vuosi sitten perustanut tapahtuma-alan yritystämme, olisin jo varmaan seonnut moneen kertaan. Sen verran kuitenkin yritys on työllistänyt ja tuonut muuta ajateltavaa.

 

Lasten myötä sitä kuitenkin arvostaa kotona olemista enemmän. Ekan ollessa vauva, perhevapaa oli jotenkin raskasta ja yksinäistä. Olin silloin parikymppinen ja vastavalmistunut, kaipasin koko ajan töihin. Tilannetta vaikeutti tietysti se, että olin koko kaveripiirini ensimmäinen äiti, eikä ollut lainkaan "vertaistukea" tai äiti-vauva-seuraa. Kolmannen lapsen kohdalla ei todellakaan ollut enää yksinäistä, varsinkin kun ympärille oli rakentunut viisilapsinen uusperhe. Ajoittain kaipasin niitä rauhallisia päiviä, joita vietin silloin joskus Ekan kanssa.

 

 

Kivasti sointuu muuten nuo entisen lastenhuoneen seinätarrat noihin mustavalkoisiin vaatteisiini. Kun viettää edes osan viikosta poissa kotoa, ei enää häiritse keskeneräiset sisustusprojektitkaan.



Ystävät koolla

Viikonloppuna juhlittiin 6-vuotiasta Mestaria kummitätien voimalla. Olen monta kertaa aiemminkin todennut, että näin ruuhkavuosia eläessä kaikki vähän urpommat tyypit jää automaattisesti pois kuvioista ja jäljelle jää vaan ihan valioporukka. Me emme todellakaan Mestarin kummitätien kanssa liian usein näe, mutta onneksi meillä onkin sitten sen kerran triplasti hauskempaa.

Koska olimme tällä kertaa tietoisesti koolla pelkästään pienellä porukalla koitin ottaa vähän rennommin tarjoilujen kanssa. Firmamme tilaisuudesta oli jäänyt ylimääräisenä Gran Theft Auto V-pelin teemaan sopivia somisteita ja hyödynsin niitä 6-vuotissynttäreillä.Mestari on kova Gta fani, vaikka ei todellakaan saa vielä pelata kyseistä peliä. Firman tilaisuudessa meillä oli teemaan sopien muun muassa drinkki-pöytä, mutta tehtiin nyt vähän sellainen lapsellisempi versio ja jätettiin kaikki K-18 kama pois. Paitsi leikkipyssy.

 

Tarjollahan olisi siis luonnollisesti kakku persikka- ja valkosuklaamoussetäytteillä. Olen jotenkin viime aikoina vasta tajunnut, että niin tosiaan kakun sisällehän ei aina tarvitse välttämättä laittaa sitä väsynyttä hillohedelmärahkakermaseosta, vaan huomattavasti helpommalla pääsee avuttomampikin äiti, kun turvautuu vaikkapa kaupan moussepaketteihin. Itsehän nyt en tietenkään niin tehnyt, vaan jälleen vietin synttäreitä edeltävät illat keittiössä hermoromahduksen partaalla vispaamassa mousseja alusta alkaen itse.

Juhlapöydästä löytyi jälleen kerran yllätys yllätys englantilainen Trifle. Sehän on ainakin meidän perheessä aina varma ja luotettava merkki siitä, että ainakin ensimmäinen kakkupohja on mennyt reisille. Tein Triflen nyt tuollaiseen korkeaan Riihimäen lasi -purkkiin, mutta huomattavasti helpommalla oltaisiin kaikki päästä, jos käytössä olisi ollut joko pidempi vartinen lusikka tai laakeampi purkki. Oli miten oli, niin purkkihan on nyt kuitenkin tyhjä eli hyvin selviydyttiin kuitenkin. Triflen ainesosat olivat siis vaalea kakkupohja, hillo (tietenkin, pakkohan sitä oli johonkin laittaa, kun kakkuun ei voinut), banaani, kinuskikastike ja kermavaahto. Seuraavalla kerralla teen suklaaversion.

Tammikuuhan on perinteinen laihdutuskuukausi ja olin aivan varma, että joku vieraista noudattaisi jotain dieettiä. Tein siis myös kahden ainesosan fitnesskakkua (a. nimi on täysin itse keksimäni ja b. ketä oikein yritän huijata), johon tuli ainoastaan kananmunan valkuaisia ja keltuaisia eroteltuna ja taloussuklaata. Ja hei se oli hyvää ihan noinkin, mutta kuvasta on rajattu kermavaahtokippo pois. Jotkut kai otti sitäkin.

Suolaisena puolena ajattelin ensin tarjota cocktail-lihapullia ja jonkinlaista oriental-maustettua kanaa. Jälkimmäinen toteutui, mutta lihapullien pyörittely vaiheessa alkoi laiskottaa niin paljon, että tyydyin tekemään kaksi lihamurekepötkylää. Jottei tarjoilut kuulostaisi täysin rahvaalta, päätin tarjoilla lisukkeena pesto-kastiketta. Toimi tällä kertaa ihan hyvin.

 Lapsille täytyy aina olla jotain pikkusnackya tarjolla ja löysin jostain mahtavan reseptin näihin pikkupalleroihin. Alla vielä reseptit kaikkiin, jos vaikka itse haluan jonain päivänä tehdä näitä uudestaan:

Täytekakku

Viiden munan täytekakkupohja

1 prk säilykepersikoita soseutettuna
1prk rahkaa
½ dl sokeria
4 liivatelehteä

200g valkoista suklaata
2 dl kermaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
5 liivatelehteä

Mangot, rahkat ja sokerit sekaiset. Kuumaan veteen liotetut liivatteet sekaan. Vatkaa kananmuna ja sokeri. Lisää ensin vaahdotettu kerma, sitten sulatettu suklaa ja lopuksi liotetut liivatteet. Vuoraa joku vuoka elmukelmulla. Leikkaa kakkupohja vähintään kolmeen osaan ja kokoa vuokaan. Laita täytteet tietty väliin ja kannattaa myös kostuttaa. Ai kuinka paljon? No, sopivasti. Se on aina vähän kuin venäläistä rulettia, mutta joskus jopa itse onnistun. Kun kakku on vuoassa, muovit päälle ja tekeytymään.

Trifle

Kakkupohjaa tai kuivakakku
Kirpeää hilloa
Banaania
Kinuskikastiketta ja kermavaahtoa

Laita vuorotellen lasimaljaan

Mars-riisisuklaat

Kolme Mars-patukkaa
50g voita
4-5 dl riisimuroja

Sulata Mars-patukat ja voi kattilassa. Lisää riisimurot. Sekoita ja tee muffini-vuokiin sopivia annospaloja.

Kahden ainesosan suklaakakku

Levy taloussuklaata
Neljä kananmunaa

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa molemmat, ensiksi mainitut kovaksi vaahdoksi. Yhdistä ja lisää sulanut suklaa.

 

Väsyneen kotiäidin päiväkirja

Oli pakko taas muokata blogin ulkoasua vastaamaan paremmin todellisuutta. Blogin nimeäminen on jotain äärimmäisen vaikeaa varsinkin, kun kaikki hyvät nimet on jo varattu. Mitään ei ole enää siis tehtävissä, vaan meille mattimyöhäsille jää täysin epäseksikkäät nimet. En tiedä, mitä oikein kuvittelin sekä edellistä että tätä nykyistä blogia nimetessäni. Pari päivää sitten tajusin, että kaikkein parhaiten nykyistä olomuotoani kuvaa lause Väsyneen kotiäidin päiväkirja. Kuvat ovat huonolaatuisia ja arjen kiireessä räpsäistyjä. Teksteissä ei ole pienintäkään logiikkaa ja kirjoittelen vähän mistä milloinkin. Sisustushommista puhuttaessa alkaa lähinnä naurattaa, koska tällä(kin) hetkellä, jos saan kameraan vangittua jotain sisustuksellista, niin kuva on erittäin tarkkaan rajattu ja sen rajauksen ulkopuolella on jotain todella kaoottista.

 

 

 

 

Siispä kaipasin blogillekin vähän kotikutoisempaa nimeä, koska let´s face it: Tämähän on väsyneen kotiäidin päiväkirja. Vaikka kuinka yrittäisin pitää blogin sisustuspainotteisena lifestyleblogina, niin salakavalasti ne arkiset asiat tänne jostain puikkelehtivat. Jos siis eksyt tänne, niin liity ihmeessä lukijaksi.

Inspiration!

Olen huomannut, että laihdutuksessa ja laihtumisessa on kyse inspiraatiosta. Jokainen kykenee laihduttamaan itsenäisesti ilman poppaskonsteja. Kyse on vaan siitä, haluaako. Jotkut saavat inspikset pt:n palkkaamisesta, toiset nettivalmennuksesta. Itse kuulun niihin, joilla toimii se, että orjallisesti noudattaa tiettyä ruokavaliota. Itselleni se on jopa enemmän henkistä kuin fyysistä. Vähän sama kuin se, että lupaan itselleni, että juon punaviiniä ainoastaan viikonloppuisin. Saan kiksit pelkästään siitä, että päätän jotain ja pidän siitä kiinni. Sama juttu ruokavalion noudattamisessa. Päätän noudattaa tiettyä settiä ja pidän lupaukseni. Ah, mitä ihanaa kropan piiskaamista.

 

 

Esimerkki yhdenlaisesta inspiroitumisesta on Herkun työkavereiden laihdutusblogi. Neljä tyyppiä päätti alkaa laihduttaa eri menetelmillä ja perusti siitä blogin. Kaikki kirjoittelevat vuorollaan omia kokemuksiaan ja fiilareita. Näköjään itsessänikin asuu pieni, sisäinen tirkistelijä, koska olen jäänyt tuohon blogiin ihan koukkuun, vaikken edes tunne suurinta osaa sen kirjoittajista. Innostuin alkuviikon punnituksista ja laihdutustuloksistakin niin paljon, että Herkun tullessa töistä kotiin, ryntäsin melkein pihalle vastaan julistamaan, kuinka paljon hänen työkaverinsa ovat laihtuneet. Ainakin ensimmäisen viikon perusteella Cambridge-menetelmä vaikuttaisi olevan tehokkain, mutta myös kiduttavin. Jutan superdieettiä noudattavan ruokavaliokuvat taas näyttävät niin hyviltä, että ne suorastaan houkuttelevat laihduttamaan.

 

Tässähän on pakko ihan myötätunnosta taas tehdä ryhdistysliike. Uskaltauduin vaa'alle pitkästä aikaa ja melkein pelästyin huomatessani, että joulusta on tullut 5kg lisää painoa. Great! Eipä siis ihme, että kahdesta talvitakista on hajonnut kuluneen viikon aikana vetoketju. Farkkuja en edes uskalla yrittää vetää jalkaa, vaan olen tyytynyt käyttämään pelkkiä legginsejä. Luin vähän aika sitten erään sairaanhoitajan blogia, jossa hän kävi läpi työkomennustaan Saudi-Arabiassa. Hän kertoi, että burkhan käyttämiseen alkoi siellä jopa tottua ja tykästyä sen käyttämisen helppouden vuoksi. Tässä olotilassa on helppo ymmärtää miksi. Kohta on pakko alkaa ommella jotain muumuuta, että on edes jotain päälle pantavaa.

 

 

 

Ryhtiliikkeen aloittaminen just nyt on tietysti todella helppoa, kun viikonloppuna juhlitaan Vikan synttäreitä. Edeltävät päivät kuuluu tietysti leipoen ja tämänkin aamun olen juossut Vauvan perässä erilaisten vatkainten ja kaapimien kanssa yrittäen tarjota niitä nuoltavaksi jollekin muulle hyväuskoiselle sielulle.