Sateisena syyspäivänä voi vielä kerran palata ihanaan Barcelonan reissuumme. Juurikin muutama päivä sitten juteltiin, kuinka tuo reissu on varmaan ollut jopa kaikkein paras kaikista tekemistämme. Ihanaa lämpöä keskellä syksyä ja mikä parasta, myös ystäviä. Sen verran paljon arvostetaan kuuden yhteisen vuoden jälkeenkin vielä kahdenkeskistä aikaa, että ihan äkkiä en usko meidän lähtevän isommalla kaveriporukalla reissuun. Poislukien tietenkin ensi kevättalven Tallinnan reissu ystäväpariskunta. Mutta eihän Tallinnaa nyt herranen aika lasketa edes reissuksi. Sehän on Etelä-Helsinkiä!
Muutaman Barcelonan päivän aikana poikkesimme jopa kahteen otteeseen La Boqueriassa, mahtavassa kauppahallissa. Siellä oli tietenkin mahtava tarjonta kaikenlaista ruokahässäkkää ja periaatteessa tuo kauppahalli voisi kuulua tuonne ravintolatarjonnan puolelle, mutta niin upea nähtävyys tuo on jo sinällään, että päätin vielä tännekin muutaman kuvan laittaa.
Koju kojun jälkeen ihania herkkuja ilmakuivatusta kinkusta tuoreisiin äyriäisiin ja mereneläviin, finger foodia, tuorepuristettuja mehuja ja smoothieita, pähkinöitä, toffeeta, makeisia. Kahviloita, tapaksia.. Mulla on niin kova ikävä tuohon ihanaan kaupunkiin. Siellä voisi viettää helposti pari viikkoa.
Ihan ehdoton Barcelonan tärppi on tietenkin La Sagrada familia. Ilmeisesti vanhuuden tuoman kirkkohulluuden myötä, isolle kirkolle oli meidänkin heti toisena matkapäivänä suunnattava. Etukäteen harmittelin, miten tulisimme löytämään kirkon metropysäkiltä, sillä olin unohtanut kartan hotellihuoneeseen. Mukanani oli pelkkä Barcelonan metrokartta ja jännitin etukäteen, mihin suuntaan tulisi metropysäkiltä lähteä. No, maan pinnalle noustua naurahdin, sillä eksymisen vaaraa ei todellakaan ollut. Iso pytinki oli koko korttelin kokoinen ja metropysäkkien sisäänkäynnit sijaitsivat joka kulmalla.
Kuvat eivät todellakaan anna oikeutta tuolle rakennukselle, varsinkin, kun hosuin puoliksi rikkinäisen kännykkäkamerani kanssa kaikkien järkkäreillä varustettujen japanilaisturistien seassa. Kirkko oli kuitenkin äärimmäisen vaikuttava ja pysähdyttävä kokemus. Alkoi suorastaan harmittaa, ettemme aikoneet lainkaan kirkkoon sisälle. Jono oli ihan mieletön ja aitojen sisäpuolella parveili turisteja todella paljon. Tyydyimme katselemaan rakennusta ulkoa käsin ja sekin oli hieno kokemus.
La Sagrada Familiaahan on todellakin rakennettu kuin Iisakin kirkkoa eikä se ole valmis vieläkään. Suunnittelijana hääräillyt Gaudi-herra ehti jo kuollakin ennen torpan valmistumista, mutta jätti kuitenkin jälkeensä piirustukset, joiden mukaan rakennusta nyt viimeistellään ja sen odotellaan valmistuvan vuonna 2026. Koti-Suomen rakennusurakoihin tottuneena voisin väittää, ettei ihan kaikki lattiavalut välttämättä mene kuten Strömsössä, joten valmistumisvuosi saattaa toki venyäkin.
Kirkon sisältä olisi voinut ostaa opastetun kierroksenkin, mutta Herkku ansioitui tuolla reissulla kertomaan lähes kaiken mahtavan rakennuksen historiasta. Tarina oli tosin täysin erilainen kuin turistioppaasta lukemani, tiedä sitten kumpi huijaa, mutta parempi varmaan, etten tähän nyt kirjoittele tuosta historiasta enempää.
Pyhitimme yhden päivän lähes kokonaan nähtävyyksien kiertelemiseen ja isolta kirkolta suuntasimme metrolla suoraan Espanjalaiselle aukiolle. Aukiolla sinänsä nyt ei ollut mitään nähtävää. Sen reunalla toki sijaitsi vanhaan härkätaisteluareenaan rakennettu ostoskeskus, mutta tavanomaisuudesta poiketen en ollut tuolla reissulla lainkaan shoppailutuulella. Asiaan saattoi kyllä vaikuttaa sekin, että meillä oli tosiaan viikon reissulla mukana ainoastaan käsimatkatavaroiden verran matkalaukkua, joihin oli ahdettuna mm. yksi miesten puku ja naisten juhlaleninki.
Espanjalaiselta aukiolta suuntasimme kuitenkin kukkulalle, jolla sijaitsi taidemuseo ja mahtavat näköalat kaupungin ylle. Lukematon määrä portaita ahdisti ensin, mutta länsimaalaistuneet, ylensyöneet turistit oli otettu hyvin huomioon rakentamalla liukuportaat perinteisten rinnalle. Siellä me köröteltiin hydrauliikan vietävinä ja mietin, että askel vielä huonompaan suuntaan ja ajelemme pitkin kaupunkia läskimopoilla.
Kuten kuvista näkyy, suurimmaksi osaksi sää oli pilvinen koko lomamme ajan. Syyskuisessa Barcelonassa sateet ovat yleisiä ja yhtenä päivänä vettä tulikin ihan kunnolla. Rannalle oli kuitenkin päästävä edes kerran. Kiitos jälleen matkanjärjestämiskyvyilleni ja rajalliselle matkatavaralle, ostimme Ibizalta molemmille uskomattoman halvat ja uskomattoman huonosti kävelemiseen soveltuvat släpärit. Niillä pari päivää käveltyämme, kärsimme uskomattomista tules-vaivoista ja joku kauempaa kävelyämme seuraava olisi helposti voinut luulla meitä erään entisen presidenttimme kaukaisiksi sukulaisiksi. Olin kuitenkin päättänyt kävellä rannalle selkäkivusta huolimatta, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Herkku koitti ehdottaa taksia, mutta kieltäydyin, sillä taksillahan ajelevat pelkästään eläkeläiset.
Rantahan oli luonnollisesti sateisena ja tuulisena päivänä aivan tyhjä, joten lopputulos kävelymatkan jälkeen oli kuva oikealta, kuva vasemmalta, yksi varakuva ja takaisinpäin. Vaikkei hotellimme sijainnutkaan kuin muutaman kilometrin rannasta, olimme kävelystä niin poikki, että päätimme jäädä Barcelonetan alueella syömään menu del dian.
Sen verran lähtemättömän vaikutuksen herra Gaudi teki kirkkotyöllään, että janosin nähdä lisää hänen kättensä töitä. Park Guellissa sijaitsi muistaakseni jopa herran synnyinkoti, joka oli sittemmin muutettu museoksi. Yhtenä aamuna päätin, että haluan tuohon kyseiseen puistoon ja niinhän sitä istuttiin hetkeä myöhemmin metrossa matkalla kaupungin laitamille. Kummallekaan ei tullut siinä vaiheessa mieleen, mitä tehdä, jos esimerkiksi sataisi. Puistonhan voisi äkkiseltään kuvitella sijaitsevan ulkona.
Tulevat sääolosuhteet selvisivät heti metrosta ylös noustessa ja huomatessa taivaalta satavan tiskirätin kokoisia vesipisaroita. Juoksimme läheiseen Super mercatiin ostamaan ylihintaista, rikkinäistä sateenvarjoa. Kysyimme myyjältä tietä ja lähdimme kävelemään katua hänen kätensä osoittamaan suuntaan. Tuuli oli niin kova, että sateenvarjo kääntyi toistuvasti väärinpäin, eikä siitä ollut mitään vastaavaa hyötyä. Kuljimme bussipysäkin ohi ja näytimme luultavasti niin säälittäviltä, että eräs paikallinen herrasmies kysyi, minne mahdoimme olla matkalla. Kerrottuamme, hän totesi meidän olevan matkalla aivan väärään suuntaan ja osoitti noin muutaman kilometrin päässä olevaa vehreää kukkulaa "Park Guell is over there". How nice, parin kilometrin kävelymatka houkutti, etenkin kun sen kävelymatkan jälkeen olisimme edelleen sateessa samoilemassa. Päätimme lähteä metrolla takaisin keskustaan. Ennen sitä räpsin zoomin avulla muutaman kuvan, jotta voisin jälkikäteen todistaa itselleni käyneeni edes ihan lähellä.
Hotellimme sijaitsi Barri Gothic nimisellä alueella aivan katedraalin tuntumassa. Korttelit ja kadut olivat täynnä goottilaista romantiikkaa. Istuimme yhteensä varmaan lukuisia tunteja kahviloissa ihastelemassa korttelimme maisemia. Alueella oli lukuisia hotelleja ja tajusin hotellimme sijainneen aivan uskomattoman hyvällä paikalla.
Vaikka ehdimme näkemään paljon, jäi vielä paljon näkemistä seuraavaan kertaankin. Menimme lähtöpäivänä lentokenttäbussilla lentokentälle ja taksilla hotellilta lentokenttäbussin pysäkille. Jo tuon lyhyen taksimatkan aikana ehdin näkemään vaikka kuinka monta paikkaa ja aluetta, joilla emme ehtineet käymään. Kaikille Barcelonaan suuntaaville voisin antaa yksinkertaisen neuvon: Skipatkaa se väsynyt La Rambla suosiolla. Siellä ei ole mitään nähtävää. Pyörikää sokkeloisilla kaduilla ja ihastelkaa mahtavaa arkkitehtuuria, pysähtykää kahville pieniin autenttisiin kahviloihin ja syökää aukioiden reunoilla sijaitsevissa ravintoloissa. Unohtakaa turistien valtaamat alueet ja nauttikaan edullisemmasta hintatasosta ja laadukkaammasta tarjonnasta.
