Leirikouluelämää

 

Otsikko johtaa harhaan, sillä ei meillä oikeasti mitään leirikouluelämää ole tiedossa. Jotain sinnepäin kuitenkin, sillä rakkaat siskontyttöni saapuivat vajaan viikon mittaiselle todella odotetulle vierailulle. Lapsillani ei ole serkkuja mitenkään liikaa ja siksi on minulle itsellenikin tosi tärkeää, että niihin vähäisiinkin muodostuu hyvä suhde. Aivan kuten itselläni on omiin siskoihin ja muutamiin serkkuihin. No, aikuisiällä (viimeistään siinä vaiheessa, kun on pieniä lapsia) kylläkin kaikki sosiaaliset suhteet katoavat ja huomaat pian saavasi kaikki aikuiskontaktisi televisiosta.

 

Toiseksi vanhimman ja nuorimman suosikkihetki: Cheerious-murojen syönti

 

Talo täyttyi siis menosta ja meiningistä, vaikkakaan kokonaisnuppiluku ei ollutkaan yhtään sen korkeampi kuin meidän perheessä normaalioloissakaan. Pientä haikeutta on kyllä myöskin ilmoilla, sillä viimeistä kesälomaviikkoa viedään, eikä koulujen alku ole meillä lasten mielestä koskaan ollut mitenkään mieluista. Jätetään nyt äidin mielipide aiheesta tässä kohtaa mainitsematta..

 

Mikäs isäntä se olisi, joka ei omia lapsuuskuviaan vieraille näyttelisi?

 

Päivät ovat siis täyttyneet grillaamisesta, muurinpohjaletuista, yhdessäolosta, leikkimisestä, koti-ikäväitkuista, riitaitkuista, vähän kaikenlaisista itkuista, mutta myös hauskanpidosta, ilottelusta, nauramisesta, vitsailusta.

 



Muurinpohjalettuja aamupalalla, lounaalla, päivällisellä

 

Joskus esikoisena ollessa reilusti alle kouluikäinen, toivoin, että aika olisi pysähtynyt, eikä pieni lapseni olisi kasvanut enää yhtään. Hänen kuitenkin kasvaessaan, tajusin kuinka typerän toiveen olin esittänyt. Lapsethan muuttuvat jollain tavalla paljon helpommiksi (mutta myös ärsyttävämmiksi?) murrosiän lähestyessä.

 



Kokoa serkukset yhteen, saat samalla lastenhoitoapua

 

Lisäksi on ihanaa huomata lasten kasvaessa, kuinka he kiinnostuvat omien vanhempiensa ja läheistensä lapsuudesta. Jes! Saan siis vihdoin puhua taukoamatta itsestäni, lapsuudestani ja elämästäni jonkun hyväuskoisen kuunnellessa keskeyttämättä tai nukahtamatta. Meinasin vielä lisätä tylsistymättä, mutta siitähän ei toki ole täyttä varmuutta.

 



 

Katsellessani muuten näitä lisäämiäni kuvia tässä jälkikäteen, tuli mieleeni, että lienee turha odotella tänäkään vuonna mitään vuoden äiti - tai sairaanhoitaja -tunnustuksia: lapsia kiipeämässä väärin asetetuilla tikkailla katolle, lapsia hyppimässä trampalla ilman suojaverkkoa, taapero leikkimässä kivillä, lapsia kiipeämässä puuhun..

 

Mansikkapavlova

 

Olipa kerran mansikkapavlova. Ja sitten yhtäkkiä sitä ei enää ollutkaan. Lähistöllä olleet antiikki- ja keräilymessut houkuttelivat luokseen. Tarkoituksena oli jälleen etsiä inspiraatiota ja rekvisiittaa tulevaa pop up -projektiamme varten. Harmikseni kirppis ja kaikenlainen muu keräilytouhu on mennyt viime vuosien ajan jotenkin väärään suuntaan. Hinnat ovat törkeän korkealla ja tarjolla on oikeasti jopa ihan rehellistä romua tai jopa rikkinäistä tavaraa. Lopputuloksena on, että tavara ei yksinkertaisesti liiku. Sitten ihmetellään, kun kukaan ei osta. Vaikka olenkin sitä mieltä, että kierrättäminen on kannattavaa ja järkevää, niin joskus kannattaisi miettiä, olisiko järkevämpää vaan heittää jokin vanha tavara suoraan roskiin.

 

Näillä messuilla ei juurikaan ollut tarjolla palan painiketta, mutta juomapuolta sitäkin enemmän. Hinnastosta löytyi jopa oma ikisuosikkini gin tonic, mutta koska olimme liikkeellä auton ja vauvan kanssa, niin jätimme tällä kertaa juomapuolenkin väliin.

 

Kotiin tullessa teki mieli jotain makeaa kahvin kanssa ja oikeasti mikä voisi olla helpompi ja nopeampi kuin pavlova? Olen suosinut kyseistä kakkua erityisesti, kun on tulossa suurempi joukko vieraita, koska se on vaan todella helppo. Pohjan voi paistaa etukäteen kaappiin odottamaan ja samalla kun kahvi tippuu, voi kakun koota. Juhlien aikaan jääkaappi pursuilee jo muutenkin, niin säästät luonnollisesti jääkaappitilaakin.

 

Vaikka pavlova on alusta asti itse toteutettunakin helppo ja nopea tehdä, päätin tällä kertaa oikaista vielä enemmän. Kaupasta siis valmis marenkipohja, mascarpone-kermavaahtoa päälle ja lopuksi mansikoita tai muita marjoja oman maun mukaan. Ja tosiaan. Söin koko kakun kerralla. Koitin lohduttaa itseäni kakun koon pienuudella, mutta siltikin olo on melko kauhea. Suosittelen siis pitämään annoskoot kohtuullisina, mutta toisaalta jos nyt vähän lipsuu, niin ei kai se niin vakavaa ole.

 

Tuskin kukaan tähän kaupan pikaversioon edes ohjetta kaipaa, mutta tässä se tulee silti:

 

 

Mansikkapavlova

 

Kaupan marenkipohja

Purkki kermaa

Purkki mascarponea

Tomusokeria

Mansikoita

 

1. Notkista mascarpone

2. Vatkaa kerma ja lisää tomusokeria oman maun mukaan

3. Lisää kermavaahto mascarponen joukkoon

4. Levitä marengin päälle

5. Koristele mansikoilla

 

Nauti!

Sieltä ne taas tulivat

 

Heinäkuun muututtua elokuuksi ovat hiljalleen myös kaikki lapsemme palailemassa kotiin kuin Jerusalemin suutarit vaelluksiltaan. Isommat poikani ovat olleet koko heinäkuun isänsä luona kesäloman vietossa. Vaikka aika kova mimmi olenkin, niin pakko myöntää, että ikäväkin on ollut toisinaan melko kova. Aika nopeasti se ikävä ja jälleennäkemisen riemu jo horjui, kun erään kauppakeskuksen parkkipaikalla kohdattuamme Vika juoksi kuin päätön kana jääden melkein auton alle ja Eka kulkee käsi housuissa ihmetellen mikä munia kutittaa. Miehet.

 

 

Poikanihan ovat isällään pidempiä aikoja ainoastaan koulujen loma-aikoina, joten näin pitkä erossa olo on meille suhteellisen harvinaista. Olemme kuitenkin poikien kanssa sopineet, että iskän luona ei tarvitse äitiä ikävöidä (ihan kuin se jotenkin olisi sovittavissa), vaan keskittyä iskän ja iskän perheen kanssa laatuajan viettämiseen. Eihän lasta voi tietenkään kieltää ikävöimästä, mutta näin kannustan lapsia nauttimaan ajastaan iskän kanssa täysipainotteisesti. Meidän perheessä kun on kokemusta vähän toisenlaisestakin eronjälkeisestä yhteishuoltajuudesta, niin on ollut avartavaa nähdä, mitä en halua omien lasteni kokevan.

 



 

Viimeistä lomaviikkoa siis viedään ja vielä pitäisi ehtiä ainakin sukuloimaan, käymään huvipuistossa, viettämään aikaa serkkujen kanssa, syömään muurinpohjalettuja ja rakentaa parkour-rataa. Tämän ohjelmatoimiston jälkeen meikämutsi ei koulujen alettua enää kesälomien perään haikaile. Luulisin.

 



Kaivannon keidas

Kuinka monesti olenkaan ajellut näiden maisemien ohi Lahti Tampere tietä Ikeaan tai Särkänniemeen tai ylipäätään jonnekinpäin Tamperetta.  En ollut koskaan aiemmin tajunnut, että Kaivannon kohdalla s-mutkan paikkeilla on mahtava ruokapaikka, kunnes eräs ystäväni jakoi Facebookissa vastustamattoman näköisen kuvan hampurilaisestaan.

 

Ikuisena hampurilaisaddiktina kokosin kitisevän jälkikasvuni ja Herkun autoon ja hurautin lounaalle Kaivannon keitaalle. Valtatielle vaatimattoman näköinen ravintola olikin kohtuu isokokoinen ulkoterasseineen ja menukin mukavan laaja. Tarjolla oli perusedullista kesäruokaa hampurilaisista salaatteihin. Ja mikä parasta, paikasta sai myös viiniä.

 

 

Juuri Keitaan kaltaisia paikkoja Suomen kesä ja kesäsuomalaiset kaipaavat. Itse ainakin kaipaisin vieläkin enemmän simppeliin ja edulliseen konseptiin rakennettuja paikkoja, joissa voi poiketa syömässä, kun grillaaminen alkaa kypsyttää. Tähän paikkaanhan voi helposti yhdistää vaikka mitä. Me kävimme tällä kertaa Ikeassa haalimassa tarpeita elokuun lopun rapujuhliin. Paluumatkalla poikettiin vielä Vehoniemen automuseossa kahvilla ja munkilla.

 



 

Olen kuullut joskus sanottavan, että Tampere -Lahti välisen etapin olevan Suomen tylsimpiä. Tuon sanonnan keksijä ei ole taatusti koskaan ajanut Forssasta Turkuun. Hei haloo! Voiko olla enää mitään tylsempää?

Terassikuvia

 

Innostuin illansuussa kuvailemaan kierrätyshenkistä terassiamme. Terassi on tänä kesänä taas vaihteeksi aiheuttanut enemmän kuin tarpeeksi päänvaivaa. Jotenkin iänikuiset eurolavat ovat alkaneet kyllästyttää ja tekisi mieli muuttaa terassin ulkonäköä vähän viimeistellympään suuntaan. Jostain syystä kulunut kesä on kuitenkin ollut inspiraatiota tappava. Ainainen sade ja ankea ilma on vaikuttaneet niin, ettei ole huvittanut ulkona puuhastella juuri mitään.

 



 

Joka paikassa hääräilevä taapero on toki tuonut vielä omat haasteensa ulkohommiin. Luvalla sanoen pihallamme näyttää tällä hetkellä ihan kauhealta. Olemme koittaneet tosissamme työstää jotain pihasuunnitelmaa, mutta joka puolelta tuntuu tulevan seinä vastaan. Joko oikea tai sitten mielen kehittelemä. Tulevaisuudessa siintää talon laajentaminen ja sen takia ei oikein uskalla kaivaa mistään maata ylös ennenkuin olemme kartoittaneet kaikki mahdolliset suunnat laajentumiselle. Ei tee siis mieli perustaa johonkin kohopenkkiä, jos se muutaman vuoden sisällä kaivetaan ylös.

 



 

Yksi iso ongelma on nurmikon mieletön määrä. Herkku on hoitanut viime ja tämän kesän nurmikonleikkuun kokonaan yksin ja oikeasti, jos nurmikon ajamiseen kuluu yli kaksi tuntia, niin se on kaltaiselleni mukavuutta rakastavalle liikaa. Suunnitelmissa on siis paitsi pihasaunan rakentaminen, myös hyötypuutarhan perustaminen, leikkialueen rajaaminen, terassin laajentaminen.

 



 

On tietenkin selvää, että kun suunnitelmat ovat näin megalomaaniset, niin toteutus ei käy hetkessä. Nyt on vaan se tilanne, ettei edes tiedä, mistä aloittaisi. Pihanlaitossa on vähän sama juttu kuin remontissakin: Täytyy olla aikaa, rahaa ja motivaatiota. Meillä aina jokin noista kolmesta puuttuu. Toisaalta, onhan tässä elämä aikaa tai mikäs kiire valmiissa maailmassa. Aina välillä tulee vaan sellainen olo, että nyt heti valmiiksi! Kyllästyttää ainainen remontin ja sekasorron keskellä asuminen.

 



 

 

Tilannetta ei helpota myöskään se, että kuukauden päästä meillä vietetään isommalla kaveriporukalla rapujuhlia. Täytyy koittaa raivata pihaa edes vähän sietävämpään kuntoon tai sitten vaan juhlia yksinkertaisesti sisällä. Syksyn tullen on muutenkin kiva siirtää projektit sisätiloihin. Siellähän sitä ei juurikaan tekemistä olekaan.

Tiirinkosken tehtaalla

Poikkesin Tiirinkosken tehtaalla tekemässä löytöjä ja hakemassa inspiraatiota oman pop up -sisustusliikkeen perustamiseen. Inspiraatiota todellakin sain, koska tehdas oli täynnä ihanampia sisustusjuttuja ja käyttötavaraa.

 



Esillepanossa on hyödynnetty kätevästi kierrätysjuttuja, joista jotkut ovat niin simppelin nerokkaita, että melkein mietin, ettei mitään koskaan pitäisi heittää pois vaan hyödyntää jossain ihan muualla kuin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.

 



Kierrätys ja ekologisuus on itselleni lähellä sydäntä ja nuo teemat on tuolla tehtaalla todellakin huomioitu. Tarjolla on ihania tuotemerkkejä kuten Bloomingville ja TineK Home ja lisäksi jotain Tiirinkosken omia tuotteita.

 



Shoppailun ja kiertelyn lomassa voi istahtaa hetkeksi kahville ja nauttia samalla herkullisia, belgialaisia vohveleita. Mahtava makuelämys!

 



Ulkona on lampaita ja ihan kivenheiton päässä Kissankulman eläinpiha, jossa voi myös samalla matkalla piipahtaa, jos sattuu olemaan lapsia mukana.

 



Kävelyllä Naantalissa

Herkun kesälomat on tältä erää lusittu ja taputeltu, mutta itse päätin vielä lähteä tekemään pienen reissun siskoni perheen luokse Naantaliin. Kaikista työ- ja perhekiireistä johtuen näemme hädin tuskin muutaman kerran vuodessa, joten reissu oli molemmin puolin (?) todella odotettu.

 



Kummityttöni kanssa kävelimme pitkät aamulenkit ja merellinen reitti kulki Naantalin kylpylän ohi. Merkityksellinen paikka, sillä kävimme aikoinaan ensimmäisillä treffeillä ja samalla minilomalla samassa paikassa. Meillä oli silloin huone erillisessä piharakennuksessa ja päätin tuolloin, että seuraavan kerran haluan siihen vieressä kelluvaan botskiin. Myöhäistä, sillä laiva oli lähtenyt sinisemmille vesille.

 



Erityisesti piharatkaisut, jotka suosivat havu- ja muita helppohoitoisia kasveja, olivat tällä kertaa kiikarissa

Pitkien kävelyjen lomassa oli pakko vähän ihailla ja salaa kuvatakin naapureiden pihoja. Sain muutamankin inspiksen oman pihan uusimiseen ja kotiinpäästyä perustan tontillemme jälleen työleirin. Meillä on nurmikkoa pihassa ihan mielettömästi ja nurmikon leikkuuseen menee kevyesti kaksi tuntia. Nyt kun aika on muutenkin kortilla, niin keksisin kyllä muutakin tekemistä.

 



Rakkaan kummitytön kanssa aamulenkillä kauniissa maisemissa

 

 

Tarkoitushan olisi lisätä pihamme helppohoitoisuutta, joten kaikenlaiset tuijat ja muut havusysteemit herättivät huomioni. Paikka oli ainakin otollinen niiden bongaamiseen. Asuinalueella, jolla siskoni talo on on lukuisia kivitaloja, joiden pihatkin ovat yleensä hieman simppeleitä, pelkistettyjä ja jopa rouheita.

 

Lopuksi vielä muutama kuva siskoni pihasta. Lähinnä nämäkin otin itselleni talteen ideapankkiin. Tuli taas melkoinen sisustus-, remontti-. ja puutarhainnostus, kun kävi inspiroitumassa muualla.