1-vuotiaan kanssa ulkona syömässä

Poikkesimme tihkusateen kunniaksi ulkona syömässä. Kesäisin suosin yleensä vesistöjen lähistöllä olevia, kesäisiä makuja tarjoavia ruokapaikkoja, mutta tällä kertaa päädyimme paikalliseen thaimaalaiseen. Paikan vetovoima perustuu paitsi hyvään ruokaan ja aitoon thaikkulaiskulttuuriin, niin myös siihen, että se on yhdistelmä meksikolaista ja thaimaalaista keittiötä. Paikassa on saatavilla kaksi eri ruokalistaa ja se on siis erinomainen vaihtoehto pariskunnille tai ystävyksille, joista toinen on mieltynyt itämaisiin makuihin ja toinen lännen rouheaan valikoimaan.

 



Postaukseni ei nyt sinänsä liity kuitenkaan ruokaan vaan pikemminkin siihen, kuinka hankalaa nykyisin on käydä nuorimmaisen kanssa ulkona syömässä. Aiemmin suhteellisen rauhallinen vauvamme on muuttunut muutamassa viikossa hampaiden teon, rokotusten ja kävelyharjoitusten myötä pikku termiitiksi, joka ei anna vanhemmilleen hetken rauhaa. No, miksi pitäisikään ja sellaistahan se elämä taaperon kanssa on. Olemme mitä luultavimmin tulleet siihen pisteeseen, että lastenhoitajan palkkaaminen olisi järkevää.

 



 

Mielestäni on hyvä, että vanhemmat ja erityisesti äidit liikkuvat lastensa kanssa ja käyvät ihmisten ilmoilla sen sijaan, että eristäytyisivät ja linnoittautuisivat kotiinsa. Me käymme usein koko perheen voimin ulkona syömässä ja uskallan väittää, että isommat lapsemme osaavat käyttäytyä ravintoloissa myös muut ihmiset huomioon ottaen. Pienimmäinen ei selkeästi vielä osaa, mutta opettelu on kyllä käynnissä.

 

 

Nyt on vaan sellainen vaihe, että mikäli me vanhemmat haluamme hiukan rentoutua valmiin ruuan ja hyvän palvelun ääressä, on syytä jättää jälkikasvu kotiin. Taapero istuu pöydän päässä kuin pikku monsteri ja haalii käsillään kaiken pöydältä irtoavan. Me olemme linnoittautuneet pöydän toiseen päähän käsivarrella lautasiamme suojellen. Jos pikku monsterin käden ulottuvilla ei ole koko ajan jotain lattialle heitettävää tai hampailla järsittävää, alkaa mieletön yleistä hätäsignaalia muistuttava itkuhuutoraivaria, jonka vuoksi kukaan ravintolan muistakaan asiakkaista ei kuule edes omia ajatuksiaan.

 



Elämä on.

Herkkujen yö Hauholla

Herkkujen yö on ihana, hyvän ruuan ystäville suunnattu tapahtuma Hauhon kauniissa maisemissa. Tuolloin on monessa paikallisessa ruokapaikassa tarjolla maistuvia suolaisia ja makeita ruokia. Viime vuonna teimme virheen ja raahasimme mukana, selkä hikeä valuen, vauvan kantokoppaa ja koitimme samalla nauttia kulinaristisista elämyksistä. No eihän siitä oikein mitään silloin tullut ja tänä vuonna päätimme vahingosta viisastuneena jättää vauvan hoitajan hellään huomaan.

Hahkialan kartanon barokkimiljöö kuuluu ehdottomiin suosikkeihini ja sinne oli tänäkin vuonna suunnattavana. Vaikka olimme paikalla noin vartti ennen varsinaisen tapahtuman alkua, valui paikalle jo muitakin herkkusuita tasaisena virtana. Harmi vaan, että sää oli sateisen kolea. Mikä olisikaan ollut ihanampaa, kuin nauttia mahtavia ruokia ja leivonnaisia ulkona puutarhassa.

Hahkialan kartanon erikoisuuksiin kuuluu joka vuosi riistaherkut. Tarjolla oli legendaarisia sorsavoileipiä, fetapiirakkaa, suklaakakkua ja marenkia. Annokset olivat sopuhintaisia ja sopivan pieniä, jotta vieraille jäi mahdollisuus kierrellä myös pitäjän muissa, tapahtumaan osallistuvissa paikoissa.

 



Suurempaan nälkään oli grillistä tarjolla chilimarinoitua lohta lämpimien kasvisten ja salaatin kera. Lihaisampana vaihtoehtona oli ylikypsää villisikaa leivän välissä ja myös salaatin kera. Voisin elää melkeinpä pelkän kalan turvin, joten oma valintani oli tällä kertaa luonnollisesti se.



 

Hyvää ruokaa sulatellessa oli kiva kävellä kartanon tiluksilla ihastelemassa hyvin hoidettua puutarhaa. Olen ihan villinä kaikenlaisiin kartanoihin ja salaisena unelmanakin olisi joskus omistaa sellainen. Se nyt mitä todennäköisimmin myös haaveeksi jääkin.

 

Hahkialan kartanon jälkeen suuntasimme vielä valtatien toiselle puolen Wuolteen kartanoon. Tarjolla siellä oli suvibuffet, muikkuja, riistakeittoa ja megalättyjä. Suuntasimme suoraan rantakahvilaan ja nautimme hyvän muikkutrion Iso-Roinetta ihaillen.

 Muikkutrio koostui luonnollisesti muikuista, savustetusta silakasta ja katkarapu-hummerisalaatista. Suolattoman ruuan ystävälle makuelämys saattoi olla jopa liian suolainen, mutta omaan makuun suorastaan mahtava. Kyytipojaksi vielä kuivaa kuohuviiniä ja muovituopillinen lonkeroa, niin elämys oli taattu.

 

 

Ruuan jälkeen maistuivat lätyt tuoremansikkasurvoksen, kermavaahdon ja kinuskikastikkeen kanssa. Täydellinen ilta luonnonkauniissa maisemissa. Ensi vuonna jälleen uusiksi.

 

Sadepäivänä

 

 

Sadepäivän piristykseksi sain pitkästä aikaa ihanan ystävän kylään. Syötiin, juotiin ja kahviteltiin. Muisteltiin menneitä ja naurettiin. Suunniteltiin tulevaa ja vähän innostuttiin. 

Kesädieetti

Ribbsejä, grillattua kesäkurpitsaa ja maissia sekä varhaiskaalisalaatti

 

Kesän ehdottomasti yksi parhain puoli on grilliruoka. Meillä ruokavalio muuttuu grillikauden myötä aina kasvispainotteiseksi. Jotain hyvää proteiinia grilliin ja loput lautasesta täyteen lämpimiä kasviksia ja salaattia. Melkein voisi puhua terveellisestä dieetistä, mutta itse tykkään erityisesti vähän palaneesta ruuasta. Onkohan se merkki jostain puutostilasta?

 

 

Tavallinen vihersalaatti alkaa ainakin minua helposti puuduttaa ja kyllästyttää, mutta kun laittaa perussalaatin ja tomaatin lisäksi joukkoon vuorotellen vesimelonia, ananasta, viinirypäleitä, feta-juustoa, leipäjuustoa tai jotain muuta, niin on helppo vaihdella makuelämyksiä.

Ribbsit keittämisen jälkeen, grilliin menossa

 

 

Itse olen todella herkkä jumiutumaan tiettyihin ruokalajeihin. Yhtenä kesänä söin pelkkää possun sisäfilettä. Toisena kesänä lautasella piti aina olla makkara. Ihan sama mitä muuta siinä oli, kunhan oli makkara. Ja sinappia tietenkin. Tänä kesänä olen koittanut olla monipuolisempi muutamastakin eri syystä:

 

1. Lapset alkavat helposti nirsoiksi. Näin on jo käynyt Vikan kohdalla, joka ei haluaisi syödä muuta kuin perunamuusia ja lettuja. Kotihoidossa homma vielä jotenkin toimii, mutta voi sitä tuskan määrää, kun poika menee eskariin. No, onneksi on vielä aikaa totutella.

 

2. Kaikki pitkän elämän eläneet ja joiden elämäntapoihin olen enemmän perehtynyt, ovat syöneet monipuolisesti kasviksia ja kalaa. No, okei, tämmöisiä tyyppejä on ehkä kaksi, mutta uskon kyllä pitkän iän salaisuuden piilevän nimen omaan ruokavaliossa.

 

 

Tämän kesän uusi tuttavuus minulle on ollut varhaiskaalisalaatti. Hei oikeesti, kuinka hyvää se voi olla? Sotketaan kippoon kermaviiliä, Creme fraichea, tilliä, suolaa ja varhaiskaalia. Kerran laitoin joukkoon myös kananmunaa ja pippuria. Kaikki toimii tuossa yhdistelmässä. Mahtava makuelämys!

Ystäviä ikävä..

 

 

 

Törmäsin tänään sattumalta torikahvilassa lounaalla istuessani vanhan ystävän. Hän muutti kymmenisen vuotta sitten ulkomaille ja on sittemmin perustanut elämän ja perheen pysyvästi pois Suomesta. Kiitos sosiaalisen median, nykyisin on helpompi pitää yhteyttä/ seurata tuttujen kuulumisia tekemättä oikeastaan yhtään mitään.

 

 

 



Onneksi kuitenkin tulevaisuudessa häämöttää muutamakin yhteinen tapaaminen ja jopa reissu ystävien kanssa. On jälleen tulossa ihania, yhteisiä hetkiä, joita odottaa.
 

 



 

Olen aiemminkin kirjoittanut, kuinka muutettuani nykyiselle asuinpaikkakunnalle, jätin kaikki tärkeimmät ystäväni ja ihmiset kymmenien jopa satojen kilometrien päähän. Perhe-elämän keskellä ei todellakaan ole helppoa järjestää aikaa ystävien kanssa. Ei vaan kerta kaikkiaan riitä vuorokaudessa tunnit siihen.

 

 



Toisaalta olen huomannut tässä viime vuosina, että aikuisiällä ystävystyminen on huomattavasti vaikeampaa. Ei tahdo löytyä millään aikaa uuden, syvällisen ihmissuhteen luomiselle, eikä oikeastaan kiinnostustakaan. Tällä hetkellä painopiste elämässä on kuitenkin vahvasti kodissa ja perheessä. Muille jutuille on aikansa sitten tulevaisuudessa.

 

 



 

Viime vuosien aikana olen osittain tietoisesti ja osittain tiedostamattani myös jättänyt taakseni lopullisesti joitain ihmissuhteita. Ystävät, tuttavat tai kaverit, joiden kanssa ei ole löytynyt yhteistä säveltä tai joiden kanssa ei vaan ole hyvä olla, on jäänyt taakse jonnekin menneisyyteen.

Ei sen takia, että kenenkään kanssa olisi mitään erimielisyyksiä. Ehkä sitä vaan automaattisesti jää ne ihmissuhteet, jotka eivät vaan ole niin merkityksellisiä. Ja niitä ihmissuhteita ei edes ikävöi.

Jos joku ystävistäni sattuu lukemaan tätä, eikä löydä omaa kuvaansa, niin älköön pahastuko. En viitsinyt julkaista kuvapankistani niitä kaikkein paljastavimpia.

Onneksi kesää ja toivottavasti kesäisiä säitäkin on vielä jäljellä..

 

 

Helteinen viikonloppu

Hämeen keskiaikainen linna ja muut tärpit

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan taantuma ja lama ovat aiheuttaneet sen, että Viroon suuntautuvan matkailun lisäksi myös kotimaan matkailun suosio on lähtenyt huimaan nousuun. Harmillista tosin, että harvat kaupungit ovat todella ottaneet kopin tästä ilmiöstä. Näin myös valitettavasti on kotikaupungissani asian laita. Kaupunki on mahtavia nähtävyyksiä ja ihania kesäpaikkoja pullollaan, mutta niitä ei oikeastaan löydy mistään kootusti. No, toisaalta vaikeahan tuollaista koottua matkailuaiheista sivustoa olisi varmaan ylläpitääkään.

 

Säiden hieman lämmettyä olemme kuitenkin olleet kovasti koko perheen voimin liikekannalla ja ajattelin kota tähän pieniä Hämeenlinna vinkkejä, jos joku onneton sielu sattuisi Hämeenlinnaan kesäpäiväänsä viettämään.

 

1. Hämeen keskiaikainen linna

 

Ehdottomasti oma suosikkini kaikista Hämeenlinnan nähtävyyksistä. Linnassa tulee vierailtua muutaman vuoden välein. Aina joku lapsistamme on ollut edellisellä kerralla niin nuori, ettei muista enää vierailusta mitään. 

 



 

Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi myös linna kunnioitti Hämeenlinnassa syntyneen säveltäjän muistoa erilaisin teemoin.

 



Linnan ikkunoista avautuu mahtavat näköalat joka puolelle Hämeenlinnaa. Jos olet vieraillut joskus marraskuisessa Tiiriössä, on kotikaupunkini saattanut näyttäytyä hieman erilaisessa valossa, mutta kesällä linnasta käsin kaupunki on henkeäsalpaavan kaunis.

 



Tämän kesän erikoisuutena oli huomioitu lapset ja rakennettu heille oma pieni paja, jossa sai muun muassa kokeilla oikeaa ritarihaarniskaa. Pajassa oli pelejä ja muuta ajanvietettä ja meidän lapset viihtyivät ainakin hyvin. Toki linna jo itsessään on nähtävyys, mutta kivana lisänä myös lapset oli huomioitu.

 



 

2. Aulanko

 

Sopii autoilijoille, mutta myös kävelijöille/ pyöräilijöille upean rantareitin ansiosta. Aulangolla on mahtava funkkis-tyylinen hotelli kylpylöineen ja vanha linnoitus, jonka joku lemmenkipeä äijä rakennutti joskus rakkaimmalleen. Linnoituksen kätköissä toimii joka kesä kesäteatteri, jossa tänä vuonna näytellään Risto Räppääjää. Mikäli portaiden kapuaminen ei pelota, voi kiivetä näkötorniin tai laskeutua alas karhulinnaan. Ja tietenkin näkötornin kahvilassa voi hetken levätä ennen seuraavaa kohdetta. Mukavuutta rakastava voi hurauttaa autolla puistolenkin ja pysähtyä lammelle ruokkimaan sorsia.

 

3. Ahvenisto aka. Appara

 

Legendaarinen kesänviettopaikka, jossa olen viettänyt monta onnellista kesäpäivää lapsena ja nuorena. Apparalla on pieni järvi ja järven vieressä vuoden 1952 olympialaisiin rakennettu uima-allas, joka vihdoin kunnostettiin jälleen käyttökuntoon. Järveen pääsee pulikoimaan ilmaiseksi ja altaalle pääsemiseksi peritään pieni pääsymaksu. Jos uiminen ei hotsita, niin järven ympäri voi sipaista pienen lenkin.

 

4. Hattelmalan näkötorni

 

Hattelmalan harjun huipulla pieni näkötorni, josta avautuu maisemat koko Hämeenlinnan ylle. Autolla pääsee ihan viereen, joten sopii automatkailijoillekin.

 

5. Museot

 

Hämeenlinnaa voi kuulla kutsuttavan myös maailman parhaiten valaistuksi hautausmaaksi. Eikä syyttä. Talviaikaan meno on todella kuollutta. Vanhusväestöä taitaa olla kokonaisväestöstä suuri osa ja yhdeksi Hämeenlinnan parhaimmaksi ominaisuudeksi on sanottukin hyvät kulkuyhteydet; Hämeenlinnasta pääsee helposti pois. Mikä sopiikaan vanhan hautausmaan henkeen paremmin kuin museot. Militaria museo ja vankilamuseo sijaitsevat ihan keskiaikaisen linnan kyljessä ja itseasiassa niihin kolmeen myydään aluelippuakin, jolla pääsee tutustumaan koko tarjontaan. Museoista puhuttaessa ei sovi unohtaa myöskään Sibeliuksen syntymäkotia keskustassa.

 

6. Kauppakeskukset

 

Voisi kai puhua myös yksikössä. Sadepäivän yllättäessä kannattaa suunnata kauppakeskus Goodmaniin. Löytyy ravintolaa, vaatekauppaa, ruokakauppaa, parkkihallia, vauvanhoitohuonetta. Mitä sitä muuta tarvitseekaan? Nykyajan ilmiönä myös kivoja pop up -puoteja, jotka luonnollisesti vaihtelevat sesongin mukaan.

 

7. Piknik-paikkoja

 

Lähes kaikkien edellä mainittujen lisäksi useissa puistoissa voi nauttia kesäisen piknikin. Itse varmaankin suuntaisin Linnan liepeille Linnan puistoon tai kaupungin puistoon. Myös Myllymäen kallio tai Kantolan tapahtumapuisto ovat käymisen arvoisia. Vaihtoehtoja riittää.

 

 

8. Terasseja

 

Terasseja löytyy Hämeenlinnasta moneen lähtöön. Kävelykadulla terasseja on ainakin Emiliassa, Wanhassa pankissa, Huviretkessä ja Upissa. Kaksi ensiksi mainittua kuuluu kiistattomasti kaupungin suosituimpiin illanviettopaikkoihin. Torin paviljongeissa voi nauttia virvokkeiden lisäksi myös ihanista leivoksista ja ainakin pari kesää sitten iltapäivästä oli kuohari happy hour. Hämeenlinnalaiset eivät juurikaan kävele yhtään minnekään eli kaikki, mikä on keskustan ulkopuolella on liian kaukana. Jos kuitenkin päätät uhmata paikkakunnan tapoja, niin järven toisella puolella on hotelli Vaakunan terassi. Järveä ihaileville suosittelisin Rantakasinon terassia tai ravintolalaivoja, jotka tosin aiempina vuosina ovat olleet auki säävarauksella.

 

Eiköhän näiden vinkkien avulla pääse ainakin alkuun.