Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa yhden parhaista ystävistäni kanssa elokuvissa. Siitä asti kuin olin saanut päätökseen E.L. Jamesin kohutun kirjatrilogian, olin halunnut palavasti nähdä myös kirjoihin perustuvan elokuvan.
Luin kirjat erään Kanarian lomamme aikana ja ne olivat paikoin mielettömän pitkäveteistä luettavaa. Muistaakseni skippasin surutta joitain sivuja, kun juoni tuntui junnaavan paikallaan. Sivukaupalla jahkaamista jostain suukapulan käytöstä. Pähkinänkuoreen tiivistettynä ensimmäinen kirja oli päähenkilöiden osalta neuvottelua siitä millaisen suhteen he tulisivat keskenään solmimaan. Kirjat olivat ihan hyvää, kevyttä viihdettä. Ne myöskin perustuivat äärimmäisen perinteiseen, idioottivarmaan kaavaan; kaunis, köyhä opiskelijatyttö rakastuu rikkaaseen ja komeaan mieheen.
Elokuvan suhteen olin laskenut odotukset todella mataliksi. En odottanut siltä juuri mitään, mutta nähtävä se silti oli. Naiivi ja pinnallinen kirjasarja teki kuitenkin tahtomattaan elokuvalle palveluksen; sen myötä henkilöhahmot puhkesivat kukkaan ja eloon. Elokuvaa voisi moittia kirjojen tapaan hieman pitkäveteiseksi, mutta sitäkin intensiivisemmäksi. Jos pylly ei olisi alkanut puutua, olisin luultavasti istunut hievahtamatta paikoillaan koko parituntisen ajan.
Aluksi pienenä pettymyksenä, mutta nyt jälkikäteen jopa pienoisena toivonpilkahduksena, tajusin, että elokuva tosiaan perustui ensimmäiseen kirjaan. Eli mitä luultavimmin jatko-osat seuraavat perässä. Suurinta kiitosta elokuva minulta saa mahtavista henkilövalinnoista, upeasta musiikista ja inspiroivasta sisustuksesta. Kyllä, todellakin kävin elokuvissa saamassa ihania sisustusvinkkejä. Aikaisemmin olen inspiroitunut samoin Sinkkuelämää 2 -elokuvassa vilahtelevasta sisustuksesta.
Vaikka itse tykkäsinkin, olen varma, että elokuva jakaa mielipiteitä. En usko sen saavan maailmanlaajuisesti kovinkaan suurta arvostusta. Katsomisen arvoinen kuitenkin ja itse henkilökohtaisesti voisin lähteä katsomaan vaikka samantien uudestaan.
