Törmäsin tänään sattumalta torikahvilassa lounaalla istuessani vanhan ystävän. Hän muutti kymmenisen vuotta sitten ulkomaille ja on sittemmin perustanut elämän ja perheen pysyvästi pois Suomesta. Kiitos sosiaalisen median, nykyisin on helpompi pitää yhteyttä/ seurata tuttujen kuulumisia tekemättä oikeastaan yhtään mitään.
Onneksi kuitenkin tulevaisuudessa häämöttää muutamakin yhteinen tapaaminen ja jopa reissu ystävien kanssa. On jälleen tulossa ihania, yhteisiä hetkiä, joita odottaa.
Olen aiemminkin kirjoittanut, kuinka muutettuani nykyiselle asuinpaikkakunnalle, jätin kaikki tärkeimmät ystäväni ja ihmiset kymmenien jopa satojen kilometrien päähän. Perhe-elämän keskellä ei todellakaan ole helppoa järjestää aikaa ystävien kanssa. Ei vaan kerta kaikkiaan riitä vuorokaudessa tunnit siihen.
Toisaalta olen huomannut tässä viime vuosina, että aikuisiällä ystävystyminen on huomattavasti vaikeampaa. Ei tahdo löytyä millään aikaa uuden, syvällisen ihmissuhteen luomiselle, eikä oikeastaan kiinnostustakaan. Tällä hetkellä painopiste elämässä on kuitenkin vahvasti kodissa ja perheessä. Muille jutuille on aikansa sitten tulevaisuudessa.
Viime vuosien aikana olen osittain tietoisesti ja osittain tiedostamattani myös jättänyt taakseni lopullisesti joitain ihmissuhteita. Ystävät, tuttavat tai kaverit, joiden kanssa ei ole löytynyt yhteistä säveltä tai joiden kanssa ei vaan ole hyvä olla, on jäänyt taakse jonnekin menneisyyteen.
Ei sen takia, että kenenkään kanssa olisi mitään erimielisyyksiä. Ehkä sitä vaan automaattisesti jää ne ihmissuhteet, jotka eivät vaan ole niin merkityksellisiä. Ja niitä ihmissuhteita ei edes ikävöi.
Jos joku ystävistäni sattuu lukemaan tätä, eikä löydä omaa kuvaansa, niin älköön pahastuko. En viitsinyt julkaista kuvapankistani niitä kaikkein paljastavimpia.
Onneksi kesää ja toivottavasti kesäisiä säitäkin on vielä jäljellä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti