Herkkujen yö on ihana, hyvän ruuan ystäville suunnattu tapahtuma Hauhon kauniissa maisemissa. Tuolloin on monessa paikallisessa ruokapaikassa tarjolla maistuvia suolaisia ja makeita ruokia. Viime vuonna teimme virheen ja raahasimme mukana, selkä hikeä valuen, vauvan kantokoppaa ja koitimme samalla nauttia kulinaristisista elämyksistä. No eihän siitä oikein mitään silloin tullut ja tänä vuonna päätimme vahingosta viisastuneena jättää vauvan hoitajan hellään huomaan.
Hahkialan kartanon barokkimiljöö kuuluu ehdottomiin suosikkeihini ja sinne oli tänäkin vuonna suunnattavana. Vaikka olimme paikalla noin vartti ennen varsinaisen tapahtuman alkua, valui paikalle jo muitakin herkkusuita tasaisena virtana. Harmi vaan, että sää oli sateisen kolea. Mikä olisikaan ollut ihanampaa, kuin nauttia mahtavia ruokia ja leivonnaisia ulkona puutarhassa.
Hahkialan kartanon erikoisuuksiin kuuluu joka vuosi riistaherkut. Tarjolla oli legendaarisia sorsavoileipiä, fetapiirakkaa, suklaakakkua ja marenkia. Annokset olivat sopuhintaisia ja sopivan pieniä, jotta vieraille jäi mahdollisuus kierrellä myös pitäjän muissa, tapahtumaan osallistuvissa paikoissa.
Suurempaan nälkään oli grillistä tarjolla chilimarinoitua lohta lämpimien kasvisten ja salaatin kera. Lihaisampana vaihtoehtona oli ylikypsää villisikaa leivän välissä ja myös salaatin kera. Voisin elää melkeinpä pelkän kalan turvin, joten oma valintani oli tällä kertaa luonnollisesti se.
Hyvää ruokaa sulatellessa oli kiva kävellä kartanon tiluksilla ihastelemassa hyvin hoidettua puutarhaa. Olen ihan villinä kaikenlaisiin kartanoihin ja salaisena unelmanakin olisi joskus omistaa sellainen. Se nyt mitä todennäköisimmin myös haaveeksi jääkin.
Hahkialan kartanon jälkeen suuntasimme vielä valtatien toiselle puolen Wuolteen kartanoon. Tarjolla siellä oli suvibuffet, muikkuja, riistakeittoa ja megalättyjä. Suuntasimme suoraan rantakahvilaan ja nautimme hyvän muikkutrion Iso-Roinetta ihaillen.
Muikkutrio koostui luonnollisesti muikuista, savustetusta silakasta ja katkarapu-hummerisalaatista. Suolattoman ruuan ystävälle makuelämys saattoi olla jopa liian suolainen, mutta omaan makuun suorastaan mahtava. Kyytipojaksi vielä kuivaa kuohuviiniä ja muovituopillinen lonkeroa, niin elämys oli taattu.
Ruuan jälkeen maistuivat lätyt tuoremansikkasurvoksen, kermavaahdon ja kinuskikastikkeen kanssa. Täydellinen ilta luonnonkauniissa maisemissa. Ensi vuonna jälleen uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti