Kinder-kakku

Tämä dieetti on tosiaan siinä mielessä kiva, että voi syödä Kinder -kakkua myös.

 

Kinder-kakku

 

Pohja

 

200g Digestive-keksejä

75g voita

 

Valkosuklaatäyte:

 

200g tuorejuustoa

2,5dl kermaa

0,5 dl sokeria

200g valkosuklaata

4 liivatelehteä

 

Maitosuklaatäyte:

 

200g tuorejuustoa

2,5dl kermaa

0,5 dl sokeria

200g maitosuklaata

4 liivatelehteä

 

Laita liivatteet likoamaan. Murskaa keksit ja sulata voi, sekoita ainekset keskenään. Painele keksiseos irtopohjavuokaan. Sulata valkosuklaa mikrossa. Sekoita sulanut suklaa tuorejuustoon. Liota liivatteet kiehuvaan vesitilkkaan ja lisää tuorejuuston ja suklaan joukkoon. Lisää sokeri ja vaahdotettu kerma. Kaada seos irtopohjavuokaan. Valmista maitosuklaatäyte samoin ja kaada vuokaan valkosuklaatäytteen päälle. Anna hyytyä muutama tunti.

 

Googlettamalla Kinder-kakku löydät aika röyhkeästi koristeltuja versioita. Itselläni oli niin kova kiire syömään, että koristukset jäivät kaappiin. Söin ne erikseen.

Kahden nojatuolin arvoitus..tai kirous

Viime aikoina on taas sisustusrintamalla ahdistanut aika tavalla. Kaikki näyttää niin lattealta ja tylsältä. Joka paikka on sotkussa, eikä mitkään huonekalut sovi yhteen. Mikä hemmetin järki on ollut roudata koko huusholli täyteen Ikean hengetöntä ja sielutonta romua? Kirpputorilta saisi paljon parempaa kamaa. Huonekaluja, joilla olisi joku tarina kerrottavana. Tarina tai ei, aivan sama, mutta jotain kohennusta pitäisi saada. No, päätin ihan alkajaisiksi järjestellä keittiön avohyllyjen purkit. Avohyllyt ovat ärsyttäneet jo pidemmän aikaa ja olin jo hankkimassa niihin ovia. Näin kuitenkin facessa erään ihan toisen talon myynti-ilmoituksen, jossa keittiössä oli myös avohyllyjä ja nehän näyttivät ihan kivoilta. Toisin kuin meillä, niissä oli jokin järjestys ja logiikka. Voiko nyt enää ihmetellä, ettei hylly, jossa on nuhapumppu, lasten askartelut, pullonpalautuskuitti, kahvinkeittotarpeet ja xylitol-pastillit, näytäkään hyvältä? Ei muuta kuin purkit ojennukseen ja järjestykseen, niin näytä ihan niin pahalta. Paitsi tuo vaaleanpunainen väri. Mitähän hittoa olen joskus ajatellut?

Sitten se toinen ahdistuksen aiheuttaja. Nuo kaksi kuvassa näkyvää ehkä n. 50-luvun nojatuolia, jotka eivät vaan kerta kaikkiaan kestä viiden villipedon käsittelyä olohuoneessa. Verhoilun väri on toki vähän väärä ja muutenkin tuolien tyyli on nykymakuuni hieman liian pelkistetty. Runsautta ja ylellisyyttä pitäisi olla enemmän kuten elämässä ylipäätään, heh.

 

Olin jo heittämässä tuoleja roskalavalle, mutta viime hetkellä en raaskinutkaan ja nyt olen yrittänyt löytää tuoleille jotain uutta paikkaa. Olohuoneeseen tosin kaivattaisiin lisää istumapaikkoja, jotta koko kööri pääsisi mukavasti tv:tä katselemaan. Toisaalta olohuoneesta tuli myös ihanan avara tuolien lähtemisen jälkeen. Pohdin myös mahdollisuutta siirtää iso ruokaryhmämme olohuoneeseen. Tällöin keittiöön voisi jäädä nuo kaksi nojatuolia minun ja Herkun ihania kahvihetkiä varten ja muuten ruokailisimme sitten olohuoneen puolella. Ehdotin ruokaryhmän siirtämistä Herkulle, joka ei suorilta käsin innostunut ja lopulta ehtona oli, että ryhmä voidaan siirtää sillä ehdolla, ettei sitä siirretä enää takaisin. Huijauksen makua sanon minä, eihän tuollaisella diilillä kannata mitään sopia.

Samalla, kun järjestelin keittiön avohyllyn lasipurkkeja, heräsi uusi innostus kaikkia mahdollisia lasipurkkeja kohtaan ja olen nyt haalinut niitä joka paikkaan esille. Toinen nojatuoli jäi eteisaulaan pienen lipaston kaveriksi ja tadaa, siitähän syntyi lukunurkkaus. Yhtenä iltana istuin tuossa tuolissa tarkoituksena selailla päivän lehtiä, mutta totesin melkein heti, ettei lukunurkkausta kannattaisi pystyttää koko talon pimeimpään huoneeseen ainakaan niin, ettei luonnonvaloa pääse lainkaan tulvimaan mistäänpäin. Lapsetkin luultavasti kuvittelivat siinä istuessani, että olin tulossa vähintään hulluksi, kun kävivät vuorotellen kysymässä: "Äiti, miksi sä istut täällä yksin?" Eivätkä ne tajunneet, että se oli LUKUNURKKA?!

 

 

Pakko varmaan huilata viikonloppu ja pohtia tätä järjestystä oikein ajatuksen kanssa. Nyt on sellaiset puhdistukset menossa, että aivan kaikki turha tavara saa lähteä mukaan lukien huonekalut. 

Ystävänpäivää!

 

Mahtavin ystävänpäivälahja ikinä: Sain Vikalta kerhossa tehdyn kukkasen, punaisen pikkuauton ja muutaman sentin rahaa. Just love it. Ystävänpäivää on meillä muutenkin vietetty parhaiden miesten seurassa. Käytiin perheen miesten kanssa leffassa ja muutenkin ollaan taas sokerikyllästetty itseämme tänä viikonloppuna. Ei ole vaikea tehdä johtopäätöstä siitä, että jo viikon (itseasiassa vähän vajaa) maidoton ja gluteeniton on pakko olla hyväksi kropalle. Tänään aamupalaksi american pancakea, iltapäiväkahvilla muffinsia kermavaahdolla ja leffassa karkit. Lopputuloksena olo on niin uskomattoman huono. Toivottavasti muistan tämän olotilan seuraavan kerran, kun tekee mieli hiilarihöttöä. Tällä kertaa retkahdus oli kyllä ihan hallittu, koska olin etukäteen päättänyt, että tänään lähtee vähän rennompi ruokavalio. Jatkossa täytyy nämä hallitutkin retkahdukset jättää väliin, koska olotila voittaa pahimman krapulankin mennen tullen.

 

 

Viikonlopulle oli taas tiedossa myös ajelua useita satoja kilometrejä Ekan turnaukseen. Tällä kertaa tilanne oli niinkin mainio, että jouduin ottamaan sekä Vikan että Vauvan mukaan, sillä Herkku lusi töissä. Tuli todettua, että 1,5 vuotiaan pitäminen katsomossa aloillaan on lähes mahdoton tehtävä. Vaikka kassiin oli pakattu rinkeleitä, banaaneja ja suunnilleen plasma-TV.stä lähtien kaikki mahdollinen viihdyke oli pikkumuijassa pitelemistä. No mahtava reissu joka tapauksessa ja hienosti pojat tsemppasivat, vaikka rivit olivat tällä kertaa vähän harvat.

 

 

Jotenkin inspiroiva viikonloppu ollut, sillä päätin, että ensi viikolla alkaa sitten eteisten maalausurakka. Olen ollut kahden vaiheilla maalatako puolipaneelit mustiksi vai jättääkö kiiltävän valkoisiksi. No nyt sitten olen kallistunut siihen vaihtariin, että valkoisiksi saavat jäädä. Seinien yläosa täytyisi nyt siis ottaa käsittelyyn. Maalivarastoissa lienee sopiva määrä oikeanväristä maaliakin. Mitähän tästäkin tulee?

 

Punnituspäivä

 

Ihanan rentouttavaa käydä vaaálla vaan kerran viikossa. Normaalisti käyn joka aamu ja melko usein monta kertaa päivässä. Raastavaa itsensä kiduttamista. Olen nyt noudattanut Jutan dieettiä viime syksystä lähtien. Välillä vähän enemmän ja välillä vähemmän. Viimeisen kolmen viikon aikana vähän enemmän, niin että tämän hetken punnitus on -4kg/ kolme viikkoa. Ei paljon mitään! Semmonenhan dieetin pitäisi olla, että kun saa ajatuksen olla bikinikunnossa, niin valmista pitäisi olla heti. Puolen vuoden superdieetti in my ass. Kenen kärsivällisyys sellaista kestää?

 

 

Tässä dieettiversiossa on saanut vetää maitotuotteita ja välillä kyllä tuntuu, että rahka ja raejuusto tulevat korvista ulos. Siispä päätinkin ihan lennosta vaihtaa kokonaan maidottomalle ja gluteenittomalle. Veikkaan, että kumpaakaan partikkelia ei tule edes ikävä paitsi korkeintaan maitokahvin osalta. Vaikka ylipainoa onkin, niin tässä ruokavaliohommassa laihdutus on toisarvoista (ketähän taas oikein huijaan?). Ensisijainen tavoite olisi kuitenkin saada hyvä ja energinen olotila.

 





Olen tosin kuullut monelta, että maidon poisjättäminen kahvista ei ole edes paha, mutta itseäni pelkkä ajatuskin ahdisti sen verran, että otin asap kasvipohjaiset jutskat käyttöön. Mutta kuuluuko niiden juoksettua?

 

Kiireisen lapsiperheen arjessa ruokavalio muuttuu yksipuoliseksi noudatti sitten mitä hyvänsä dieettiä. Onkin siis niin virkistävää testailla uusia reseptejä, kuten maailman yksinkertaisimpia proteiinilettuja ja erilaisia marjasmoothieita.

 

 

Täähän on siis siinä mielessä kiva dieetti, että tässä on nuo Runebergin tortut sallittu. Ja myös laskiaispullat. Erityisesti jos ne syö töissä, kokouksessa tai ihan missä tahansa muualla kuin kotona. Kotonakin saa syödä kerran päivässä. Ja sitten tietysti se muistisääntö, että mitään klo 18 jälkeen syötyä ei noteerata.

 

Viikonloppu kuvina

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin viikonloppu kahtena kuvana. Jostain syystä enempää ei ole tullut räpsittyä. Ehkä siksi, ettei mitään erityisempää kuvattavaa ole ollut. Meille tarjoutui kuitenkin yllättäen mahdollisuus rentoutua pelkästään aikuisten kesken. Tavallisestihan ollaan pyritty siihen, että neljä vanhempaa lasta ovat yhtä aikaa poissa joka toisen viikonlopun. Systeemi on ollut hyvä ja toimiva, kunnes lapset ovat kasvaneet isoiksi ja kaikenlainen harrastuskuvio on astunut mukaan kuvioon. Erilaisten turnausten järjestelijät eivät liiemmin kysele, miten meille sopisi näitä urheilutapahtumia järjestää ja tietenkin ne osuvat juuri niille "väärille" viikonlopuille. Siispä aiemmin niin selkeät viikko-viikko -systeemit ja joka toinen viikonloppu -systeemit ovat taaksejäänyttä elämää ja nyt vaan koitamme jotenkin pysyä kärryillä, ketä täällä milloinkin asuu.

 

Lauantaina siis ihanan anoppini ansiosta pääsimme leffaan katsomaan Tappajan näköistä miestä. Olen aiemmin nähnyt sen kuusiosaisen sarjan ja voi vitsi että jo pelkästään se oli hyvä. Leffa siis oli noin kymmenen kertaa parempi kuin sarja. Luin jonkun arvostelunkin, jossa moitittiin käsikirjoitusta kömpelöksi, mutta Martti Suosalon roolihahmon sarkastinen huumori sovitti kaikki synnit. Tykkäsin! Elokuva kuten aiempi sarjakin perustui Röngän Kärppä-kirjoihin, joita käsittääkseni on vielä kaksi jäljellä eli hyvinkin voisi kuvitella, että jatkoa on luvassa.

 

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa maalta kaupunkiin. Kehä kolmosen sisäpuolelta maalle muuttaneena ajattelin silloin aikoinaan, että kerran kuukaudessa on päästävä isolle kirkolle ihmisten ilmoille. No, se tavoite on tässä vähän lieventynyt niin, että nykyisin riittää, jos pääsee puolen vuoden välein käymään Jumbossa. Mutta kyllä se oikeasti riitti, koska oli niin mahtavaa shoppailla Y-K-S-I-N ilman, että kellään oli jano tai nälkä tai kuuma tai paha olo tai kakkahätä. Meinasi jopa pieni ostosmania iskeä päälle. Olen nimittäin viime aikoina hurahtanut vanhaan kunnon murtomaahiihtoon. Olen himoinnut suksia itselleni ja lisäksi Toka tarvitsisi uudet. Kiertelin katselemassa sopivia vaihtoehtoja ja sitten huomasin kivoja alennuksessa olevia murtomaahiihtoasuja. Sieluni silmin jo näin itseni hiihtelemässä Ekan ja Tokan kanssa muutaman kymmenen kilometrinmittaisia kevyitä sunnuntai hiihtolenkkejä. Olin jo kävelemässä kassoilla uuden karheiden asujen kanssa kunnes järki voitti ja kehotti ensin ostamaan sukset ja sitten vasta panostamaan asusteisiin. Olenhan kuitenkin hiihtänyt viimeksi ala-asteen liikuntatunnilla ja silloin hiihtäminen oli ah niin helvetillistä. Nyt kun katselee vielä tätä Etelä-Suomen hiihtosäätä, niin voi olla että kovin montaa viikkoa ei ole enää hiihtokelejäkään.

 

Näihin tunnelmiin..