Lasten kanssa autoillen Saksaan

Kirjoittelin taannoin suunnitelmistamme matkustaa kesälomalla viiden lapsemme kanssa Saksaan Moselin laaksoon. No kaikki hyvät suunnitelmat on tehty muutettaviksi: Moselin reissu vaihtui aluksi Itämeren kierrokseen ja lopulta viikon matkaksi Pohjois-Saksaan ja takaisin. Alun perin matkamme ehdoton maximi pituus oli viikko ja sen vuoksi alkuperäiset suunnitelmat karsiutuivat pois. Onnellisten sattumusten kautta saimme kuitenkin järjestettyä hieman enemmän matka-aikaa, mutta siinä vaiheessa olimme jo tehneet suunnitelmat niin pitkälle, ettei niitä enää voinut venkslata. Emmekä oikeastaan olisi halunneetkaan.

Matka alkoi lyhyellä kotimaan etapilla kotoa (kaikkien suureksi yllätykseksi) Turkuun ja sieltä iltalaivalla Tukholmaan. Lapset olivat odottaneet kesälomareissua monta viikkoa ja kaikkein haasteellisinta oli saada ylivilkkaat, laivasta innostuneet lapset ajoissa peteihin. Tukholmaan saavuimme paikallista aikaa aamukuudelta ja kieltämättä kesäloma-aikaan käännetyillä lapsilla oli vaikeuksia herätä. Helsinki-Tukholma -laiva olisi kohteessa hieman inhimillisempään aikaan, mutta toisaalta halusimme karauttaa Tukholman läpi aamuvarhain, koska tavoitteenamme oli olla perillä Pohjois-Saksassa saman päivän iltana.



Juutinrauman silta

Ruotsin halki ajaminen kesti n. kuutisen tuntia pysähdyksineen ja täytyy kyllä sanoa, että melkoisen hyvä suoritus. Muutoin tuo etappi oli tylsä, eikä varmasti ainakaan lasten mielestä yhtään rentouttava. Ainoa kohta, jolloin sentään maisemat olivat niin kauniit, että ajaminen oli sen puolesta nautinnollista, oli Vättern-järven rantaviivaa pitkin ajaminen. Pysähdyimme Ruotsin puolella vain kaksi kertaa; ensimmäisen kerran syömään aamupalaksi omia mukaan pakattuja eväitä ja toisella kerralla Burger Kingiin. Molemmilla kerroilla söimme pikavauhtia ja jatkoimme matkaa. Tavoitteena oli ehtiä ajoissa Gedser-Rostock -lautalle, jotta olisimme iltayhdeksäksi lomakohteessamme.

Malmön Burger Kingissä pikaiset pikaruuat

Yksi reissun odotetuimmista kohteista oli Juutinrauman silta ja mielikuva, että tie päättyy suoraan mereen sukeltaessaan tunneliin. Toimihan se sillan ylitys pienenä ohjelmanumerona muuten hieman puuduttavalla automatkalla.

 

Jokaiselle lapselle oli ajomatkan ajaksi pakattu oma reppu täyteen mieluisia viihdykkeitä; leluja, värityskirjoja, kirjoja, pelikoneita ym. Lisäksi autossamme on DVD-soittimet ja liuta lasten elokuvia ja sarjoja. Lisäksi olimme ajoittain kehotimme laittamaan kaikki lelut ja viihdytyslaitteet pois ja keskittymään maisemiin. Uskoisin, että automatka oli lapsille huomattavasti viihdyttävämpi kuin aikuisille. Jopa 1-vuotiaamme jaksoi matkan tosin hyvin hereillä. Pelkäsimme etukäteen, että vauva tulisi nukkumaan suunnilleen koko matkan ja valvoisi, kun olisimme yömyöhällä perillä.

 

Juutinrauman sillan ylittämisen jälkeen ajomatkaa riitti vielä noin kahdeksi tunniksi, kunnes olimme Gedserissä, Tanskassa, josta ehdimme hyvissä ajoin Rostockiin menevään lauttaan. Lautassa oli bussilasteittain kiinalaisturisteja, joiden joukkoliikkuminen, rynniminen ja ahtautuminen aiheutti lapsille jopa pienoisia traumoja. Lisäksi hämmennystä aiheutti hetki ennen autokannelle siirtymistä, kun kiinalaiset parveilivat ympärillämme. Huonolla englannilla he saivat vihdoin kysyttyä: "Only one family?". Runsas lapsikatras aiheutti selvästi ihmetystä yhden lapsen politiikkaan tottuneissa kiinalaisissa.

 

Scand Linen kyydissä Gedseristä Rostockiin

 

Harmillista, että omiin autoihin oli mentävä hyvissä ajoin. Meiltä jäi kokonaan näkemättä huikeat, vanhan hansakaupungin maisemat lautasta käsin.

 

 

 

 

Alte Schule Gästehaus, Dargun

Olimme varanneet Interhomen kautta majoituksen Dargun nimisestä kaupungista Barlinin kylästä. Interhomen toimintaa voi lämpimästi suositella ja aiomme aivan varmasti käyttää jatkossakin heidän palveluitaan. Käytimme aluksi lukuisia tunteja löytääksemme sopivan talon/ muun majoituksen suurperheellemme, kunnes ymmärsimme antaa toimeksiannon Interhomelle. Lähetimme haluamamme speksit sähköpostitse ja he hoitivat loput.

Olimme asumismuotoomme äärimmäisen tyytyväisiä. Kolmen makuuhuoneen ja noin 100 neliön asunnossamme oli oma keittiö ja takapihalla uima-allas. Piharakennuksessa oli oma pyykkitupa, joka lievensi hieman pakkaamiseen liittyviä paineita. Säät tosin olivat juhannuksen alusviikolla Saksassakin koleat, mutta isommat pojat kyllä uivat urhoollisesti joka päivä uima-altaan 16 asteisessa vedessä.

 

 

 

Barlinin kylä oli todella rauhallinen, mutta tarjosi kuitenkin aitoa saksalaista tunnelmaa. Paikalliset eivät juuri puhuneet englantia, joten kaupungissa tuskin kovin paljoa kävi ainakaan ulkomaalaisia turisteja.

 



 

 

 

 

 

 

Turvallistakin oli, kun palokunta oli ihan vieressä

Kätevä  tapa hyötykäyttää vanha auto

Tulevia hevoshulluja

 

 

Jos olisimme matkalla kaksin tai ylipäätään aikuisten kesken, olisi matkakohteemme luultavasti jotain ihan muuta. Lähistöllä ei ollut juurikaan baareja, ravintoloita tai ostoskeskuksia. Leikkipuistoja kuitenkin sitäkin enemmän.

 

Olimme varautuneet tekemään ruokaa omassa keittiössä, mutta mikäs loma se olisi, jos ei ulkona käytäisi syömässä. Lapsetkin pääsivät schnitzeleiden makuun ja lomaviikon jälkeen vannoin, etten söisi paneroitua possua enää koskaan.

 



 

Kulttuuri- ja ravintolaelämykset oli pakko hakea muualta. . Läheisessä Neukalen nimisessä kaupungissa oli suomalaisille sotilaille pystytetty muistomerkki. Alue oli muutenkin kuulu sotahistoriastaan, mikä tietenkin miellytti sotahistoriasta kiinnostunutta miesväkeä.



 



Suomalaissotilaiden muistomerkki Neukalenissa

Neukalenin kaupungin raittia

Lähistöllä oli myös mahtava raunioitunut rakennus. Kaikki opasteet oli kirjoitettu pelkästään saksaksi, mutta kotona selvisi, että kyseessä oli vanha munkkiluostari, joka oli uskonpuhdistuksen aikaan poltettu.

 



 

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kotimatkalle lähdimme maanantaina puolilta päivin tarkoituksena saavuttaa aamulaiva Tukholmasta Turkuun tiistai aamuna. Päätimme uhmata kaikkia järjen kehoituksia ja ajaa Tukholmaan yötä vasten.

 



M/s Skånen autokannella ihmettelemässä Trelleborgiin saapumista

Bye bye Saksa!

Halusimme säästää itseämme, lapsiamme ja uskollista autoamme valitsemalla pidemmän lauttamatkan kotiin palatessa. Muutoin reitti on täsmälleen sama, kuin tullessa, mutta matkasimme siis Rostockista Trelleborgiin Stena Linen kyydillä.

 

Herkku yritti nukkua tulevaa yöajoa ajatellen, tosin huonolla menestyksellä. Itse vietin lasten kanssa suurimman osan laivan leikkipaikassa, pienessä tax free-myymälässä tai ravintolassa.

 

 

 

 

Trelleborgiin saapuessa meitä aikuisia väsytti enemmän kuin tarpeeksi, eikä tilannetta tosiaan helpottanut ajatus tulevasta kuuden tunnin ajomatkasta. Herkku valvoi ja ajoi urhoollisesti koko matkan samalla, kun lapset nukkuivat sikeästi ja itsekin koitin torkkua.

 

Ei edes ekana laivaan, vaikka kello on vasta neljä aamulla?

Tukholmassa olimme lopulta kolme tuntia ennen laivan lähtöä ja huomasimme, että muutkin olivat tulleet hyvissä ajoin.

 



Keskipenkki ottaa rennosti

 

No nyt se tulee

Peppi ensimmäistä kertaa pallomeressä

Ei niin väsynyt, etteikö jaksaisi Photo boothia

 

Laivaan päästyämme kävimme syömässä ja suuntasimme saman tien hyttiin nukkumaan. Sen verran pinnallisesti lapset nukkuivat autossa ja heräsivät aikaisin, että uni maistui kaikille. Onneksi.

 

 

TallinkSiljan laivat muuntautuvat kesäajaksi oikeiksi lasten paratiiseiksi. Kokoustiloissa on monenlaista viihdettä lapsille ja nuorille; pallomerta, pomppulinnaa, kiipeilytelinettä, pelikoneita. Takaisin Turkuun saavuimme n. klo 19 ja kotimatkalla takapenkiltä kuului enää tasainen tuhina