Terassikuvia

 

Innostuin illansuussa kuvailemaan kierrätyshenkistä terassiamme. Terassi on tänä kesänä taas vaihteeksi aiheuttanut enemmän kuin tarpeeksi päänvaivaa. Jotenkin iänikuiset eurolavat ovat alkaneet kyllästyttää ja tekisi mieli muuttaa terassin ulkonäköä vähän viimeistellympään suuntaan. Jostain syystä kulunut kesä on kuitenkin ollut inspiraatiota tappava. Ainainen sade ja ankea ilma on vaikuttaneet niin, ettei ole huvittanut ulkona puuhastella juuri mitään.

 



 

Joka paikassa hääräilevä taapero on toki tuonut vielä omat haasteensa ulkohommiin. Luvalla sanoen pihallamme näyttää tällä hetkellä ihan kauhealta. Olemme koittaneet tosissamme työstää jotain pihasuunnitelmaa, mutta joka puolelta tuntuu tulevan seinä vastaan. Joko oikea tai sitten mielen kehittelemä. Tulevaisuudessa siintää talon laajentaminen ja sen takia ei oikein uskalla kaivaa mistään maata ylös ennenkuin olemme kartoittaneet kaikki mahdolliset suunnat laajentumiselle. Ei tee siis mieli perustaa johonkin kohopenkkiä, jos se muutaman vuoden sisällä kaivetaan ylös.

 



 

Yksi iso ongelma on nurmikon mieletön määrä. Herkku on hoitanut viime ja tämän kesän nurmikonleikkuun kokonaan yksin ja oikeasti, jos nurmikon ajamiseen kuluu yli kaksi tuntia, niin se on kaltaiselleni mukavuutta rakastavalle liikaa. Suunnitelmissa on siis paitsi pihasaunan rakentaminen, myös hyötypuutarhan perustaminen, leikkialueen rajaaminen, terassin laajentaminen.

 



 

On tietenkin selvää, että kun suunnitelmat ovat näin megalomaaniset, niin toteutus ei käy hetkessä. Nyt on vaan se tilanne, ettei edes tiedä, mistä aloittaisi. Pihanlaitossa on vähän sama juttu kuin remontissakin: Täytyy olla aikaa, rahaa ja motivaatiota. Meillä aina jokin noista kolmesta puuttuu. Toisaalta, onhan tässä elämä aikaa tai mikäs kiire valmiissa maailmassa. Aina välillä tulee vaan sellainen olo, että nyt heti valmiiksi! Kyllästyttää ainainen remontin ja sekasorron keskellä asuminen.

 



 

 

Tilannetta ei helpota myöskään se, että kuukauden päästä meillä vietetään isommalla kaveriporukalla rapujuhlia. Täytyy koittaa raivata pihaa edes vähän sietävämpään kuntoon tai sitten vaan juhlia yksinkertaisesti sisällä. Syksyn tullen on muutenkin kiva siirtää projektit sisätiloihin. Siellähän sitä ei juurikaan tekemistä olekaan.

Tiirinkosken tehtaalla

Poikkesin Tiirinkosken tehtaalla tekemässä löytöjä ja hakemassa inspiraatiota oman pop up -sisustusliikkeen perustamiseen. Inspiraatiota todellakin sain, koska tehdas oli täynnä ihanampia sisustusjuttuja ja käyttötavaraa.

 



Esillepanossa on hyödynnetty kätevästi kierrätysjuttuja, joista jotkut ovat niin simppelin nerokkaita, että melkein mietin, ettei mitään koskaan pitäisi heittää pois vaan hyödyntää jossain ihan muualla kuin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.

 



Kierrätys ja ekologisuus on itselleni lähellä sydäntä ja nuo teemat on tuolla tehtaalla todellakin huomioitu. Tarjolla on ihania tuotemerkkejä kuten Bloomingville ja TineK Home ja lisäksi jotain Tiirinkosken omia tuotteita.

 



Shoppailun ja kiertelyn lomassa voi istahtaa hetkeksi kahville ja nauttia samalla herkullisia, belgialaisia vohveleita. Mahtava makuelämys!

 



Ulkona on lampaita ja ihan kivenheiton päässä Kissankulman eläinpiha, jossa voi myös samalla matkalla piipahtaa, jos sattuu olemaan lapsia mukana.

 



Kävelyllä Naantalissa

Herkun kesälomat on tältä erää lusittu ja taputeltu, mutta itse päätin vielä lähteä tekemään pienen reissun siskoni perheen luokse Naantaliin. Kaikista työ- ja perhekiireistä johtuen näemme hädin tuskin muutaman kerran vuodessa, joten reissu oli molemmin puolin (?) todella odotettu.

 



Kummityttöni kanssa kävelimme pitkät aamulenkit ja merellinen reitti kulki Naantalin kylpylän ohi. Merkityksellinen paikka, sillä kävimme aikoinaan ensimmäisillä treffeillä ja samalla minilomalla samassa paikassa. Meillä oli silloin huone erillisessä piharakennuksessa ja päätin tuolloin, että seuraavan kerran haluan siihen vieressä kelluvaan botskiin. Myöhäistä, sillä laiva oli lähtenyt sinisemmille vesille.

 



Erityisesti piharatkaisut, jotka suosivat havu- ja muita helppohoitoisia kasveja, olivat tällä kertaa kiikarissa

Pitkien kävelyjen lomassa oli pakko vähän ihailla ja salaa kuvatakin naapureiden pihoja. Sain muutamankin inspiksen oman pihan uusimiseen ja kotiinpäästyä perustan tontillemme jälleen työleirin. Meillä on nurmikkoa pihassa ihan mielettömästi ja nurmikon leikkuuseen menee kevyesti kaksi tuntia. Nyt kun aika on muutenkin kortilla, niin keksisin kyllä muutakin tekemistä.

 



Rakkaan kummitytön kanssa aamulenkillä kauniissa maisemissa

 

 

Tarkoitushan olisi lisätä pihamme helppohoitoisuutta, joten kaikenlaiset tuijat ja muut havusysteemit herättivät huomioni. Paikka oli ainakin otollinen niiden bongaamiseen. Asuinalueella, jolla siskoni talo on on lukuisia kivitaloja, joiden pihatkin ovat yleensä hieman simppeleitä, pelkistettyjä ja jopa rouheita.

 

Lopuksi vielä muutama kuva siskoni pihasta. Lähinnä nämäkin otin itselleni talteen ideapankkiin. Tuli taas melkoinen sisustus-, remontti-. ja puutarhainnostus, kun kävi inspiroitumassa muualla.

 



1-vuotiaan kanssa ulkona syömässä

Poikkesimme tihkusateen kunniaksi ulkona syömässä. Kesäisin suosin yleensä vesistöjen lähistöllä olevia, kesäisiä makuja tarjoavia ruokapaikkoja, mutta tällä kertaa päädyimme paikalliseen thaimaalaiseen. Paikan vetovoima perustuu paitsi hyvään ruokaan ja aitoon thaikkulaiskulttuuriin, niin myös siihen, että se on yhdistelmä meksikolaista ja thaimaalaista keittiötä. Paikassa on saatavilla kaksi eri ruokalistaa ja se on siis erinomainen vaihtoehto pariskunnille tai ystävyksille, joista toinen on mieltynyt itämaisiin makuihin ja toinen lännen rouheaan valikoimaan.

 



Postaukseni ei nyt sinänsä liity kuitenkaan ruokaan vaan pikemminkin siihen, kuinka hankalaa nykyisin on käydä nuorimmaisen kanssa ulkona syömässä. Aiemmin suhteellisen rauhallinen vauvamme on muuttunut muutamassa viikossa hampaiden teon, rokotusten ja kävelyharjoitusten myötä pikku termiitiksi, joka ei anna vanhemmilleen hetken rauhaa. No, miksi pitäisikään ja sellaistahan se elämä taaperon kanssa on. Olemme mitä luultavimmin tulleet siihen pisteeseen, että lastenhoitajan palkkaaminen olisi järkevää.

 



 

Mielestäni on hyvä, että vanhemmat ja erityisesti äidit liikkuvat lastensa kanssa ja käyvät ihmisten ilmoilla sen sijaan, että eristäytyisivät ja linnoittautuisivat kotiinsa. Me käymme usein koko perheen voimin ulkona syömässä ja uskallan väittää, että isommat lapsemme osaavat käyttäytyä ravintoloissa myös muut ihmiset huomioon ottaen. Pienimmäinen ei selkeästi vielä osaa, mutta opettelu on kyllä käynnissä.

 

 

Nyt on vaan sellainen vaihe, että mikäli me vanhemmat haluamme hiukan rentoutua valmiin ruuan ja hyvän palvelun ääressä, on syytä jättää jälkikasvu kotiin. Taapero istuu pöydän päässä kuin pikku monsteri ja haalii käsillään kaiken pöydältä irtoavan. Me olemme linnoittautuneet pöydän toiseen päähän käsivarrella lautasiamme suojellen. Jos pikku monsterin käden ulottuvilla ei ole koko ajan jotain lattialle heitettävää tai hampailla järsittävää, alkaa mieletön yleistä hätäsignaalia muistuttava itkuhuutoraivaria, jonka vuoksi kukaan ravintolan muistakaan asiakkaista ei kuule edes omia ajatuksiaan.

 



Elämä on.

Herkkujen yö Hauholla

Herkkujen yö on ihana, hyvän ruuan ystäville suunnattu tapahtuma Hauhon kauniissa maisemissa. Tuolloin on monessa paikallisessa ruokapaikassa tarjolla maistuvia suolaisia ja makeita ruokia. Viime vuonna teimme virheen ja raahasimme mukana, selkä hikeä valuen, vauvan kantokoppaa ja koitimme samalla nauttia kulinaristisista elämyksistä. No eihän siitä oikein mitään silloin tullut ja tänä vuonna päätimme vahingosta viisastuneena jättää vauvan hoitajan hellään huomaan.

Hahkialan kartanon barokkimiljöö kuuluu ehdottomiin suosikkeihini ja sinne oli tänäkin vuonna suunnattavana. Vaikka olimme paikalla noin vartti ennen varsinaisen tapahtuman alkua, valui paikalle jo muitakin herkkusuita tasaisena virtana. Harmi vaan, että sää oli sateisen kolea. Mikä olisikaan ollut ihanampaa, kuin nauttia mahtavia ruokia ja leivonnaisia ulkona puutarhassa.

Hahkialan kartanon erikoisuuksiin kuuluu joka vuosi riistaherkut. Tarjolla oli legendaarisia sorsavoileipiä, fetapiirakkaa, suklaakakkua ja marenkia. Annokset olivat sopuhintaisia ja sopivan pieniä, jotta vieraille jäi mahdollisuus kierrellä myös pitäjän muissa, tapahtumaan osallistuvissa paikoissa.

 



Suurempaan nälkään oli grillistä tarjolla chilimarinoitua lohta lämpimien kasvisten ja salaatin kera. Lihaisampana vaihtoehtona oli ylikypsää villisikaa leivän välissä ja myös salaatin kera. Voisin elää melkeinpä pelkän kalan turvin, joten oma valintani oli tällä kertaa luonnollisesti se.



 

Hyvää ruokaa sulatellessa oli kiva kävellä kartanon tiluksilla ihastelemassa hyvin hoidettua puutarhaa. Olen ihan villinä kaikenlaisiin kartanoihin ja salaisena unelmanakin olisi joskus omistaa sellainen. Se nyt mitä todennäköisimmin myös haaveeksi jääkin.

 

Hahkialan kartanon jälkeen suuntasimme vielä valtatien toiselle puolen Wuolteen kartanoon. Tarjolla siellä oli suvibuffet, muikkuja, riistakeittoa ja megalättyjä. Suuntasimme suoraan rantakahvilaan ja nautimme hyvän muikkutrion Iso-Roinetta ihaillen.

 Muikkutrio koostui luonnollisesti muikuista, savustetusta silakasta ja katkarapu-hummerisalaatista. Suolattoman ruuan ystävälle makuelämys saattoi olla jopa liian suolainen, mutta omaan makuun suorastaan mahtava. Kyytipojaksi vielä kuivaa kuohuviiniä ja muovituopillinen lonkeroa, niin elämys oli taattu.

 

 

Ruuan jälkeen maistuivat lätyt tuoremansikkasurvoksen, kermavaahdon ja kinuskikastikkeen kanssa. Täydellinen ilta luonnonkauniissa maisemissa. Ensi vuonna jälleen uusiksi.