Leirikouluelämää

 

Otsikko johtaa harhaan, sillä ei meillä oikeasti mitään leirikouluelämää ole tiedossa. Jotain sinnepäin kuitenkin, sillä rakkaat siskontyttöni saapuivat vajaan viikon mittaiselle todella odotetulle vierailulle. Lapsillani ei ole serkkuja mitenkään liikaa ja siksi on minulle itsellenikin tosi tärkeää, että niihin vähäisiinkin muodostuu hyvä suhde. Aivan kuten itselläni on omiin siskoihin ja muutamiin serkkuihin. No, aikuisiällä (viimeistään siinä vaiheessa, kun on pieniä lapsia) kylläkin kaikki sosiaaliset suhteet katoavat ja huomaat pian saavasi kaikki aikuiskontaktisi televisiosta.

 

Toiseksi vanhimman ja nuorimman suosikkihetki: Cheerious-murojen syönti

 

Talo täyttyi siis menosta ja meiningistä, vaikkakaan kokonaisnuppiluku ei ollutkaan yhtään sen korkeampi kuin meidän perheessä normaalioloissakaan. Pientä haikeutta on kyllä myöskin ilmoilla, sillä viimeistä kesälomaviikkoa viedään, eikä koulujen alku ole meillä lasten mielestä koskaan ollut mitenkään mieluista. Jätetään nyt äidin mielipide aiheesta tässä kohtaa mainitsematta..

 

Mikäs isäntä se olisi, joka ei omia lapsuuskuviaan vieraille näyttelisi?

 

Päivät ovat siis täyttyneet grillaamisesta, muurinpohjaletuista, yhdessäolosta, leikkimisestä, koti-ikäväitkuista, riitaitkuista, vähän kaikenlaisista itkuista, mutta myös hauskanpidosta, ilottelusta, nauramisesta, vitsailusta.

 



Muurinpohjalettuja aamupalalla, lounaalla, päivällisellä

 

Joskus esikoisena ollessa reilusti alle kouluikäinen, toivoin, että aika olisi pysähtynyt, eikä pieni lapseni olisi kasvanut enää yhtään. Hänen kuitenkin kasvaessaan, tajusin kuinka typerän toiveen olin esittänyt. Lapsethan muuttuvat jollain tavalla paljon helpommiksi (mutta myös ärsyttävämmiksi?) murrosiän lähestyessä.

 



Kokoa serkukset yhteen, saat samalla lastenhoitoapua

 

Lisäksi on ihanaa huomata lasten kasvaessa, kuinka he kiinnostuvat omien vanhempiensa ja läheistensä lapsuudesta. Jes! Saan siis vihdoin puhua taukoamatta itsestäni, lapsuudestani ja elämästäni jonkun hyväuskoisen kuunnellessa keskeyttämättä tai nukahtamatta. Meinasin vielä lisätä tylsistymättä, mutta siitähän ei toki ole täyttä varmuutta.

 



 

Katsellessani muuten näitä lisäämiäni kuvia tässä jälkikäteen, tuli mieleeni, että lienee turha odotella tänäkään vuonna mitään vuoden äiti - tai sairaanhoitaja -tunnustuksia: lapsia kiipeämässä väärin asetetuilla tikkailla katolle, lapsia hyppimässä trampalla ilman suojaverkkoa, taapero leikkimässä kivillä, lapsia kiipeämässä puuhun..