Ai miten niin haikeutta ilmassa? Olen aina tähän mennessä ollut vannoutunut syksyihminen ja nauttinut siitä, kun koulut taas alkavat, ilmat viilenevät ja illat pimenevät. Tänä vuonna ei ole vielä syksyinnostusta ilmennyt täällä suunnalla, vaikka olenkin koittanut piristää itseäni kaikilla tulevilla syksyillä projekteilla. No täytyy pitää itsensä kiireisenä, ettei alavireisyys pääse iskemään.
Viimeisen kesälomapäivän kunniaksi käytiin vielä tekemässä viimeiset hankinnat koulua varten. Eka menee tänä syksynä neljännelle, toka kolmannelle ja Tyttö aloittaa eskarin. Aamurumbaa on siis ihan riittämiin tiedossa.
Ostosten ja torikahvien jälkeen kiirehdittiin vielä uimarannalla nauttimaan ihanista ilta auringon säteistä. Ja ei, lapseni ei kellu hukkuneena järvessä, vaan makoilee uimapatjalla. Meinasin eilen järkyttyä hetkeksi, kun olin uppoutuneena ristikon tekemiseen (minäkö mummoutunut, ehei..tai ehkä vähän) ja vilkaisin nopeasti järvelle. Pomppasin pystyyn ja aloin huutamaan Ekaa nimeltä. Vika istuskeli hiekassa leikkimässä hiekkaleluilla ja rauhoitteli "Te makaa uimapahjan päävvä.."
Toivottavasti ilmat jatkuu lämpiminä vielä muutaman viikon, koska en kestä ajatusta syksystä ihan vielä. Koitan hokea itselleni, että elokuu on vielä kesäkuukausi, mutta silti olo on haikea..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti