Punnituspäivä

 

Ihanan rentouttavaa käydä vaaálla vaan kerran viikossa. Normaalisti käyn joka aamu ja melko usein monta kertaa päivässä. Raastavaa itsensä kiduttamista. Olen nyt noudattanut Jutan dieettiä viime syksystä lähtien. Välillä vähän enemmän ja välillä vähemmän. Viimeisen kolmen viikon aikana vähän enemmän, niin että tämän hetken punnitus on -4kg/ kolme viikkoa. Ei paljon mitään! Semmonenhan dieetin pitäisi olla, että kun saa ajatuksen olla bikinikunnossa, niin valmista pitäisi olla heti. Puolen vuoden superdieetti in my ass. Kenen kärsivällisyys sellaista kestää?

 

 

Tässä dieettiversiossa on saanut vetää maitotuotteita ja välillä kyllä tuntuu, että rahka ja raejuusto tulevat korvista ulos. Siispä päätinkin ihan lennosta vaihtaa kokonaan maidottomalle ja gluteenittomalle. Veikkaan, että kumpaakaan partikkelia ei tule edes ikävä paitsi korkeintaan maitokahvin osalta. Vaikka ylipainoa onkin, niin tässä ruokavaliohommassa laihdutus on toisarvoista (ketähän taas oikein huijaan?). Ensisijainen tavoite olisi kuitenkin saada hyvä ja energinen olotila.

 





Olen tosin kuullut monelta, että maidon poisjättäminen kahvista ei ole edes paha, mutta itseäni pelkkä ajatuskin ahdisti sen verran, että otin asap kasvipohjaiset jutskat käyttöön. Mutta kuuluuko niiden juoksettua?

 

Kiireisen lapsiperheen arjessa ruokavalio muuttuu yksipuoliseksi noudatti sitten mitä hyvänsä dieettiä. Onkin siis niin virkistävää testailla uusia reseptejä, kuten maailman yksinkertaisimpia proteiinilettuja ja erilaisia marjasmoothieita.

 

 

Täähän on siis siinä mielessä kiva dieetti, että tässä on nuo Runebergin tortut sallittu. Ja myös laskiaispullat. Erityisesti jos ne syö töissä, kokouksessa tai ihan missä tahansa muualla kuin kotona. Kotonakin saa syödä kerran päivässä. Ja sitten tietysti se muistisääntö, että mitään klo 18 jälkeen syötyä ei noteerata.

 

Viikonloppu kuvina

Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin viikonloppu kahtena kuvana. Jostain syystä enempää ei ole tullut räpsittyä. Ehkä siksi, ettei mitään erityisempää kuvattavaa ole ollut. Meille tarjoutui kuitenkin yllättäen mahdollisuus rentoutua pelkästään aikuisten kesken. Tavallisestihan ollaan pyritty siihen, että neljä vanhempaa lasta ovat yhtä aikaa poissa joka toisen viikonlopun. Systeemi on ollut hyvä ja toimiva, kunnes lapset ovat kasvaneet isoiksi ja kaikenlainen harrastuskuvio on astunut mukaan kuvioon. Erilaisten turnausten järjestelijät eivät liiemmin kysele, miten meille sopisi näitä urheilutapahtumia järjestää ja tietenkin ne osuvat juuri niille "väärille" viikonlopuille. Siispä aiemmin niin selkeät viikko-viikko -systeemit ja joka toinen viikonloppu -systeemit ovat taaksejäänyttä elämää ja nyt vaan koitamme jotenkin pysyä kärryillä, ketä täällä milloinkin asuu.

 

Lauantaina siis ihanan anoppini ansiosta pääsimme leffaan katsomaan Tappajan näköistä miestä. Olen aiemmin nähnyt sen kuusiosaisen sarjan ja voi vitsi että jo pelkästään se oli hyvä. Leffa siis oli noin kymmenen kertaa parempi kuin sarja. Luin jonkun arvostelunkin, jossa moitittiin käsikirjoitusta kömpelöksi, mutta Martti Suosalon roolihahmon sarkastinen huumori sovitti kaikki synnit. Tykkäsin! Elokuva kuten aiempi sarjakin perustui Röngän Kärppä-kirjoihin, joita käsittääkseni on vielä kaksi jäljellä eli hyvinkin voisi kuvitella, että jatkoa on luvassa.

 

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa maalta kaupunkiin. Kehä kolmosen sisäpuolelta maalle muuttaneena ajattelin silloin aikoinaan, että kerran kuukaudessa on päästävä isolle kirkolle ihmisten ilmoille. No, se tavoite on tässä vähän lieventynyt niin, että nykyisin riittää, jos pääsee puolen vuoden välein käymään Jumbossa. Mutta kyllä se oikeasti riitti, koska oli niin mahtavaa shoppailla Y-K-S-I-N ilman, että kellään oli jano tai nälkä tai kuuma tai paha olo tai kakkahätä. Meinasi jopa pieni ostosmania iskeä päälle. Olen nimittäin viime aikoina hurahtanut vanhaan kunnon murtomaahiihtoon. Olen himoinnut suksia itselleni ja lisäksi Toka tarvitsisi uudet. Kiertelin katselemassa sopivia vaihtoehtoja ja sitten huomasin kivoja alennuksessa olevia murtomaahiihtoasuja. Sieluni silmin jo näin itseni hiihtelemässä Ekan ja Tokan kanssa muutaman kymmenen kilometrinmittaisia kevyitä sunnuntai hiihtolenkkejä. Olin jo kävelemässä kassoilla uuden karheiden asujen kanssa kunnes järki voitti ja kehotti ensin ostamaan sukset ja sitten vasta panostamaan asusteisiin. Olenhan kuitenkin hiihtänyt viimeksi ala-asteen liikuntatunnilla ja silloin hiihtäminen oli ah niin helvetillistä. Nyt kun katselee vielä tätä Etelä-Suomen hiihtosäätä, niin voi olla että kovin montaa viikkoa ei ole enää hiihtokelejäkään.

 

Näihin tunnelmiin..





Inspiraatiokuvia

 

Silloin, kun alettiin tekemään remonttia, olin vahvasti mieltynyt maalaisromanttiseen sisustustyyliin. Hiljalleen tyyli vaihtui modernin ja romanttisen yhdistelmään. Nyt viime aikoina tämä nykyinenkin tyyli on alkanut kyllästyttää ja haluaisin muuttaa sisustusta enemmän dramaattisempaan suuntaan. Löysin sattumalta muutaman mutkan kautta ihanan, helsinkiläisen hotellin, Lilla Robertsin, jonka huoneet on sisustettu juuri sillä tyylillä, jota nyt kotiinikin haluaisin. Otin vapaudekseni kopioida muutaman kuvan tännekin. Jos majoittuminen tuossa ihanassa hotellissa kiinnostaa, niin lisätietoja saa täältä.

 

Flunssainen viikonloppu

 

Kauan odotettu viikonloppu ja räkishän se tietenkin meille iski. Viime yöt on menneet taas ihan extra lyhyillä unilla. Ihmettelen enää vaan sitä, että miten unettoman yön jälkeen 1,5-vuotiaalla riittää virtaa ja samaan aikaan me vanhemmat olemme ihan tööt. Kaiholla muistelen nyt sitä aikaa, kun lapsia ei vielä ollut ja flunssassakin sai hyvällä omalla tunnolla maata soffalla, katsella tuntikausia leffoja ja rentoutua. Tämä viikonloppu otetaan kuitenkin rennosti ja sunnuntaina suunnataan takapenkki täynnä poikia Jyväskylän liepeille turnaukseen.

 

 

Aivan kauhea sisustusmania jyllää jossain taustalla ja nyt ihan pikana pitäisi ainakin uusia olohuoneen verhotangot. Sain niistä aivan yllättäen mahtavan idean, joka on pakko toteuttaa. Lisäksi keittiön verhoista sain hyvän (?) idean ja heti kun vointi tokeentuu on pakko suunnata kangaskaupoille. Maalihankintoja täytyisi myös tehdä, koska eteinen tulee saamaan seiniinsä uuden mustan värin. Niin ja vanhat nojatuolit lahoavat alta, joten uudet pitäisi hankkia. Niistäkin on jo monta ideaa, mutta kun vaan nyt valitsisi sen parhaimman.



-3kg

 

Jei! Tässä tulos, kun aloin lukea sitä Lihavien ensihoitajien -laihdutusblogia. Yhdenkin laihduttajan ruokakuvat oli niin hyviä, että ne suorastaan pakottivat laihduttamaan. Siispä viikon terveyskuurin jälkeen -3kg. Onnea itselleni! Pienenä lieventävänä asianhaarana kerrottakoon sen verran, että suurin osa viime aikoina kertyneistä kiloista on peräisin joulun ajalta, jolloin ihan surutta Herkun kanssa fiilisteltiin hyvän ruuan merkeissä pitkiä vapaita. Eli luultavasti nyt lähteneet kiloset ovat muodostuneet pelkästä nesteestä, jota hiilarihötön vetäminen on kroppaan kerryttänyt. Väitteeni osoittautukoon oikeaksi viikon päästä, jolloin erotus on uskoakseni huomattavasti pienempi.

 

En noudata mitään tiettyä dieettiä. Tarkoitus on ollut muuttaa ruokavaliota pysyvästi niin, että tulen syömään juuri näin aina ja ikuisesti. Ei siis mitään hemmetin nälkäkuuria, joka saa mielen vaan vihaiseksi. Ja sitähän ei kukaan ympärillä oleva toivo, enkä toki itsekään. Jonkinlainen yhdistelmä tämä ruokavalioni lienee Jutan dieettiä ja jotain Dukanin tyylistä ja pH:ta: Proteiinia, vihanneksia ja kasviksia, gluteeniton ja sokeriton. Ja todellakin uskon pärjääväni ilman kahta jälkimmäistä, jotka tekevät takuulla ihmiselimistölle, vaan hallaa. Älkää nyt sitten näytelkö ihmeessä kenellekään tätä postausta minään absoluuttisena totuutena. Kaikki lausunnot perustuvat omiin havaintoihin oman kroppani käyttäytymisestä. Ne eivät ole siis mitenkään tieteellisesti osoitettuja.

 

Yksi syy gluteenittoman ja sokerittoman noudattamisessa on se, että pelkään kuollakseni kakkostyypin diabetesta. Itselläni on melko suuri sukurasite ja lisäksi Vauvaa odottaessani verensokerit olivat pystyssä. Onneksi selvisin pelkällä dieettihoidolla, mutta kontrollisokerirasitukseen pitäisi mennä pikimmiten. En vaan uskalla. Ennen kuin olen pudottanut ainaki 10kg. Ja sehän onnistuu tässä ihan just. Vastahan sitä putoamista on vuoden päivät odoteltu, mutta kun satuin aluksi käsittämään väärin ja lisäsin painoa, kunnes tajusin, että ei näin.

 

Eli kevyempänä uuteen viikkoon, hai hou Silver! On muuten taas hyvä viikko tulossa.

 

 

Kolmipäiväinen työviikko

Viime päivinä on vähän ahdistanut se ajatus, että oikeasti ne leppoisat kotiäitipäivät ovat taaksejäänyttä elämää. Meillä on lapsiluku nyt todella täynnä, joten enää koskaan ei tule sitä aikakautta, jolloin saisin vain kiireettömästi olla kotona. Olen omasta työstä vielä vuoden hoitovapaalla, mutta kartuttaakseni vähän säästöjä ja jotta yhdessä edellisessä postauksessa mainitsemani matkakohteet olisivat edes teoriassa saavutettavissa, oli pakko tinkiä vapaa-ajasta ja alkaa työskennellä osa-aikaisesti. Onneksi päivät ovat lyhyitä ja niitä on vähän.

 

 

Toisaalta ehdin jo kaivatakin takaisin työelämään. Kaipaan jo hiljalleen jotain muuta sisältöä elämään kodin ja lasten lisäksi. Jos emme olisi vuosi sitten perustanut tapahtuma-alan yritystämme, olisin jo varmaan seonnut moneen kertaan. Sen verran kuitenkin yritys on työllistänyt ja tuonut muuta ajateltavaa.

 

Lasten myötä sitä kuitenkin arvostaa kotona olemista enemmän. Ekan ollessa vauva, perhevapaa oli jotenkin raskasta ja yksinäistä. Olin silloin parikymppinen ja vastavalmistunut, kaipasin koko ajan töihin. Tilannetta vaikeutti tietysti se, että olin koko kaveripiirini ensimmäinen äiti, eikä ollut lainkaan "vertaistukea" tai äiti-vauva-seuraa. Kolmannen lapsen kohdalla ei todellakaan ollut enää yksinäistä, varsinkin kun ympärille oli rakentunut viisilapsinen uusperhe. Ajoittain kaipasin niitä rauhallisia päiviä, joita vietin silloin joskus Ekan kanssa.

 

 

Kivasti sointuu muuten nuo entisen lastenhuoneen seinätarrat noihin mustavalkoisiin vaatteisiini. Kun viettää edes osan viikosta poissa kotoa, ei enää häiritse keskeneräiset sisustusprojektitkaan.



Ystävät koolla

Viikonloppuna juhlittiin 6-vuotiasta Mestaria kummitätien voimalla. Olen monta kertaa aiemminkin todennut, että näin ruuhkavuosia eläessä kaikki vähän urpommat tyypit jää automaattisesti pois kuvioista ja jäljelle jää vaan ihan valioporukka. Me emme todellakaan Mestarin kummitätien kanssa liian usein näe, mutta onneksi meillä onkin sitten sen kerran triplasti hauskempaa.

Koska olimme tällä kertaa tietoisesti koolla pelkästään pienellä porukalla koitin ottaa vähän rennommin tarjoilujen kanssa. Firmamme tilaisuudesta oli jäänyt ylimääräisenä Gran Theft Auto V-pelin teemaan sopivia somisteita ja hyödynsin niitä 6-vuotissynttäreillä.Mestari on kova Gta fani, vaikka ei todellakaan saa vielä pelata kyseistä peliä. Firman tilaisuudessa meillä oli teemaan sopien muun muassa drinkki-pöytä, mutta tehtiin nyt vähän sellainen lapsellisempi versio ja jätettiin kaikki K-18 kama pois. Paitsi leikkipyssy.

 

Tarjollahan olisi siis luonnollisesti kakku persikka- ja valkosuklaamoussetäytteillä. Olen jotenkin viime aikoina vasta tajunnut, että niin tosiaan kakun sisällehän ei aina tarvitse välttämättä laittaa sitä väsynyttä hillohedelmärahkakermaseosta, vaan huomattavasti helpommalla pääsee avuttomampikin äiti, kun turvautuu vaikkapa kaupan moussepaketteihin. Itsehän nyt en tietenkään niin tehnyt, vaan jälleen vietin synttäreitä edeltävät illat keittiössä hermoromahduksen partaalla vispaamassa mousseja alusta alkaen itse.

Juhlapöydästä löytyi jälleen kerran yllätys yllätys englantilainen Trifle. Sehän on ainakin meidän perheessä aina varma ja luotettava merkki siitä, että ainakin ensimmäinen kakkupohja on mennyt reisille. Tein Triflen nyt tuollaiseen korkeaan Riihimäen lasi -purkkiin, mutta huomattavasti helpommalla oltaisiin kaikki päästä, jos käytössä olisi ollut joko pidempi vartinen lusikka tai laakeampi purkki. Oli miten oli, niin purkkihan on nyt kuitenkin tyhjä eli hyvin selviydyttiin kuitenkin. Triflen ainesosat olivat siis vaalea kakkupohja, hillo (tietenkin, pakkohan sitä oli johonkin laittaa, kun kakkuun ei voinut), banaani, kinuskikastike ja kermavaahto. Seuraavalla kerralla teen suklaaversion.

Tammikuuhan on perinteinen laihdutuskuukausi ja olin aivan varma, että joku vieraista noudattaisi jotain dieettiä. Tein siis myös kahden ainesosan fitnesskakkua (a. nimi on täysin itse keksimäni ja b. ketä oikein yritän huijata), johon tuli ainoastaan kananmunan valkuaisia ja keltuaisia eroteltuna ja taloussuklaata. Ja hei se oli hyvää ihan noinkin, mutta kuvasta on rajattu kermavaahtokippo pois. Jotkut kai otti sitäkin.

Suolaisena puolena ajattelin ensin tarjota cocktail-lihapullia ja jonkinlaista oriental-maustettua kanaa. Jälkimmäinen toteutui, mutta lihapullien pyörittely vaiheessa alkoi laiskottaa niin paljon, että tyydyin tekemään kaksi lihamurekepötkylää. Jottei tarjoilut kuulostaisi täysin rahvaalta, päätin tarjoilla lisukkeena pesto-kastiketta. Toimi tällä kertaa ihan hyvin.

 Lapsille täytyy aina olla jotain pikkusnackya tarjolla ja löysin jostain mahtavan reseptin näihin pikkupalleroihin. Alla vielä reseptit kaikkiin, jos vaikka itse haluan jonain päivänä tehdä näitä uudestaan:

Täytekakku

Viiden munan täytekakkupohja

1 prk säilykepersikoita soseutettuna
1prk rahkaa
½ dl sokeria
4 liivatelehteä

200g valkoista suklaata
2 dl kermaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
5 liivatelehteä

Mangot, rahkat ja sokerit sekaiset. Kuumaan veteen liotetut liivatteet sekaan. Vatkaa kananmuna ja sokeri. Lisää ensin vaahdotettu kerma, sitten sulatettu suklaa ja lopuksi liotetut liivatteet. Vuoraa joku vuoka elmukelmulla. Leikkaa kakkupohja vähintään kolmeen osaan ja kokoa vuokaan. Laita täytteet tietty väliin ja kannattaa myös kostuttaa. Ai kuinka paljon? No, sopivasti. Se on aina vähän kuin venäläistä rulettia, mutta joskus jopa itse onnistun. Kun kakku on vuoassa, muovit päälle ja tekeytymään.

Trifle

Kakkupohjaa tai kuivakakku
Kirpeää hilloa
Banaania
Kinuskikastiketta ja kermavaahtoa

Laita vuorotellen lasimaljaan

Mars-riisisuklaat

Kolme Mars-patukkaa
50g voita
4-5 dl riisimuroja

Sulata Mars-patukat ja voi kattilassa. Lisää riisimurot. Sekoita ja tee muffini-vuokiin sopivia annospaloja.

Kahden ainesosan suklaakakku

Levy taloussuklaata
Neljä kananmunaa

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa molemmat, ensiksi mainitut kovaksi vaahdoksi. Yhdistä ja lisää sulanut suklaa.