Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin viikonloppu kahtena kuvana. Jostain syystä enempää ei ole tullut räpsittyä. Ehkä siksi, ettei mitään erityisempää kuvattavaa ole ollut. Meille tarjoutui kuitenkin yllättäen mahdollisuus rentoutua pelkästään aikuisten kesken. Tavallisestihan ollaan pyritty siihen, että neljä vanhempaa lasta ovat yhtä aikaa poissa joka toisen viikonlopun. Systeemi on ollut hyvä ja toimiva, kunnes lapset ovat kasvaneet isoiksi ja kaikenlainen harrastuskuvio on astunut mukaan kuvioon. Erilaisten turnausten järjestelijät eivät liiemmin kysele, miten meille sopisi näitä urheilutapahtumia järjestää ja tietenkin ne osuvat juuri niille "väärille" viikonlopuille. Siispä aiemmin niin selkeät viikko-viikko -systeemit ja joka toinen viikonloppu -systeemit ovat taaksejäänyttä elämää ja nyt vaan koitamme jotenkin pysyä kärryillä, ketä täällä milloinkin asuu.
Lauantaina siis ihanan anoppini ansiosta pääsimme leffaan katsomaan Tappajan näköistä miestä. Olen aiemmin nähnyt sen kuusiosaisen sarjan ja voi vitsi että jo pelkästään se oli hyvä. Leffa siis oli noin kymmenen kertaa parempi kuin sarja. Luin jonkun arvostelunkin, jossa moitittiin käsikirjoitusta kömpelöksi, mutta Martti Suosalon roolihahmon sarkastinen huumori sovitti kaikki synnit. Tykkäsin! Elokuva kuten aiempi sarjakin perustui Röngän Kärppä-kirjoihin, joita käsittääkseni on vielä kaksi jäljellä eli hyvinkin voisi kuvitella, että jatkoa on luvassa.
Perjantaina pääsin pitkästä aikaa maalta kaupunkiin. Kehä kolmosen sisäpuolelta maalle muuttaneena ajattelin silloin aikoinaan, että kerran kuukaudessa on päästävä isolle kirkolle ihmisten ilmoille. No, se tavoite on tässä vähän lieventynyt niin, että nykyisin riittää, jos pääsee puolen vuoden välein käymään Jumbossa. Mutta kyllä se oikeasti riitti, koska oli niin mahtavaa shoppailla Y-K-S-I-N ilman, että kellään oli jano tai nälkä tai kuuma tai paha olo tai kakkahätä. Meinasi jopa pieni ostosmania iskeä päälle. Olen nimittäin viime aikoina hurahtanut vanhaan kunnon murtomaahiihtoon. Olen himoinnut suksia itselleni ja lisäksi Toka tarvitsisi uudet. Kiertelin katselemassa sopivia vaihtoehtoja ja sitten huomasin kivoja alennuksessa olevia murtomaahiihtoasuja. Sieluni silmin jo näin itseni hiihtelemässä Ekan ja Tokan kanssa muutaman kymmenen kilometrinmittaisia kevyitä sunnuntai hiihtolenkkejä. Olin jo kävelemässä kassoilla uuden karheiden asujen kanssa kunnes järki voitti ja kehotti ensin ostamaan sukset ja sitten vasta panostamaan asusteisiin. Olenhan kuitenkin hiihtänyt viimeksi ala-asteen liikuntatunnilla ja silloin hiihtäminen oli ah niin helvetillistä. Nyt kun katselee vielä tätä Etelä-Suomen hiihtosäätä, niin voi olla että kovin montaa viikkoa ei ole enää hiihtokelejäkään.
Näihin tunnelmiin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti