Parhaimmat ideat tulevat ex temporee. Olin viemässä Ekaa ja Vikaa isälleen Helsinkiin viikonlopun viettoon. Aikataulumme eivät sopineetkaan aluksi yhteen ja meille jäi poikien kanssa vähän luppoaikaa. Perjantai iltapäivänähän kannattaa suunnata ruuhkan täyttämään Helsingin keskustaan, koska jos olit rauhallinen ja zen tullessasi, et takuulla ole sitä enää lähtiessäsi.
Hyvänä puolena toukokuun alun Lintsi-käynnissä ehdottomasti on se, että porukkaa on liikkeellä hyvin vähän. Kaikkiin laitteisiin pääsi jonottamatta ja muutenkin kaduilla mahtui liikkumaan. Totesin jälleen saman, mitä lukuisina aiempina kesinä (miksei sitä ihmislapsi koskaan opi?), että alle 120cm lapsen kanssa kannattaa ainakin Suomen huvipuistot kiertää kaukaa. 6-vuotias, Vika, pikku patukka on sen verran tappi, ettei pääse isojen laitteisiin ja toisaalta, vaikka pääsisikin ei varmaan uskaltaisi loppujen lopuksi mennä. Loppujen lopuksi reissumme oli todella surkuhupaisa: Pikkulasten laitteiden kohdalla pikkumies topakasti totesi: "En varmana mene tohon, ihan lälly". Isojen laitteiden kohdalla tuli itku "Miksi en pääse tuohon?". Niissä kahdessa laitteessa, joihin kaikki pääsimme, Vika itki heti aloituksen jälkeen "Pelottaa!". Eli jälleen kerran, mitä tästä opimme? Mene huvipuistoon ainoastaan isojen lasten kanssa tai vaihtoehtoisesti aivan pienten. Kaikkein varminta on tietenkin olla menemättä ollenkaan ja keksiä jotain muuta tekemistä. Huomasin nimittäin, ettei vanhuus tule yksin, kesyissäkin laitteissa tuli huono olo.
Muutama tunti Lintsillä ja muutamat ajelut laitteissa ja lopputuloksena seisoimme pari tuntia liikenneruuhkassa matkalla Pohjois-Helsinkiin. Mutta kyllä kesän ensimmäinen hattara on aina kesän ensimmäinen hattara (vanha hämäläinen viisaus..tai sananlasku)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti