Tänään on juhlittu maailman hauskinta, 6-vuotiasta poikaa. Vuoden äitinä vietinkin lähes koko päivän poissa. Aamupäivän töissä ja illalla kokouksissa. No viikonloppuna sitten juhlitaan paremmalla ajalla. Aikoinaan Ekan täyttäessä kuusi vuotta, isänsä hankki hänelle kännykän. Silloin viisi vuotta sitten se tuntui ihan luonnolliselta. Täytyyhän sitä nyt eskari-ikäisellä puhelin olla, niin voi harjoitella soittamista. Osaa sitten koulussakin. Nyt kun hankittiin puhelin Vikalla, niin pohdin vakavasti, onko tässä mitään järkeä? Ostaa nyt puhelin lapselle, joka ei itse pyyhi edes peffaansa. Ei nyt enää neljännen kohdalla voinut kuitenkaan poikkeustakaan tehdä.
Kaikkea sitä. Jännä muutenkin, kuinka lapset ovat niin hyviä teknisten vempeleiden kanssa. Pari kuukautta sitten Eka tunnusti tehneensä oman Youtube-kanavan ja ylpeänä esitteli videoita, joita oli sinne ladannut. Yhden hän oli kuvannut salaa ja siinä pääosassa oltiin tietenkin minä ja Herkku: syötiin karkkia ja röhnötettiin sohvalla. Käytiin parit keskustelut henkilötietolaista. Sittemmin ollaan kyllä kuvattu ja editoitu yhdessä parit videot.
Niin se maailma muuttuu, kun ei enää edes kotonansa uskalla olla rauhassa. Lasten ansiosta saattaa löytää itsensä somesta hetkenä, minä hyvänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti