Haa, Tallinnaa!

 

Kuinka monta kertaa olen sanonut, etten enää koskaan mene Tallinnaan? Varmaan yhtä monta kertaa kuin olen siellä käynyt. Tasaisin väliajoin löydämme aina itsemme minilomalta sieltä kuitenkin. Selitys on yksinkertainen: Vaikka hinnat ovat Tallinnassa nousseet, on hintataso siellä edelleen edullisempi kuin Suomessa. Varsinkin, jos välttää suomalaistuneita hotelleja ja ravintoloita, joissa henkilökuntakin puhuu sujuvasti Suomea. Tallinna on myös sopivan lähellä, mutta kuitenkin kaukana. Laivamatka kestää vain kaksi tuntia, mutta siirtymisissä on kuitenkin matkustamisen tuntua.

Tuo kyseinen laivamatka olikin jännitystä täynnä, sillä matkustuspäivälle oli luvattu sellainen merenkäynti, että joidenkin varustamoiden pikkupurkit jäivät satamaan. Ja kieltämättä matkalla keinutti. Kuulutuksissa kiellettiin menemästä kannelle ja naapuripöydässä istunut kanssamatkustaja kävi säännöllisesti oksentamassa.

 

 

Oikeastaan tämä reissu Tallinnaan oli pieni pakkokin tehdä, sillä siinä yhdistyi business and pleasure. Kävimme tutustumassa tuoreimman yhteistyökumppanimme hotelliketjuun ja mahdollisuuksiin järjestää juhlia ja kokouksia heidän tiloissaan. Puitteet oli niin mahtavat, että suorastaan metsästän jotain polttariporukkaa, hääparia, synttärisankaria ja firman kokousväkeä paikalle. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Toki näinä aikoina on tärkeää käyttää kotimaisia palveluja ja laittaa raha kiertämään, mutta kaikki eivät halua juhlia esimerkiksi häitään kotimaassa vaan yhdistää matkustelun ja juhlan.



 

Virallisen osuuden jälkeen meillä oli reilusti vapaa-aikaa ja tietenkin tapojemme orjina käytiin syömässä vakioravintolassamme ja shoppailemassa vakiokaupoissa. Miksi vaihtaa hyviä toimintatapoja? Paitsi että saattaa kyllä jäädä jotain tosi hienoa kokematta. Esimerkiksi hotellivalinta Von Stackelberg oli aivan huikea. Olimme siellä nyt ensimmäistä kertaa rakastuin tuohon tunnelmalliseen kaupunkikartanoon ensisilmäyksellä. Kyllä se vanha, tuttu Tallinnakin tarjoaa aina jotain uutta, jos vaan antaa sille mahdollisuuden.

 



 

Ja perinteisesti tämänkin reissun jälkeen ajattelin, että nyt riittää Tallinnan matkailu hetkeksi, kunnes muistin, että meillä on ystäväpariskunnan kanssa sovittuna reissu sinne helmikuussa. Hahaa! No, huhtikuussa pakataankin jälleen kimpsut ja kampsut ja suunnataan tällä kertaa kohti kauan odottamaamme Roomaan. Kesälomareissuakin on täytynyt alkaa jo hieman suunnitella. Se tehdäänkin sitten isommalla bändillä lasten kanssa.