Viikonloppuna koitti taas kauan odotettu hetki, kun nähtiin kahden hyvän ystäväni kanssa. Viime keväänä teimme miniloman Tallinnaan ja tällä kertaa yövyimme ihan vaan kotoisasti Helsingissä. Itsekin pääkaupunkiseudulla asuneena täytyy kyllä todeta, että vaikka kaupunki olisi ennestään kuinka tuttu, niin hotelliloma maamme pääkaupungissa toimii aina.
Pikainen shoppailukierros Kampissa toimi päivän liikunnallisena aktiviteettina. Claes Ohlsonille oli tullut jo jouluvalot ja -koristeet. Ou mai, vaikka meillä ei ole vielä Halloween-koristelutkaan kunnolla päällä. Hyvänä puolena se, että kun lokakuun päätteeksi keräilen luurangot ja hautakivet pihalta, niin saan laittaa jo ensimmäiset joulusetit pohottamaan. Jei! Parasta syksyssä ja talvessa: juhlapyhät!
Olimme varanneet junior sviitin kaupungin parhaimmalta paikalta, Vaakunasta. Olen aiemmin yöpynyt kaikissa saman ketjun hotelleissa Helsingissä ja melkein uskallan väittää, että Vaakunasta tuli kerta heitolla oma suosikkini. Ihana funkkis-tyylinen hotellivanhus aivan kaupungin keskustassa, upea kattoterassi ja mahtava tapas-ravintola katutasossa. Aamupala oli tavanomainen hotelliaamiainen, ei petä, mutta ei toisaalta yllättänytkään. Enemmän hotelleita käyttäneenä, aamupalatarjoilut säväyttävät enää todella harvoin.
Hintaan sisältyi yleinen saunavuoro illalla ja aamulla. Näin omakotitaloasujana sauna ei äkkiseltään kuulosta miltään kovin erikoiselta, mutta loppujen lopuksi aamusauna on jotain ihan parasta. Perinteisesti onnistuimme tyhjentämään jotenkin avainkortit ja saunaan mennessä ajelimme hetken aikaa hissillä pelkät kylpytakit päällä kuin virran vietävinä.
Jännä juttu, miten näiden irtiottoviikonloppujen aikana voi samalla tehdä empiiristä testiä siitä, kuinka paljon ihminen onnistuu ahtaamaan itseensä ruokaa. Lounashampparit, alkutapakset, pääruoka, jälkiruoka, pikkunaposteltavaa, aamupalaa, pähkinöitä, juustoja. Arjen koittaessa on hyvä aloittaa taas kerran kuntokuuri. Tällä vararavinnolla eläisi varmaan kuukauden päivät autiolla saarella haaksirikkoutuneena.
Vaakunan paras puoli oli ehdottomasti hienot maisemat Helsingin ylle. Harvemmin sitä Manskuakaan tulee lintuperspektiivistä katseltua. Vaikka sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä, niin saimme kuitenkin nauttia upeasta syksyisestä päivästä. Aurinkoloman jälkeinen kotiinpaluuahdistuskin alkaa tässä hiljalleen kadota. Onhan tässä taas vaikka mitä kivaa tiedossa: huhtikuussa Rooma ja helmikuussa Tallinna. Sitä ennen lasten kanssa kylpyläreissua. Nyt taidan mennä kovertamaan kurpitsaa, niin lähtee päivä käyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti