Niin se arki on jälleen pyörähtänyt käyntiin kaikkine kiireineen. Kotona odotti muutamakin toimeksianto, jota nyt ollaan muutaman päivän ajan koitettu järjestellä yötä päivää. Olen aina ollut syysihminen, mutta johtuuko syksyisestä aurinkolomasta ja äkillisestä paluusta pimeyteen, kun mieli on tuntunut apealta ja olo muutenkin vetämätön. Mikään ei jaksa innostaa ja on kuitenkin vuoden paras kuukausi, lokakuu! Halloween ja kaikki. Olen laittanut etupihalle jo ensimmäiset hämähäkin seititkin, mutta jotenkin ei nyt vaan napaa yhtään.
Olen palaillut yhä uudestaan ja uudestaan näihin moniin kuviin Barcelonasta ja saanut vähän lohtua kaukokaipuuseen. Meillä on ollut Herkun kanssa jo pidemmän aikaa haaveissa muuttaa ulkomaille edes vähäksi aikaa. Alun perin otimme tavoitteeksi muuttaa sitten, kun lapset ovat vähän isompia. Työurat hoitoalalla on kuitenkin osoittaneet monesti, että mitään ei kannata lykätä yhtään kauemmaksi kuin on pakko. Nyt oman hoitovapaani aikana voisi olla jopa suhteellisen helppoa lähteä, kun vapaat järjestyisi paremmin. Työskentelen päätoimisesti julkisella sektorilla, joka on tunnettu muun muassa hulppeista lomaeduista, mutta erinäiset virka- ja vuorotteluvapaat on huomattavasti vaikeampi saada järjestymään kuin esimerkiksi yksityisellä sektorilla. Eli siis nyt tai ei koskaan.
Pahinta kaukokaipuuta hillitäkseni varasin matkan Roomaan maalis-huhtikuun vaihteeseen. Pidennetty viikonloppu kevään korvalla tuntuu nyt miellyttävältä ajatukselta, vaikka siihen vielä melkoisen pitkä aika onkin. On kuitenkin jotain odotettavaa.
Tässä muuten esimakua Barcelonasta muutamien kuvien muodossa. Puhelimeni on täynnä kuva tuosta ihanasta kaupungista, joten teen muutamankin postauksen niistä vähän tuonnempana. Kaiken kaikkiaan kuitenkin aivan mahtava kaupunki. Ihana yhdistelmä rantalomaa, kulttuuria ja kulinarismia. Aivan takuulla haluan joskus uudestaankin Barcelonaan. Viimeistään vuonna 2026, kun La Sagradan odotetaan valmistuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti