Haha! Olen saanut lukuisia huonoja ideoita elämäni aikana, mutta kärkeen meni ehdottomasti tämä 6h lentomatka kahdella välilaskulla. Etukäteen on niin helppo suhtautua tyynesti joihinkin asioihin. Riikan lentokenttä oli vain tunnin lentomatkan päässä ja siellä vaihtolentoa odotellessa fiilis oli vielä huikea. Barcelonassa tunnelma alkoi latistua. Etsiskelin lähtevien lentojen taulusta lentoamme, jota ei sitten heti löytynytkään. Ryntäsimme info-tiskille, josta selvisi, että lentomme lähtee kokonaan eri terminaalista. Ehdotin Herkulle, että nauttisimme kesäisen lämpimästä ilmastosta ja kävelisimme terminaalien välit. Huono idea jälleen! Matka kesti bussilla taitettunakin 10-15 minuuttia ja onneksi Herkku sai minut suostuteltua bussin kyytiin. Muuten olisin varmaan vieläkin tuolla kävelyreitillä nauttimassa kesäisestä ilmasta.
En ollut lukuisista yrityksistä huolimatta saanut tehtyä check-iniä, joten ensimmäiseksi oikeaan terminaaliin saavuttuamme oli tehtävänä löytää Ryanairin check-in -tiski. Sellaistahan ei koko lentokentältä löytynyt. Ai miksikö jokin lentoyhtiö on halpalentoyhtiö? No siksi, ettei niillä varmaan ole ylimääräistä henkilökuntaa missään. Ja hyvä niin. Ihan järkevää siirtää sähköiseksi sellaisia palveluja, joiden osalta se on mahdollista. Löysimme kuitenkin palvelutiskille, jossa elämäänsä kyllästynyt intialaismies selitti meille Simpsonien Abu-aksentilla, että te ehditte vielä hyvin tehdä sen online check-inin, hänkin sen voisi tehdä, mutta se maksaisi 35€. Olin valehtelematta kolmen päivän ajan sitä koittanut tehdä ja meinasin repiä peliverkkarit palvelutiskillä seisoessani. Koitin selittää, että Ryanairin sivuilla on pakko olla tekninen vika, kaivoin tablettini esiin ja pakotin intialaismiehen seuraamaan check-in -rituaaliani jonon kasvaessa takanani. "Look, the page isn´t working!". Kärsivällinen, tylsistynyt ilme kasvoillaan mies kehotti katsomaan tarkemmin huomatakseen pienen pienen neliön, johon tulisi merkitä pienen pieni ruksi. "It´s not our problem, if you just cannot use your machine". Mahtava meininki! Saimme siis kuitenkin homman suoritettua ja siirryimme odottelemaan konetta
Herkku ihmetteli ääneen, miten päädyimme jokaisella lennolla istumaan hätäuloskäytävien kohdalle, vaikkemme olleet varanneet paikkoja etukäteen. Erityisesti 183 cm pitkä mieheni oli kiitollinen tästä, mutta emme oikein jaksaneet uskoa tuuriinkaan. Pohdin aihetta vielä paluulentojenkin aikana, kunnes tajusin leikkimielisesti merkinneeni lentoja varatessa Herkun titteliksi dr. Naureskelin vielä lippuja varatessa mielestäni hyvälle käytännön pilalle, jonka ansiosta ilmeisesti saimme nauttia hyvästä jalkatilasta. Hieman jälkikäteen huono omatunto kolkutti. Onneksi hoitoalan rautaisina ammattilaisina olisimme hädän hetkellä sentään jotain osanneet tehdä.
Olimme vihdoin perillä Ibizalla myöhään illalla ja varmaan koko loman yksi parhaimpia puolia oli nähdä heti rakkaat ystävät. Espanjan ystävä oli jaksanut tulla meitä kaikkia erikseen vastaan ja täytyy kyllä myöntää, että oli ihana istahtaa pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen supertyypin viereen. Olin odottanut tapaamistamme niin pitkään. Ja täytyy taas todeta, kuinka hassua se on, että joidenkin ihmisten kanssa, vaikka oltaisiin oltu erossa kuinka monta vuotta, niin juttu lähtee siitä, mihin se edellisellä kerralla on jäänyt.
En ollut lukuisista yrityksistä huolimatta saanut tehtyä check-iniä, joten ensimmäiseksi oikeaan terminaaliin saavuttuamme oli tehtävänä löytää Ryanairin check-in -tiski. Sellaistahan ei koko lentokentältä löytynyt. Ai miksikö jokin lentoyhtiö on halpalentoyhtiö? No siksi, ettei niillä varmaan ole ylimääräistä henkilökuntaa missään. Ja hyvä niin. Ihan järkevää siirtää sähköiseksi sellaisia palveluja, joiden osalta se on mahdollista. Löysimme kuitenkin palvelutiskille, jossa elämäänsä kyllästynyt intialaismies selitti meille Simpsonien Abu-aksentilla, että te ehditte vielä hyvin tehdä sen online check-inin, hänkin sen voisi tehdä, mutta se maksaisi 35€. Olin valehtelematta kolmen päivän ajan sitä koittanut tehdä ja meinasin repiä peliverkkarit palvelutiskillä seisoessani. Koitin selittää, että Ryanairin sivuilla on pakko olla tekninen vika, kaivoin tablettini esiin ja pakotin intialaismiehen seuraamaan check-in -rituaaliani jonon kasvaessa takanani. "Look, the page isn´t working!". Kärsivällinen, tylsistynyt ilme kasvoillaan mies kehotti katsomaan tarkemmin huomatakseen pienen pienen neliön, johon tulisi merkitä pienen pieni ruksi. "It´s not our problem, if you just cannot use your machine". Mahtava meininki! Saimme siis kuitenkin homman suoritettua ja siirryimme odottelemaan konetta
Herkku ihmetteli ääneen, miten päädyimme jokaisella lennolla istumaan hätäuloskäytävien kohdalle, vaikkemme olleet varanneet paikkoja etukäteen. Erityisesti 183 cm pitkä mieheni oli kiitollinen tästä, mutta emme oikein jaksaneet uskoa tuuriinkaan. Pohdin aihetta vielä paluulentojenkin aikana, kunnes tajusin leikkimielisesti merkinneeni lentoja varatessa Herkun titteliksi dr. Naureskelin vielä lippuja varatessa mielestäni hyvälle käytännön pilalle, jonka ansiosta ilmeisesti saimme nauttia hyvästä jalkatilasta. Hieman jälkikäteen huono omatunto kolkutti. Onneksi hoitoalan rautaisina ammattilaisina olisimme hädän hetkellä sentään jotain osanneet tehdä.
Olimme vihdoin perillä Ibizalla myöhään illalla ja varmaan koko loman yksi parhaimpia puolia oli nähdä heti rakkaat ystävät. Espanjan ystävä oli jaksanut tulla meitä kaikkia erikseen vastaan ja täytyy kyllä myöntää, että oli ihana istahtaa pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen supertyypin viereen. Olin odottanut tapaamistamme niin pitkään. Ja täytyy taas todeta, kuinka hassua se on, että joidenkin ihmisten kanssa, vaikka oltaisiin oltu erossa kuinka monta vuotta, niin juttu lähtee siitä, mihin se edellisellä kerralla on jäänyt.
Käytiin nopeasti tsekkaamassa itsemme sisään hotelliin ja heittämässä laukut huoneeseen. Pitkä matka verotti voimat ja ilmeisesti aivokapasiteetinkin, sillä huonetta maksaessa huomasin unohtaneeni pankkikortin tunnusluvun. Mikä ihana yllätys nälkäisenä ja väsyneenä huomata, ettei tunnusluku vaan tule mieleen. Turistisaarilla paikallisetkin osaavat suhteellisen hyvin englantia, mutta siltikin "Excuse me, I can´t remember my pin-code, is it necessary to use it" kuulostaa samalta kuin "I just stole this card, can you help me to use it?".
Meillä oli alun perin varaus toiseen hotelliin, mutta halusin välttämättä koko matkaseurueemme kanssa samaan hotelliin. Ajatus aamupalatreffeistä ja lähekkäin sijaitsevista huoneista oli vaan niin mahtava, että peruin lopulta alkuperäisen varauksen ja päädyimme tähän kyseiseen hotelliin. Jo aulaan saapuessamme totesimme, ettei lottoarvonta hotellin valinnassa ollut osunut pääpottiin eikä edes lohdutuspalkintoon. Pienestä ja arkisesta aulasta nousi kapea portaikko yhteensä yhdeksään kerrokseen, joissa kävellessä heikompi hermoista saattaisi alkaa ahdistaa. Itse huone oli pieni ja kuuma, mutta toisaalta tulisimme viettämään siellä ainoastaan kaksi kokonaista päivää, jotka nekin olivat lähes täyteen suunniteltua ohjelmaa.
Päädyimme lopulta läheiseen ravintolaan koko porukalla syömään. Osa lähti vielä klubillekin jatkamaan juhlimista, mutta Herkun kanssa olemme jo ilmeisesti niin vanhoja, että tyydyimme iltamyssyihin lähiravintolassa, jossa musiikkikin soi sopivan hiljaisella. Ei voi muuta kuin nauraa, että tähän on tultu. Pääsimme lopulta huoneeseemme noin neljän aikaan aamuyöllä. Ennen nukahtamissa sain jälleen kuningasidean mennä suihkuun. Hikisen matkan ja päivän jälkeen pettymys oli karvas, kun huomasin, ettei suihkusta tullut lainkaan vettä. Respasta osasivat kuitenkin kertoa, että vesiputki oli mennyt rikki ja vesi oli poikki koko kadulta määrittelemättömän ajan. Mahtavissa fiiliksissä nukkumaan.
Seuraava aamu valkeni ihanan aurinkoisena. Yö Don Quijote hotellissamme oli jokseenkin ikimuistonen. Tukahduttavan kuumassa huoneessa oli mahdollista nukkua vain ikkuna auki. Hotellin seinusteille pesineet pulut kuitenkin pitivät huolen, että jossain vaiheessa yötä ikkuna oli pakko sulkea. Näin jo mielessäni tilanteen, jossa herättelin Herkkua "Heräisitkö pyydystämään pulua, kun se pääsi livahtamaan avoimesta ikkunasta tänne". Olo ei siis varsinaisesti ollut levännyt, mutta eipä se niin haitannut, kun lomalla oltiin. Auringosta saisi mielettömästi energiaa.
Kävelimme Ibizan kaduilla, mutta totesimme, että kisakuntomme on siinä pisteessä, että parempi oli päätyä rantaterassille juomaan Sangriaa. Niiltä osin, kun ehdimme saareen tutustua, tuntui Ibizan ranta-alue pieneltä ja kompaktilta. Ihmisiä oli suhteellisen vähän ja meno rauhallista. Toisaalta kausikin alkoi olla päätöksessä ja seuraavana viikonloppuna tultaisiin viettämään kauden päätösbileitä.
Espanjalaisittain Ibizan hintataso on kallis, mutta suomalaisittain kohtuullinen. Ainakin ruoka oli jopa edullista monessa paikassa, mutta luonnollisesti taso vaihteli tosi paljon. Söimme mahtavissa paikoissa ja sitten vähän vähemmän mahtavissa. Sangria ja osa viineistä oli edullisia, drinkit hieman kalliimpia. Kahden päivän ja kolmen yön reissu oli ehdottomasti liian lyhyt, mutta toisaalta sain sen verran esimakua, että tiedän ehdottomasti haluavani tulla joskus uudestaan. Asuuhan saarella yksi tärkeimmistä ystävistänikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti