Kävin pitkästä aikaa lenkillä joulutauon jälkeen. Aloitin juoksuharjoituksen ihan nollasta pilipali-kengillä, jotka kyllä eivät juoksiessa tuntuneet oikein miltään, ainakaan pahalta. Jouluaaton aattona heräsin kuitenkin vasemman jalkapöydän kipuun ja tietenkin sairaanhoitajamaiseen tapaani tein välittömästi diagnoosin orastavasta marssimurtumasta. Päätin hylätä pilipali-kengät heti ja hankkia kunnon Asicset juoksua varten.
Tauon jälkeen sipaisin 5km lämmittelylenkin Asicsen gel-cumuluksilla, joissa siis on nimensä mukaisesti geelivaimennus kannassa ja päkiässä. Kengät tuntuivat kyllä ihan hyvältä (no oikeasti ei yhtään paremmilta tai huonommilta kuin ne pilipali-kengätkään), mutta juoksuolosuhteet olivat ihan surkeat. Sulaa mohjolunta väylät täynnä, jalka lipsui ja nilkka muljui. Ehkä olisi kuitenkin perusteltua hankkia icebugit talvikuukausia varten. Toukokuun HCR koittaa kuitenkin pian ja juoksumatkoja pitäisi pidentää.
Juoksu ei nyt tauon jälkeen muutenkaan oikein kulkenut ja tiedän siihen syynkin; viikko sitten aloittamani pH-dieetti. Noudatin kyseistä dieettiä joskus ennen viimeisintä raskauttani ja se toimi; paino putosi ja olo oli mitä mahtavin. Dieetti perustuu alkalisoivaan ruokavalioon, johon ei kuulu (karrikoiden) sokeri, vilja, liha eikä maitotuotteet.
Viikon käytön perusteella tulin siihen tulokseen, että pH-dieetti ei sovi aloittelevalle urheilijalle, joka edelleen osittain imettää. Daa! No tämä nyt ehkä oli jollekin itsestään selvää, mutta aioin kuitenkin aloittaa jostain, josta oli jo aiemmin hyvä kokemus. pH-dieetinhän jouduin aikoinaan jättämään juuri siitä syystä, että tulin raskaaksi, enkä uskaltanut jättää noin suurta osuutta normaalista ruokapyramidista kokonaan pois. Nyt täytyy kuitenkin kehitellä jotain muuta tilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti