Vanha blogini tuntui jo pidemmän aikaa jotenkin pieneltä, ahtaalta, aikansa eläneeltä, kuluneelta, nuhjuiselta ja kaikelta siltä. Ajatus uudesta blogista alkoi muodostua, kun huomasin pitäneeni vanhaa hieman yli kahden vuoden ajan. Pisin päiväkirjaprojekti ikinä. Olenkohan koskaan edes harrastanut mitään yhtä pitkään? Tuskinpa..
Moneen kertaan ehdin jo ajatella, miksi ylipäätään kirjoittaa blogia? Seuraako tätä kukaan? Onko järkevää jakaa itsestään tai perheestään tietoa muille? Kaksivuotisen blogielämän jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että kirjoittaminen on kivaa. Se selkiyttää ajatuksia ja toimii mahtavana alustana ideoinnille, suunnittelulle ja haaveilulle. Parhaimmassa tapauksessa sen avulla voi jopa vaihtaa ajatuksia, mutta se ei kuitenkaan minulle ole se itse tarkoitus. Lähinnä haluan kirjoittaa päiväkirjaa ja merkitä ylös elämäni ruuhkavuosien parhaita hetkiä, joihin voin ehkä myöhempinä vuosina palata.
Tervetuloa mukaan ja toivottavasti viihdyt seurassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti