Tyttöjen viikonloppu Helsingissä

 

Viikonloppuna koitti taas kauan odotettu hetki, kun nähtiin kahden hyvän ystäväni kanssa. Viime keväänä teimme miniloman Tallinnaan ja tällä kertaa yövyimme ihan vaan kotoisasti Helsingissä. Itsekin pääkaupunkiseudulla asuneena täytyy kyllä todeta, että vaikka kaupunki olisi ennestään kuinka tuttu, niin hotelliloma maamme pääkaupungissa toimii aina.

 



 

Pikainen shoppailukierros Kampissa toimi päivän liikunnallisena aktiviteettina. Claes Ohlsonille oli tullut jo jouluvalot ja -koristeet. Ou mai, vaikka meillä ei ole vielä Halloween-koristelutkaan kunnolla päällä. Hyvänä puolena se, että kun lokakuun päätteeksi keräilen luurangot ja hautakivet pihalta, niin saan laittaa jo ensimmäiset joulusetit pohottamaan. Jei! Parasta syksyssä ja talvessa: juhlapyhät!

 

 

Olimme varanneet junior sviitin kaupungin parhaimmalta paikalta, Vaakunasta. Olen aiemmin yöpynyt kaikissa saman ketjun hotelleissa Helsingissä ja melkein uskallan väittää, että Vaakunasta tuli kerta heitolla oma suosikkini. Ihana funkkis-tyylinen hotellivanhus aivan kaupungin keskustassa, upea kattoterassi ja mahtava tapas-ravintola katutasossa. Aamupala oli tavanomainen hotelliaamiainen, ei petä, mutta ei toisaalta yllättänytkään. Enemmän hotelleita käyttäneenä, aamupalatarjoilut säväyttävät enää todella harvoin.

 

 

Hintaan sisältyi yleinen saunavuoro illalla ja aamulla. Näin omakotitaloasujana sauna ei äkkiseltään kuulosta miltään kovin erikoiselta, mutta loppujen lopuksi aamusauna on jotain ihan parasta. Perinteisesti onnistuimme tyhjentämään jotenkin avainkortit ja saunaan mennessä ajelimme hetken aikaa hissillä pelkät kylpytakit päällä kuin virran vietävinä.

 

 

Jännä juttu, miten näiden irtiottoviikonloppujen aikana voi samalla tehdä empiiristä testiä siitä, kuinka paljon ihminen onnistuu ahtaamaan itseensä ruokaa. Lounashampparit, alkutapakset, pääruoka, jälkiruoka, pikkunaposteltavaa, aamupalaa, pähkinöitä, juustoja. Arjen koittaessa on hyvä aloittaa taas kerran kuntokuuri. Tällä vararavinnolla eläisi varmaan kuukauden päivät autiolla saarella haaksirikkoutuneena.

 



 

Vaakunan paras puoli oli ehdottomasti hienot maisemat Helsingin ylle. Harvemmin sitä Manskuakaan tulee lintuperspektiivistä katseltua. Vaikka sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä, niin saimme kuitenkin nauttia upeasta syksyisestä päivästä. Aurinkoloman jälkeinen kotiinpaluuahdistuskin alkaa tässä hiljalleen kadota. Onhan tässä taas vaikka mitä kivaa tiedossa: huhtikuussa Rooma ja helmikuussa Tallinna. Sitä ennen lasten kanssa kylpyläreissua. Nyt taidan mennä kovertamaan kurpitsaa, niin lähtee päivä käyntiin.

 



Halloween-koristeita

 

 

Rakas! Hautasin lapset! Okei kuulostaa suomen kielellä aika kauhealta, mutta löysin tämän hauskan idean, kun muutama vuosi sitten etsiskelin hassunkurisia Halloween koristusideoita. Pikkuisen vinksallaan on Tokan jalat ja taitaa tuo meidän vauvakin kasvaa +2 käyrällä. Ihan kiva yksityiskohta kuitenkin tuli. Olen yrittänyt kyllä himmailla vielä tämän alkukuun näiden koristeiden kanssa, ettei sitten ala loppua kohden kyllästyttää. Toisaalta, lapset lähtevät syyslomalla taas toisiin koteihinsa ja ollaan muutenkin vaan osakokoonpanolla joka toinen viikko, niin kyllähän tässä voi jo ajoissa irrotella.

 



 

Aloitin projektin pyytämällä kaikkia neljää isompaa tuomaan mahdollisimman rähjäiset, pitkä kalsarit. Eka loi kyllä muutamankin epäuskoisen katseen ja kysyi "Aiotko sä haistella niitä?" Sehän se on tietysti joka äidin unelma, mutta tällä kertaa en. Barcelonan reissun aikana vanhempani olivat meillä kotimiehinä ja lastenvahteina ja isäni oli tuolloin haravoinut takapihan lehtiä aikansa kuluksi. Sitähän ei meidän uusavuttomien ja laiskojen aikuisten kodissa harrasteta kuin keväisin. Syksyisin tyydytään vaan ajamaan ruohonleikkurilla lehtimeren yli, jotta jää sitten nurmikolle vähän humusta. Takapihallamme on kylläkin niin paljon koivuja ja vaahteroita, että humusta on joku seitsemän metrin kerros. No mutta, kiitos isäni, takapihalla oli kivasti lehti keossa saatavilla ja ei muuta kuin kalsaripino kädessä lehtikasaan ja täyttämään. 

Vedin lopuksi vielä kalsareiden suun eli siis se aukko, joka tulee lantiolle, nippusiteellä kiinni, ettei lehdet pääse karkaamaan. Sukat jalkoihin ja kaivuuhommiin. Kaivoin jokaiselle kalsarille pienen kuopan, laitoin kalsarit väärinpäin kuoppaan ja kiilasin nurmitupsulla jämäkäksi. Eka alkaa olla jo niin pitkä poika, että tarvitsi risut puntteihin pysyäkseen edes jotenkin koossa. Ei olisi Tokallekaan tehneet tukikepit pahaa. Sukat on kuitenkin irtonaiset eli lahkeista voi tarvittaessa lisätä lehtiä ja vaikka ne tuetkin. Nythän on ollut aika tuuletonta, mutta ei se tarvitse kuin yhden Valio-myrskyn, niin meidän lapset on maailmalla.

 

 

Hassunkurista ja pelottavaa Halloweenin odotusta!

Kotoisa terapiahetki Ekan kanssa

Kaikki alkoi siitä, kun Eka yhtenä iltana kertoi nähneensä painajaista. Hän oli lähdössä risteilylle minun ja veljensä Vikan kanssa. Joidenkin sattumien kautta tilanne päättyi niin ikävästi, että minä hukuin. Muistan kyllä itsekin joskus teininä haaveilevani vanhempieni kuolemasta, mutta että se alkaisi jo kymmenen vuotiaana. Uni kuitenkin vaivasi Ekaa ja päätin selvitellä, mitä hukkumisunet tarkoittavat. Jossain määrin uskon unien tarkoittavan jotain, mutta unientulkinta vaikuttaa toisaalta ihan huu haalta.

 

Sain selville, että hukkumisunet voivat viestiä huonosta äitisuhteesta, tunteiden tukahduttamisesta, vapautumisesta, itsetunnon kohoamisesta ym. Yhden artikkelin mukaan suuren tragedian jälkeen saattaa ilmetä tunteiden tukahduttamista, mikä saattaa ilmetä hukkumisunina. Pohdin eroani Ekan isästä, uusperheen muodostamista ja monimutkaisia ihmissuhteita ex-sukulaisiin ja joihin nykysukulaisiin. Vaikka erostani on aikaa yli viisi vuotta ja elämämme on asettunut uusiin uomiinsa jo kauan sitten, olin varma, että Eka oireilee kaikenlaisia elämänmuutoksia.

 

Rauhallisen, kahdenkeskisen hetken koittaessa, otin puheeksi Ekan hukkumisunet ja kerroin lukeneeni, mistä unet voivat johtua. Koitin olla johdattelematta ja kysyä, painaisiko jokin Ekan mieltä tai olisiko hänellä jostain paha mieli. Eka pohti ensin, kielsi kaiken, pohti jälleen ja muuttui lopulta mietteliääksi. Vatsaani kouraisi. Odotin, mitä kaikkea pahaa sieltä nyt tulisi ja kuinka tukisin Ekaa parhaiten.

 

"No mulla on paha mieli siitä Estoniasta". Vakavoitunut ilmeeni muuttui hetkessä huvittuneeksi, jota toki koitin peitellä parhaani mukaan. Eka on syntynyt vuonna 2005 eli hyvän aikaa Estonia-turman jälkeen. Tosin, jokunen kuukausi tuli kuluneeksi 20 vuotta onnettomuudesta, joten Eka lienee nähnyt telkkarista ja lehdistä jotain aiheeseen liittyvää.

 

Äitinä tietysti tuntui pahalta, oli mielipahan aiheuttaja mikä vaan. Juteltiin ja kysyin Ekalta, miten hänen olonsa tulisi paremmaksi, jos oikein paha mieli iskee. Eka mietti jälleen hetken, hänen kasvonsa kirkastuivat ja hän vastasi: "Sitten mulle tulee parempi mieli, jos ajattelen Kingiä tai Putousta." Onneksi pienillä on vielä pienten murheet.

Barcelonan ruokahommia

Ensimmäisenä päivänä Placa Reialla pihviravintolassa. Koko reissun parhaimmat pöperöt oli tuolla.

 

 

Tunnustan olevani perso hyvälle ruualle. Usein lomiemmekin kohokohdat liittyvät nimenomaan syömiseen ja juomiseen (no, kyllä myös pitkään nukkumiseen ja rauhallisiin aamuihin). Olimme etukäteen tutustuneet jonkun verran Barcelonan ravintolatarjontaan ja sitähän riitti laidasta laitaan. Ravintolakatu Barric Goticin alueella (ehkä?) ei ollut mielestäni mikään yliveto. Tosin kävimme sen varrella ainoastaan yhdessä ravintolassa, mutta eivät ne muutkaan oikeastaan erottuneet mitenkään erityisemmin toisistaan. Tuolla ravintolakadulla ei myöskään ravintoloilla ollut juurikaan terasseja, vaan pöydät sijaitsivat sisätiloissa. Illat olivat edelleen kuitenkin kohtuullisen lämpimiä, joten oli mukava syödä ulkona.

 

Herkun fetissi ja tässä vaiheessa maistui vielä minullekin

Lihakaupan ohi ei A-luokan lihansyöjä voinut pysähtymättä kävellä

 

Hintataso vaihteli todella paljon. La Ramblan alueella ja muiden nähtävyyksien läheisyydessä oli korkeat turistihinnat. Sivukaduilla ja muutenkin vähän syrjemmässä sai kyllä nauttia todella hyvästä hinta-laatusuhteesta. Ehdottomasti kannattavinta on syödä menu del dia, joka sisältää kolmen ruokalajin ja yleensä yhden lasillisen viiniä, vettä tai Sangriaa. Hinta on n. 10-12€ klo 12-16 välisenä aikana. Iltamenut ovat luonnollisesti hieman kalliimpia, n. 20€ luokkaa. Olin etukäteen lukenut jostain matkaoppaasta, että Barcelonassa syödään illallista vasta klo 21 jälkeen. Paikalliset varmaan näin tekevätkin, mutta kaupunki on aivan täynnä turisteja ja ruokaa on tarjolla ympäri kellon. Huh, ehdin pelätä, että kuolen nälkään.

 



Paellaa Barcelonetassa. Itse en tuohon alueeseen rakastunut, enkä varsinkaan kyseiseen ravintolaan. Jälkiruokana purkkijäätelöä, nooou!

Kun perheelliset lähtevät lomalle, on pakko tuplata kahviannostus, ettei homma mene pelkästään nukkumiseksi

Ihania nää purkit! Ihan mielettömiä! Ai siinähän onkin vaan tavallista ketsuppia..

 

Yleensä olemme tottuneet ajoittamaan ruokailut suunnilleen niin, että syömme myöhäisen aamupalan tai oikeastaan brunssin ja sitten kunnon ruuan joskus illansuussa. Barcelonassa tuo systeemi ei vaan toiminut, sillä joka kulmassa ja kadun varrella oli toinen toistaan ihanampia ruokapaikkoja. Rakastuin tulisesti mm. Churroihin ja niitähän piti kahvin kanssa saada joka aamu. Menu del dia piti tietenkin päästä joka päivä nauttimaan edullisen hinnan vuoksi ja sitten vielä lisäksi hampurilaista ja muuta pikku snackya sieltä täältä. Todellakin tuli syötyä vähän liikaa. No kuka sitä jaksaa lomalla pingottaa.

 

Churroja, churroja, enemmän churroja

Loppuviikosta en voinut enää mennä lihakauppaan sisälle. Oli pakko kuvata Herkkua ulkoa käsin.

 

Vaikka ensimmäisinä päivinä panikoin, ehdinkö varmasti syödä ja maistaa kaikkea mitä olin etukäteen himoinnut, alkoi loppulomaa kohden jo kyllästyttää. Tapakset olivat lähes samanlaisia joka paikassa eli kun olit testannut jossain, ei muut paikat enää tarjonneet uutta. Menu del dia -ruokien laaduissa oli mielettömiä vaihteluja. Barcelonetan alueella yhdessä ravintolassa jälkiruuaksi tuli purkkijäätelöä, josta sai itse repäistä kannen auki. Mitä??!

 



Bacoan vuoden 2014 paras hampurilainen. Hyvä oli!



Gelato-valikoima oli mieletön: Kinder, Oreo, banaani, valkosuklaa, kinuski

Kallis tapa päästä nälästä eroon: tapakset, mutta pakkohan nekin oli testata

 

Omaksi suosikikseni valikoitui tässä ruokapaikkavalinnassakin Placa Reial. Aivan La Ramblan tuntumassa oleva pieni aukio, jonka laidoilla oli lähemmäs kymmenen ravintolaa terasseineen. Katusoittajat ja Capoeira-tanssijat viihdyttivät ja osaa varmaan ärsyttivätkin, mutta kiva oli, kun oli jotain ohjelmaa. Hintataso oli edullinen, drinkit n. 7€/kpl (niin on pitkä aika siitä, kun olen viimeksi Suomessa käynyt yökerhossa, ettei ole harmainta hajuakaan, onko 7€ drinkistä paljon vai vähän).

 

Testissä Kinder ja kinuski: jälkimmäinen Super, ensimmäinen menetteli

Ja churroja. Placa Reialla. Koko Barcelonan paras paikka

 

Samalla kun itse vedin churroja, Herkku söi ilmakuivattua kinkkua. Hotellimme lähistöllä oli kivijalkalihakauppa, jossa oli esillä possun potkia ja kaikenlaisia lihakimpaleita. Kuten muissakin asioissa, niin tässäkin kohtaa alkoi loppuviikosta ilmakinkun ja koko lihakaupan haju ällöttää. Kinkkukiintiö tuli täyteen, churrokiintiö ei. Onneksi kotiin tultua tajusin ottaa selvää, että churrot on tehty tuulihattutaikinasta ja paistettu rasvassa. Helppo tehdä siis kotonakin (ainahan kaikki on toosi helppoa).



Kauppahallista tortillat viimeisen päivän kunniaksi. Mustekalarenkaita ja chorizo-makkaraa

Viimeisenä iltana syötiin sisällä

 

Tässä tuli melkein nälkä näitä kuvia katsellessa, mutta ei auta, sillä tänään alkoi jälleen kuntokuuri viimeviikkojen löysäilyjen jälkeen. Toisaalta ensi viikonloppu tuo tullessaan jälleen tyttöjen illan, joten miksi suotta edes vielä aloittaa, kun viikonloppuna räjähtää kuitenkin. Hei ja meillä alkoi muuten syysloma. Kaikki lapset lähtivät taas toisiin koteihinsa (paitsi tietty se nuorin), joten aika rentoa menoa meillä tiedossa. Ainakaan ei tarvitse isompia herätellä kouluun aamuisin. 

Syysmasennusta ja Barcelona kuvina

 

Niin se arki on jälleen pyörähtänyt käyntiin kaikkine kiireineen. Kotona odotti muutamakin toimeksianto, jota nyt ollaan muutaman päivän ajan koitettu järjestellä yötä päivää. Olen aina ollut syysihminen, mutta johtuuko syksyisestä aurinkolomasta ja äkillisestä paluusta pimeyteen, kun mieli on tuntunut apealta ja olo muutenkin vetämätön. Mikään ei jaksa innostaa ja on kuitenkin vuoden paras kuukausi, lokakuu! Halloween ja kaikki. Olen laittanut etupihalle jo ensimmäiset hämähäkin seititkin, mutta jotenkin ei nyt vaan napaa yhtään.

 

 

Olen palaillut yhä uudestaan ja uudestaan näihin moniin kuviin Barcelonasta ja saanut vähän lohtua kaukokaipuuseen. Meillä on ollut Herkun kanssa jo pidemmän aikaa haaveissa muuttaa ulkomaille edes vähäksi aikaa. Alun perin otimme tavoitteeksi muuttaa sitten, kun lapset ovat vähän isompia. Työurat hoitoalalla on kuitenkin osoittaneet monesti, että mitään ei kannata lykätä yhtään kauemmaksi kuin on pakko. Nyt oman hoitovapaani aikana voisi olla jopa suhteellisen helppoa lähteä, kun vapaat järjestyisi paremmin. Työskentelen päätoimisesti julkisella sektorilla, joka on tunnettu muun muassa hulppeista lomaeduista, mutta erinäiset virka- ja vuorotteluvapaat on huomattavasti vaikeampi saada järjestymään kuin esimerkiksi yksityisellä sektorilla. Eli siis nyt tai ei koskaan.

 



 

Pahinta kaukokaipuuta hillitäkseni varasin matkan Roomaan maalis-huhtikuun vaihteeseen. Pidennetty viikonloppu kevään korvalla tuntuu nyt miellyttävältä ajatukselta, vaikka siihen vielä melkoisen pitkä aika onkin. On kuitenkin jotain odotettavaa.

 



 

Tässä muuten esimakua Barcelonasta muutamien kuvien muodossa. Puhelimeni on täynnä kuva tuosta ihanasta kaupungista, joten teen muutamankin postauksen niistä vähän tuonnempana. Kaiken kaikkiaan kuitenkin aivan mahtava kaupunki. Ihana yhdistelmä rantalomaa, kulttuuria ja kulinarismia. Aivan takuulla haluan joskus uudestaankin Barcelonaan. Viimeistään vuonna 2026, kun La Sagradan odotetaan valmistuvan.

 



Häät espanjalaiseen tapaan

Tässä muutamia kuvia ystäväni häistä. Kuvissa tosin ei näy lainkaan ihmisiä, saati hääparia, sillä uskon, etteivät he välttämättä arvostaisi yksityiskohtaisten hääkuviensa leviämistä blogini välityksellä. Häitä kuitenkin vietettiin paikallisessa hotellissa siviilivihkimisen merkeissä. Etukäteen harmittelimme, ettemme päässeet todistamaan peri-katolilaista hääseremoniaa, mutta jälkikäteen ajateltuna ei tietenkään harmita yhtään. Paikka oli todella kaunis ja tunnelma herkkä. Itkeskelin jo etukäteen kotona, kun mietin häitä, mutta juhlassa sain jotenkin itseni hillittyä. Morsiamen astellessa alttarille isänsä taluttamana kelasin kuitenkin kaikkea yhdessä kokemaamme; yläastetta, riparia, kaverisäätöjä, kasvukipuja, lukiota, baarireissuja ja kaikkea mahdollista.

 



 

Ystäväni kertoi tehneensä kaikki koristeet alusta alkaen itse. Häissä en voinut olla pohtimatta, kuinka hemmetisti häät olivat vieneet hääparin aikaa ja vaivaa. Kaikki oli viimeisen päälle suunniteltua ja hiottua (itseasiassa ystäväni tuntien, näin ei välttämättä ollut, mutta viimeisen päälle hiotulta kaikki ainakin vaikutti <3). Työn määrää ei ole varmaan ole vähentänyt yhtään se, että häät on täytynyt ainakin jossain määrin toteuttaa kaksikielisinä; espanjaksi ja suomeksi.

 

 

 

Erona suomalaisiin häihin jäi päällimmäisenä mieleen rentous ja välitön tunnelma. Kun suomalaiset istuvat hiljaa kirkon penkissä, kun pappi puhuu, niin espanjalaiset käyvät vuorotellen alttarilla pitämässä puheita, taputtavat ja jopa nauravat kesken seremonian. Suomalaisten häiden ohjelma on tarkasti painettu siisteihin ohjelmakortteihin, mutta espanjalaiset häät soljuvat eteenpäin tilanteen mukaan. Suomalaisissa häissä jonotetaan nöyrästi onnittelemaan hääparia, espanjalaisissa häissä parveiltiin iloisina ympäriinsä ja onniteltiin ketä kohdalle sattui osumaan. Konservatiivista suomalaista melkein alkoi ahdistaa, mutta toisaalta häiden iloisuus oli niin mukaansa tempaavaa, että ahdistus kaikkosi nopeasti.

 



 

Seremonian jälkeen hääpari siirtyi valokuvattavaksi ja vieraille tarjoiltiin aperitiivien lisäksi uskomattoman hyviä cocktail-paloja. Hassua, että meitä suomalaisia oli vain pieni kourallinen, mutta silti nautimme kuitenkin vieraanvaraisesta ja ystävällisestä tunnelmasta. Heh, se saattoi kyllä johtua avoimesta baaristakin.

 



 

 

Cocktail-palojen jälkeen tarjoiltiin vielä illallinen pöytiin ja samalla nautittiin huikeasta ohjelmasta. Avoimesta baarista johtui varmaan sekin, että ymmärsin lähes kaiken espanjalaisen stand-up -koomikko -taikurin esityksestä. Tai ehkä hän vaan puhui englantia. Mahtava idea muuten, että hääpari oli päättänyt videokuvata koko seremonian ja juhlan. Usein hääpareilta kuulee, että elämän onnellisin päivä on hujahtanut nopeasti ohi, joten videoon on kiva palata jälkikäteen. Paitsi tietty, jos on omissa häissään ollut Bridezilla. Silloin ei varmaan ole kiva katsoa jälkikäteen omia hermoromahduksia. Se olisi vähän sama, kuin joku kuvaisi PMS-oireilut ja sitten niitä katseltaisiin jälkikäteen. Mieltä ylentävää!

 



 

Illallisen jälkeen juhlapaikka muuntui discoksi ja bileet jatkuivat viiteen asti. Espanjalaiseen tapaan hääpari lähti juhlista viimeisenä. Ei voi muuta sanoa, kuin että mahtavat juhlat. Olen todella onnellinen, että pääsin muiden ystävieni kanssa paikalle todistamaan yhden meistä onnea. Suuret onnittelut vielä näin jälkikäteenkin ja kiitokset.