Maata näkyvissä!

Asvaltti on näkyvissä ja luulisi, että juoksu kulkisi, mutta ei. Jostain syystä juoksukunto on ottanut pahasti takapakkia. Helmikuun lopulla jäin huomaamatta muutaman viikon tauolle juoksusta ja tuon tauon jälkeen juoksulenkit ovat olleet pakkopullaa. Jalat vielä jotenkin jaksaisivat, mutta ongelma on hapenottopuolella. Liekö keväinen ilma katu- ja siitepölyineen kaiken takana?

Kun juoksu takkuaa, ei tekisi mieli lähteä ulkoilemaan sitäkään vähää. Toinen suuri ongelma on mielestäni oikeanlaisen vaatetuksen löytäminen. Aurinkoisilla, tuulettomilla kohdilla saattaa lämpötila olla jopa kymmenen astetta plussan puolelle. Olen suosiolla jättänyt fleecen pois, mutta kuitenkin juoksu kärsii siitä, että ajoittain on liian kuuma, ajoittain liian kylmä. Jälkimmäinen tosin ei enää lenkin loppupuolella vaivaa.

Juoksukunnon hiipumisen ja oikeanlaisen vaatetuksen ohella myös vasen pohje on kipuillut. Levossa ei mitään, nada! Liikkeellä ja varatessa särkee, kuin olisi lapsuudesta tutuksi tulleita kasvukipuja. Ei oikein klassinen penikkatautioire ainakaan.

Sitten vielä ihan aiheen vierestä: Optimistina laitoin narsissit jo ulos. Eihän nyt mitään yöpakkasiakaan voi olla, kun kesä on ihan kohta täällä. Olen kuitenkin tyytynyt roudaamaan kukkapurnukkaa öisin sisälle. Jonain iltana unohdan sen ja ihanat kevätkukkani jäätyvät.