Epäonninen perjantai oli meillä kaikkea muuta. Aamu alkoi mahtavalla auringonpaisteella ja olo oli jälleen mitä mahtavin. Jälleen edessä oli vanhempien poikieni kuskaaminen viikonlopunviettoon isälleen Helsinkiin. Erityisesti pimeinä ja synkkinä talvikuukausia tuo kuskaaminen on lähinnä pakollinen rasite, mutta kevään koittaessa suhtaudun siihenkin ihan toisella tavalla.
Muutettuani viitisen vuotta sitten takaisin kotiseuduille, jätin taakseni Helsinkiin liudan rakkaimpia ystäviäni. Erityisesti nyt vanhempainvapaalla, kun työkiireitä ei ole, kaipaan heitä ajoittain ihan suunnattomasti. Olen joutunut kokonaan luopumaan pikaisista kahvihetkistä, yhteisistä lenkeistä, ex tempore -baarireissuista ym.
Suurimman osan läheisimmistä ystävistäni olen tuntenut lähes koko ikäni ja olemme kasvaneet aikuisiksi yhdessä. Olen huomannut, että aikuisiällä ystävystyminen uusien ihmisten kanssa on ihan huomattavasti vaikeampaa.
Perjantaina minulle kuitenkin tarjoutui ihana mahdollisuus viettää myöhäinen lounas tai varhainen päivällinen yhden rakkaimmista ystävistäni kanssa. Ravintola Kiilan skumppa-tarjous totisesti osui ihan parhaaseen saumaan ja vietimme ihan huikean hauskan parituntisen. Ajelin hyvillä mielin vielä kotiin, kun mieli oli edelleen keveä ja onnellinen. Kesä tulee!
Kuplivaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti