Makuuhuoneesta tulee arkiolohuone

 

 Tilanpuute vaivaa joka puolella. Kolme makuuhuonetta ja viisi lasta (vaikkakin osa vaan vuoroviikoin) on yhtä kuin ahdas ja säilytystilanpuute. Vauva nukkuu yönsä (tai siis milloin nukkuu ja milloin ei) edelleen aikuisten makuuhuoneessa.

 

Hiljalleen makuuhuoneeseen on rakentunut pienimuotoinen walk in closet, minkä seurauksena koko huone on aivan täynnä pölyä.

 



 

Saimme kuitenkin tilaongelmat ratkaistuksi talon laajentamissuunnitelmalla. Suunnilleen mustan kirjahyllyn kohdalta laajennetaan taloa kahden, reilunkokoisen makuuhuoneen verran.

 



 

Nykyisestä makuuhuoneesta tehdään "arkiolohuone". Senhän erottaa nykyisestä olohuoneesta ainoastaan pariovi. En jaksaisi odottaa, että pelikonsolit ja muut oheislaitteet siirtyvät suljettujen ovien taakse pois näkyviltä.

 



 



Ystävien kanssa Tallinnassa

Viikonloppuna teimme kahden rakkaan ystäväni kanssa kauan odotetun ja haaveillun irtioton ja lähdimme yhden yön minilomalle Tallinnaan.

 



 

 

Kuten kuvat kertovat, luvassa oli yhdessäoloa, rentoutumista, syömistä, juomista, altaassa pulikoimista, jutustelua, avautumista..

 



 

 

Loma oli lyhyt, mutta sitäkin onnistuneempi. Tarkoituksena oli kylläkin myös nukkua pois viime kuukausien aikana kertynyttä univelkaa, mutta toisin taisi käydä. Itse palasin kotiin entistä väsyneempänä, mutta onnellisena.

 



 

 

Arjesta irtautuminen ei viisilapsisen uusperheen äidille ole ihan helppo juttu. Käytännössä kaikki mahdollinen koko perheeltä irtoava aika vietetään Herkun kanssa kahdestaan.

 



 

 

Siispä tämänhetkisen elämäntilanteen vuoksi ystävien tapaaminen on entistä haastavampaa ja olenkin ihan äärimmäisen onnellinen ja kiitollinen, että kauan odottamamme matka vihdoin toteutui.

 



 

Olen käynyt Tallinnassa lukuisia kertoja, suuntasimme Herkun kanssa aikoinaan toisen häämatkammekin juuri Tallinnaan.

 



 

 

Useiden vierailujen vuoksi, olen jo jossain määrin rutinoitunut Tallinnan matkaaja: olen tottunut syömään suosikkiravintoloissani ja shoppailemaan suosikkikauppakeskuksissa.

 



 

 

Tällä kertaa oli kuitenkin mielettömän avartavaa nähdä tuttu kaupunki hieman toisenlaisin silmin. Saatoin löytää jopa uuden suosikkiravintolani.

 





Herkkulakko

Huono idea! Siskontyttöni innoittamana päätin aloittaa koko kevään kestävän herkkulakon. Tiesin jo siihen ryhtyessäni, että pahimmat kipupisteet tulisivat osumaan ainakin muutaman viikon päästä häämöttävään kaupunkilomaan ja muutamiin muihinkin viikonloppuihin, jolloin meillä olisi ennalta suunniteltua ohjelmaa. En kuitenkaan osannut aavistaa, että herkkulakkoni epäonnistuisi jo alkumetreillä ihan näin pahasti..

Viime päiville on kertynyt kokousta ja palaveria, joissa luonnollisesti juodaan kahvia ja kahviahan ei voi juoda ilman pientä leivosta. Aina leivokset eivät ole olleet ihan pieniäkään.

Viime viikkojen kiireistä johtuen ollaan muutamanakin päivänä piipahdettu pikaisella lounaalla ja mikäs sen paremmin nälkäisenä maistuisi, kuin hampurilainen terveellisine lisukkeineen.

Ystäviä tavatessa kuluu helposti viinilasillinen, jos toinenkin..

Lapset halusivat syömään kiinalaiseen. Äidille sopii! Lautanen täynnä friteerattua mättöä. Jos se herkkulakko alkaisikin vasta huomenna.

Mikä  siinä onkaan, että samantien, kun kunnostautuu jonkin asian suhteen, niin sitten ne kiusaukset oikein vaanivat joka nurkan takana. Heikko on ihmisen mieli.

Maata näkyvissä!

Asvaltti on näkyvissä ja luulisi, että juoksu kulkisi, mutta ei. Jostain syystä juoksukunto on ottanut pahasti takapakkia. Helmikuun lopulla jäin huomaamatta muutaman viikon tauolle juoksusta ja tuon tauon jälkeen juoksulenkit ovat olleet pakkopullaa. Jalat vielä jotenkin jaksaisivat, mutta ongelma on hapenottopuolella. Liekö keväinen ilma katu- ja siitepölyineen kaiken takana?

Kun juoksu takkuaa, ei tekisi mieli lähteä ulkoilemaan sitäkään vähää. Toinen suuri ongelma on mielestäni oikeanlaisen vaatetuksen löytäminen. Aurinkoisilla, tuulettomilla kohdilla saattaa lämpötila olla jopa kymmenen astetta plussan puolelle. Olen suosiolla jättänyt fleecen pois, mutta kuitenkin juoksu kärsii siitä, että ajoittain on liian kuuma, ajoittain liian kylmä. Jälkimmäinen tosin ei enää lenkin loppupuolella vaivaa.

Juoksukunnon hiipumisen ja oikeanlaisen vaatetuksen ohella myös vasen pohje on kipuillut. Levossa ei mitään, nada! Liikkeellä ja varatessa särkee, kuin olisi lapsuudesta tutuksi tulleita kasvukipuja. Ei oikein klassinen penikkatautioire ainakaan.

Sitten vielä ihan aiheen vierestä: Optimistina laitoin narsissit jo ulos. Eihän nyt mitään yöpakkasiakaan voi olla, kun kesä on ihan kohta täällä. Olen kuitenkin tyytynyt roudaamaan kukkapurnukkaa öisin sisälle. Jonain iltana unohdan sen ja ihanat kevätkukkani jäätyvät.

Friday the 13th

Epäonninen perjantai oli meillä kaikkea muuta. Aamu alkoi mahtavalla auringonpaisteella ja olo oli jälleen mitä mahtavin. Jälleen edessä oli vanhempien poikieni kuskaaminen viikonlopunviettoon isälleen Helsinkiin. Erityisesti pimeinä ja synkkinä talvikuukausia tuo kuskaaminen on lähinnä pakollinen rasite, mutta kevään koittaessa suhtaudun siihenkin ihan toisella tavalla.

Muutettuani viitisen vuotta sitten takaisin kotiseuduille, jätin taakseni Helsinkiin liudan rakkaimpia ystäviäni. Erityisesti nyt vanhempainvapaalla, kun työkiireitä ei ole, kaipaan heitä ajoittain ihan suunnattomasti. Olen joutunut kokonaan luopumaan pikaisista kahvihetkistä, yhteisistä lenkeistä, ex tempore -baarireissuista ym.

Suurimman osan läheisimmistä ystävistäni olen tuntenut lähes koko ikäni ja olemme kasvaneet aikuisiksi yhdessä. Olen huomannut, että aikuisiällä ystävystyminen uusien ihmisten kanssa on ihan huomattavasti vaikeampaa.

Perjantaina minulle kuitenkin tarjoutui ihana mahdollisuus viettää myöhäinen lounas tai varhainen päivällinen yhden rakkaimmista ystävistäni kanssa. Ravintola Kiilan skumppa-tarjous totisesti osui ihan parhaaseen saumaan ja vietimme ihan huikean hauskan parituntisen. Ajelin hyvillä mielin vielä kotiin, kun mieli oli edelleen keveä ja onnellinen. Kesä tulee!

 

Kuplivaa viikonloppua!

Naistenpäivän viettoa

Naistenpäivää vietettiin meillä rauhallisissa merkeissä. Illan kokouskiireiden vuoksi raahauduin jo päivällä lenkille pelkästään todetakseni, että juoksu ei kulje. Alla oli kyllä runsashiilihydraattinen aamiainen, eikä kunnon olisi kaiken järjen mukaan pienen tauonkaan vuoksi pitänyt olla ihan näin huono.

 

Esikoinen palasi myös hyväntuulisena, mutta väsyneenä viikinki-leiriltään. Jälleennäkemisen riemu lasten kesken oli ääretön.

 

Olisin mieluusti jäänyt nauttimaan rauhallisesta sunnuntaipäivästä kotiin perheen pariin, mutta velvollisuudet kutsuivat ja oli pakko osallistua kahteenkin eri kokoukseen. Kotona olin vasta illalla, kun lapset tuhisivat sängyissään.

 

 

Hyvää naistenpäivää!

Tänään naisia hemmotellaan! Itse nautin mieheni kanssa pitkän aamupalan, otan vastaan esikoispojan leiriltä ja loppupäivä kuluukin kahdessakin eri kokouksessa. Tänään olen kuitenkin erityisen onnellinen ja kiitollinen, että olen saanut ihanan perheen, terveet lapset, paljon rakkautta, vapauden ilmaista omaa mielipidettä ja muutenkin turvallisen elinympäristön. Valitettavasti nämä lähes itsestäänselvyydet eivät sitä ole läheskään kaikille. Hyvää naistenpäivää!

Keittiö kevään valossa

Ihana aurinko! Muutamana kirkkaampana päivänä sai niin hyvässä valossa napsittua muutamia kuvia, että oli pakko kuvata vaikkei erityistä, ainakaan uutta kuvattavaa ollutkaan.

Tai no, olenhan sentään vaihtanut verhot. Pitsiverhot saivat lähteä ja vähän ylellisemmät polyesterit tulla tilalle. Tykkään kyllä keittiön ilmeestä. Ainoa toive olisi vaihtaa keittiön pöytä ja päästä lopullisesti eroon myös vahakankaasta.

Ilmapallot ovat jäänne lasten synttäreistä, joita vietettiin tammikuussa. Ne näyttävät niin kivan leikkisiltä, että sääli olisi palloja alkaa puhkomaan. Olkoon siinä. Täytyyhän sen jotenkin näkyä, että meillä asuu lapsiakin. Meillähän on ehdoton sääntö, että lelut pysyvät omissa huoneissa. Ainoastaan vauvan kohdalla on tehty poikkeus säännöstä.

No joo, semmoiset lelut, jotka sopivat muuhun sisustukseen voivat olla näytillä.

Fifty shades of Grey

Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa yhden parhaista ystävistäni kanssa elokuvissa. Siitä asti kuin olin saanut päätökseen E.L. Jamesin kohutun kirjatrilogian, olin halunnut palavasti nähdä myös kirjoihin perustuvan elokuvan.

Luin kirjat erään Kanarian lomamme aikana ja ne olivat paikoin mielettömän pitkäveteistä luettavaa. Muistaakseni skippasin surutta joitain sivuja, kun juoni tuntui junnaavan paikallaan. Sivukaupalla jahkaamista jostain suukapulan käytöstä. Pähkinänkuoreen tiivistettynä ensimmäinen kirja oli päähenkilöiden osalta neuvottelua siitä millaisen suhteen he tulisivat keskenään solmimaan. Kirjat olivat ihan hyvää, kevyttä viihdettä. Ne myöskin perustuivat äärimmäisen perinteiseen, idioottivarmaan kaavaan; kaunis, köyhä opiskelijatyttö rakastuu rikkaaseen ja komeaan mieheen.

Elokuvan suhteen olin laskenut odotukset todella mataliksi. En odottanut siltä juuri mitään, mutta nähtävä se silti oli. Naiivi ja pinnallinen kirjasarja teki kuitenkin tahtomattaan elokuvalle palveluksen; sen myötä henkilöhahmot puhkesivat kukkaan ja eloon. Elokuvaa voisi moittia kirjojen tapaan hieman pitkäveteiseksi, mutta sitäkin intensiivisemmäksi. Jos pylly ei olisi alkanut puutua, olisin luultavasti istunut hievahtamatta paikoillaan koko parituntisen ajan.

Aluksi pienenä pettymyksenä, mutta nyt jälkikäteen jopa pienoisena toivonpilkahduksena, tajusin, että elokuva tosiaan perustui ensimmäiseen kirjaan. Eli mitä luultavimmin jatko-osat seuraavat perässä. Suurinta kiitosta elokuva minulta saa mahtavista henkilövalinnoista, upeasta musiikista ja inspiroivasta sisustuksesta. Kyllä, todellakin kävin elokuvissa saamassa ihania sisustusvinkkejä. Aikaisemmin olen inspiroitunut samoin Sinkkuelämää 2 -elokuvassa vilahtelevasta sisustuksesta. 

Vaikka itse tykkäsinkin, olen varma, että elokuva jakaa mielipiteitä. En usko sen saavan maailmanlaajuisesti kovinkaan suurta arvostusta. Katsomisen arvoinen kuitenkin ja itse henkilökohtaisesti voisin lähteä katsomaan vaikka samantien uudestaan.