Barcelona pihistäen ja panostaen

Placa Reial on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani Barcelonassa. On tosin monen muunkin turistin suosiossa ja hinnat ovat toisinaan sen mukaiset.

 

Vihdoin sain aikaiseksi tehdä minikoosteen ihanasta Barcelonasta. Pakkasimme jälleen Herkun kanssa kimpsut ja kampsut kahteen lentolaukkuun ja suuntasimme kolmeksi yöksi Barcelonan sykkeeseen syyskuun alussa. Täytyy tosin myöntää, että perheellisten olisi varmaan stressittömämpää olla matkustamatta, sillä melkoista säätöä reissuun lähtö olikin. Kiireisen kesän ja syksyn jälkeen miniloma oli todella tervetullut. Olemme tosin jo varmaan sielummekin velkaa isovanhemmille, jotka mahdollistavat matkustamisemme ja muutenkin kiireisen elämän.

 

 



 

Kirjoittelin viime syksyisen reissun jälkeen pintapuolista tarinaa Barcelonasta ja nyt ajattelin antaa hieman syvällisemmän luotauksen kaupungin eri ulottuvuuksista. Teemana omassa kaupunkimatkailussa on melko usein budjetti. Emme lähde lomalle koskaan nuukailemaan, mutta pidän kyllä ajatuksesta saada rahoille mahdollisimman paljon vastinetta. Euroopan suurimmissa kaupungeissa hintataso tunnetusti on korkea, mutta budjetin ei tarvitse olla kovinkaan iso, saadakseen nauttia lomasta.

Pekoni pizzassa on jotain aivan käsittämättömän hyvää.



 Lennot ja majoitus
 

Lentojen hinnassa säästämisessä kaikkein oleellisinta on olla ajoissa liikkeellä. Me lensimme tällä kertaa Norwegianilla ja teimme varauksen puolisen vuotta etukäteen. Lennot maksoivat kahdelta n. 300€. Norwegianin ehdoton etu muihin halpalentoyhtiöihin on wifi, joka tosin ei toiminut kumpaankaan suuntaan. Majoituksessa pätee täsmälleen sama sääntö ajoituksen suhteen, mutta toisinaan voi melko viime tingassakin löytää hyvän hotellin edullisesti. Hintatason lisäksi myös hotellien varustelutaso vaihtelee tosi paljon. Itse olen valmis yöpymään hieman vaatimattomammissakin oloissa, mutta ehdoton vaatimukseni on, että sängyn on oltava hyvä. Sängyn laatua on vaikea varmistaa etukäteen, mutta kyllä se vaan näin on, että halvimmissa hostelleissa tuskin on Hästenssit odottamassa. Monen tunnin kaupungilla kävelyn jälkeen on ihanaa kallistaa pää pehmeään sänkyyn ja nukkua hyvät yöunet.

 

Ruoka

Jälleen kerran: vaihtelu on suurta. Oma ehdoton suosikkini on menu del dia eli suomalaisittain päivän menu. Tarjoillaan n. klo 12-16 välillä sisältäen 2-3 ruokalajia ja toisinaan myös juoman. Hinnaltaan päivän pöperö on n. 10-15€ ja paikasta riippuen pöytään saatetaan kantaa jotain aivan käsittämättömän hyvää tai jotain ihan luokattoman huonoa. Laadusta ei siis koskaan voi sanoa etukäteen. Oman kokemukseni mukaan parhaimmat ruokakokemukseni olen saanut vaatimattomimmissa, muovituolein varustelluissa muutaman neliön ravintolasalin paikoissa. Ei kai tuotakaan voi tosin sääntönä pitää. Kerran saimme maailman parhainta paellaa illallisella, mutta kun menimme samaan ravintolaan seuraavana päivänä menu del dialle, ei kokemus ollut lähelläkään edellisiltaista.

Ehdottomasti kalleimmat ravintolat (ja huom hinta ei todellakaan välttämättä korreloi laadun kanssa) sijaitsevat La Ramblalla, uimarannalla ja suosituimpien nähtävyyksien kupeessa. Jos matkabudjettisi on rajallinen, niin vältä ko. paikkoja.

Kaupunki on myös aivan täynnä leipomoita, lihakauppoja ja muista kauppoja, joten vatsantäytettä ei ole välttämätöntä etsiä ravintoloista lainkaan. Kauppahalli La Boqeria on myös aivan täynnä puolivalmiita ja valmiita ruokia, joita voi vetäytyä nauttimaan vaikka rannalle, kattoterassille tai puistoon.
 

 

Juoma

Sama homma kuin ruuassa, mutta laadun vaihtelu ei ole niin voimakasta. La Ramblalla saatat pulittaa lasillisesta Sangriaa 10€, kun korttelin verran sivuun Placa Reialla kannullinen maksaa 12€. Mojitot ovat monin paikoin halvempia kuin vesi ja halvimmillaan niitä sai kolme kympillä. Drinkit ovat yleensä halvimmillaan 6€:n luokkaa ja kalleimmillaan 10€. Kaikissa mahdollisissa pienissäkin kaupoissa on tarjolla jääkaappikylmiä virvokkeita, joten jos pussikaljoittelu sopii lomasi luonteeseen, niin sen voi tehdä melko edullisesti. Viinintuottajamaana Espanja toki tarjoilee turisteilleen myös mahtavia viinielämyksiä edullisesti. Lasi valkoviiniä on usein saman hintainen kuin pieni pullo vettä. Tyypillistä on myös, että juomien hinnat saattavat vaihdella päivän ja kellonajan mukaan. Hinnastossa drinkki saattaa olla 10€, mutta baarin ollessa tyhjä onkin yhtäkkiä happy hour ja saat juomasi edullisemmin.

 

 



Epäilyttävät sisäänkäynnit saattavat kätkeä sisäänsä todellisen helmen. Astu sisään siis avoimin mielin.

La Ramblan rannan puoleinen "päätepiste". Aika autiota silloin, kun suomalaisen lapsiperheen vanhemmat ovat tottuneet heräämään.

Nähtävyydet

Kulttuurinnälkäisille on tarjolla paljon nähtävyyksiä ja museoita. Omat ehdottomat suosikkini olivat La Sagrada familia ja park Guell. No, ne olivat myös itse asiassa ainoita erityisiä kohteita, joiden välittömään läheisyyteen raahauduin, sillä itse arvostan lomalla myös vapaamuotoista hengailua ja terassilla istumista. Noihin kahteen mainitsemaani, kuten myös melko lailla kaikkiin muihinkin nähtävyyksiin voi ostaa pääsylippuja ja parhaiten (myös edullisimmin) se onnistuu netistä etukäteen. Tällöin saatat välttää myös pitkän jonotuksen, mutta todella suosituissa kohteissa sekään ei ole tae. Koska turistit tuppaavat lomallaan nukkua pitkään, on kaikkein miellyttävintä suunnata suosittuun kohteeseen aamulla.

Vaikka olimme liikkeellä ajoissa, silti seuraavat mahdolliset liput La Sagrada familiaan oli mahdollista lunastaa vasta neljän tunnin kuluttua. Kirkko oli ulospäin äärimmäisen vaikuttava, mutta ihan niin kiihkeästi en sinne sisälle kaivannut, että olisin neljä tuntia odottanut. Siispä kaikkein edullisimmin nähtävyyksin voi tutustua ulkoa käsin. Kaikkein oleellisinta nähtävyyksiin tutustumisessa on siis ajoitus. Aikaero ja pikkulasten aiheuttamat aikaiset aamuherätykset olivat tällä kertaa meille suosiollisia, sillä olimme joka aamu liikkeellä kukonpierun aikaan. Sillä seurauksella tosin, ettei kaikki aamupalapaikat olleet vielä auenneet.



La Rambla

Churroja aamupalaksi. Aina.

Näkymä Park Guellista kaupungin yli

Liikkuminen

 

Ehdottomasti edullisin vaivattomin tapa liikkua Barcelonassa on metro. Jos olet käyttänyt yhdessä eurooppalaisessa suurkaupungissa tai ylipäätään kaupungissa metroa, osaat käyttää sitä joka paikassa. Niin idioottivarman helppoa se on. Kymmenen matkan kortti kustansi 10€ ja me käytimme sitä yhdessä. Sitten ei muuta kuin metrokartta käteen ja menoksi.

 

Myös taksilla ajelu on edullista ja samalla toki näkee myös kaupunkia, joten se on ihan hyvä vaihtoehto eläkeläisille tai kielitaidottomille. Metrolla matkustaessa näkee paremmin paikallista elämänmenoa, kun voi seurata ihmisten kiiruhtamista töihin ym. Taitaa tosin metrossakin matkustaa pääosin turisteja.

 

Kokeneena matkustajana tein melko perinteisen virheen ja otin Ekan varvassandaalit mukaan reissuun. Kaupunkilomassa pätee sama sääntö kuin maratoonin juoksemisessa: älä pukeudu mihinkään, mihin ruumiinosasi eivät ole ennestään tottuneet. Lopputuloksena oli siis aivan valtavat rakot varvasväleissä. Toisena päivänä kävely olisi ollut siis silkkaa itsensä kiduttamista, joten tuolloin teimme todella turistimaisen teon ja ostimme lipun hop in-hop off - sightseen bussiin. Liput olivat sikamaista ryöstöä, yhteensä 50€ kahdelta hengeltä, mutta se kattoi kaksi melko pitkää reittiä selostuksineen kaupungin itä- ja länsiosissa. Ilman tuota bussia en varmasti olisi käynyt Fcb:n kotikentällä tai monissa muissakaan nähtävyyksissä, joten lippujen ostaminen sinänsä oli kannattavaa. Kaikkiin kiertämiimme nähtävyyksiin voisi tosin tutustua myös metron ja omatoimisen kävelyn avulla.

 



Kaiken kaikkiaan aivan mahtava loma jälleen kerran. Vaikka kotiinpaluusta on vasta viikon verran, niin sielu haluaa jo takaisin lämpöön. Toivottavasti keväällä.

 



Lammi lifestyle

 

Sain ystävältäni niin huikean ehdotuksen blogini nimeksi, että se oli pakko ottaa käyttöön: Lammi lifestyle. Niin hyvä, kutikutoinen vastine tämä nimittäin on "oikeille", viimeistellyille blogeille, joissa aihepiirikin on tarkkaan rajattu ja mietitty. Alun perin kuvittelin bloggaamiseni muistuttavan jotain sisustuspainotteista lifestyle -meininkiä, mutta totuus on, ettei minulle ole aikaa pohtia postauksiani kovinkaan tarkkaan eikä varsinkaan etukäteen, joten tuutista tulee ulos vähän mitä sattuu.

 

Varmaan jokainen blogia syystä tai toisesta kirjoittava on tasaisin väliajoin sen perustavanlaatuisen kysymyksen äärellä. Mitä järkeä tässä on? Ei ehkä mitään, mutta mitä mainioin tapa kirjoittaa päiväkirjaa ja palata vanhoihin postauksiin muistelemaan menneitä. Varsinkin nyt, kun viimeiset kaksi vuotta on mennyt enemmän ja vähemmän sankemmassa sumussa lapsiperhearkea pyöriteltäessä.

 

 

Vaikka pääasiallisin työni tällä hetkellä on olla hoitovapaalla, on ominainen tapani kehittää kaikenlaista ajanvietettä. Nyt huomaankin, että leppoisiksi suunnittelemani hoitovapaavuodet ovat muuttuneet melkoiseksi suorittamiseksi ja muun muassa järjestötoiminnasta on ollut pakko luopua lähes kokonaan. Päivät täyttyvät perhearjen lisäksi oman tapahtuma-alan yrityksen pyörittämisestä ja hyvinvointibisneksestä.

 



 

Kokonaisen blogin verran riittäisi kirjoitettavaa myös lapsiperheestä erityisesti kun kyseessä on uusperhe. Joskus oikein heikolla hetkellä olen pohtinut kirjoittavani kirjan, jossa kerron kaiken kokemamme uusperhevaikeuksista, vieraannuttamisesta, huoltokiusaamisesta ym. Lopulta olen todennut, että kaikkein järkevintä on keskittyä omaan ja perheensä hyvinvointiin ja koittaa jättää kaikki häiriötekijät omaan arvoonsa. Luultavastikaan näitä asioita en enempää tule täällä koskaan avaamaan, koska elämässä riittää paljon positiivisia asioita, joihin haluan tulevaisuudessa keskittyä.

 

 

 

Ehkä tulevaisuudessa jää enemmän aikaa myös itselle ja varsinkin omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. On aika kiva ollut huomata näin kolmekymppisenä, että elämä (ja varmaan nainenkin) on kuin viini, se paranee vanhetessaan.  

Syksy on melkein täällä..virallisesti

Olen aika matemaattinen ihminen ja ajattelen usein asioita kaikenlaisten kaavojen kautta. Miellän mieluusti kaikkien vuodenaikojen kestävän tasan kolme kuukautta ja alkavan aina kuun ensimmäinen päivä. Meteorologit voivat höpötellä termisistä vuoden ajoista ja keskilämpötiloista, mutta minun maailmassani syksy alkaa syyskuun ensimmäinen, talvi joulukuun ensimmäinen, kevät maaliskuun ensimmäinen jne. Ehkä olen täälläkin joskus puhellut kevään ensimmäisistä päivistä. Tässä muuten kirjoitettuna ideologina kuulostaa paljon hullummalta kuin se oikeasti onkaan, joten ei kannata ehkä enempää mainostaa omia hullutuksiaan.

 

Nythän ei siis periaatteessa ole ihan vielä syksy, mutta siltä se kyllä eilen tuntui, kun Herkku lähti neljän viikon loman jälkeen töihin. Jäin kotiin vuorokaudeksi yksin viiden lapsen kanssa, eikä kukaan varmaan olisi uskonut olevani perheen äiti. Sen verran turistina tuli pyörittyä ja ihmeteltyä päivän aikana. Makaronilaatikon tekemiseen meni aina triplasti aikaa kuin yleensä, sillä ruuanvalmistus keskeytyi, kun jäin vähän väliä ihmettelemään, kuinka paljon viisi lasta, joista kolme poikaa, oikein syövät.

 

Tilannetta ei parantanut yhtään se, että olin aivan totaalisen väsynyt, samoin lapset ja kotona oleilu koostui epämääräisestä nahistelusta, kiukkuitkusta ja riehumisesta. Toka kysyi viiden aikaan voitaisiinko mennä koko perheen yhteisille päikkäreille. Hetken aikaa olin jo suostumassa, kunnes viime hetkellä tajusin kolikon kääntöpuolen, eikä ajatus viidestä lapsesta valvomassa puolilta öin kuitenkaan houkuttanut.

 



 

Viimeisillä jaksamisen ja loogisen ajatteluni rippeillä tein sen, mikä oikeasti on järkevää: otin lisäannoksen arginiinia, vedin semitehokkaan kehonpainotreenin, pakkasin lapset autoon ja lähdimme retkelle. Läheinen Evon luonnonsuojelualue tarjoaa aivan mahtavat ulkoilumaastot ja vaikken missään nimessä mikään Erä-Jorma  olekaan, niin kyllä syksyauringon paisteessa ja rauhallisessa metsässä mieli lepää. Pikku miinuksen toki, ettei missään vaiheessa löydetty kummallekaan laavulle, joilla olemme aiemmin käyneet. Kyllähän sitä kai luonnonsuojelualueella voi autollakin urbaanisti ajella.

 

Kotimatkalla poikettiin vielä anopin luona hakemassa pussillinen omenoita, joten pakko pystyttää jälleen omenapiirakkatehdas. Väsynyt päivä kääntyi onneksi lopulta kunnialla iltaan.

 





Ideoita lasten synttäreille

 

Meillähän tämä aihe on aina ajankohtainen, sillä viisilapsisessa perheessä on käytännössä koko ajan jollain synttärit. Kun tähän vielä lisätään uusperhekiemurat, jolloin läheskään kaikki kutsuttavat eivät voi olla paikalla samaan aikaan mitä kummallisimpiin syihin vedoten, on synttärit lähes viikoittaisia.

 

Olen pyrkinyt todella rankalla kädellä yksinkertaistamaan meidän lasten synttärirituaaleja. Aiemmin jokainen lapsi sai yhdet jättisynttärit, jolloin paikalla oli kaikki lähisukulaiset ja kummit kaimoineen. Tämä sabluuna oli itselleni vaan kerta kaikkiaan liian rankka, sillä rakkaita ystäviä saattoi saapua pitkästä aikaa kylään ympäri Suomea, enkä kuitenkaan ehtinyt seurustella heidän kanssaan niin paljon kuin olisin halunnut, sillä keittiössä tuntui olevan koko ajan joku hätätilanne kermavaahtopursotuksen tai marsipaanikuorrutuksen kanssa. Lisäksi erityislapsellemme, Tokalle, isot synttärit olivat vaan liikaa, jolloin kiva päivä saattoi kärjistyä siihen, ettei toinen meistä aikuisista hoito holding-otteen, sillä aikaa kun toinen teki kahvinkaatokierrosta. Iltaisin istuimme sohvilla puhumattomina kuin katatonisessa tilassa.

 

Lasten lähestyvistä synttäreistä saattoi tulla jo etukäteen niin ahdistavia, että välillä sattui freudilaisia unohduksia, kunnes uudistimme synttäreiden viettotapaa villisti. Tällä hetkellä tämä aihe on ajankohtainen, sillä olen tälläkin hetkellä sisäleikkipuistossa valvomassa synttäriseuruetta. Meidän lasten synttärit ovat ensinnäkin lahjattomat. Kenenkään vanhemman ei tarvitse stressaantua tai ahdistua lahjan hankkimisesta. Sitä paitsi lahjoilla keuliminen menee aivan liian pitkälle ja lasten synttäritkin alkavat muistuttaa välineurheilua. Paras lahja palkitaan. Kuulin kesällä pojasta, jonka oli täytynyt valita alkaako harrastamaan joukkuelajia vai osallistuuko kavereiden synttäreille, sillä

 molempiin ei ollut varaa. Tämä tarina vahvisti periaatettani entisestään.

 

 

Itse synttärijuhla kakkuineen vietetään meillä ainoastaan perheen kesken. Välttämättä ei tarvita edes kakkua, vaan hyvä ruoka ja perheen yhteinen leffailta ja irtokarkit riittävät. Isovanhemmat ovat tosin meilläkin sen verran fundamentalisteja, että heille on pakko keittää kakkukahvit. Ja hyvä niin, täytyy elämässä olla myös joitain perinteitä.

 

Kummit ja muut rakkaat tavataan aina jossain vaihtuvassa paikassa yhteisenä retkipäivänä eläintarhaan, huvipuistoon, teatteriin tai vaikka kaupungille. Lahjaa ei edelleenkään tarvita, vaan sen rahan voi käyttää vaikka pääsylippuun yhdessä sankarin kanssa. Haluan, että lapseni saavat viettää aikaa ja tutustua ihmisiin, jotka olen halunnut tai jotka ovat sukulaissuhteen kautta tulleet osaksi heidän elämää.

 

 

Tiedän monen vanhemman tuskailevan lastensa synttäreitä, joten kokosin tähän muutamia ideoita, joista osa on omiani, osa lasteni kavereiden vanhempien toteuttamia ja osa varmaan täysin toimimattomia. Jokainen eksyksissä oleva sielu voi vapaasti käyttää:

 

1. Yökyläsynttärit. Ei ole mitään siistimpää, kuin kutsua muutama kaveri kylään ja valvoa koko yö (seuraavana päivänä vieraslasten vanhemmat eivät välttämättä kiitä). Tätä voi myös tehostaa järjestämällä yöhiippailun takapihalle.

 

2. Sisäleikkipuistosynttärit. Hoplop, Superpark, Touhutalo, Funpark. Vanha juttu, mutta toimii. Varsinkin lahjattomilla synttäreillä, jolloin jokainen vieras ostaa itse oman rannekkeensa. Tarjoilua ei välttämättä tarvita. Tärkeintä on yhdessäolo ja leikki.

 

3. Uimahallisynttärit. Uimataitoisilla lapsilla, mutta toki vaarana on, että joku hukkuu tai meinaa hukkua.

 

4. Liikkasalisynttärit. Koulujen liikuntasalit huutavat tyhjyyttä ilta-aikaan. Vuokraa sali ja ota kaikki mahdolliset hilavitkuttimet käyttöön. Oma tarjoilupöytä johonkin nurkkaan.

 

5. Sotasynttärit. Lasersota ja väripanoskuulaammuntataiwhatever. Ulkona tai sille rakennetussa hallissa tai seikkailupuistossa.

 

6. Uimarantasynttärit. Toimii siis ainoastaan kesällä. Uikkarit reppuun, vilttejä hiekalle ja kylmälaukusta mehujäät.

 

7. Leikkipuistosynttärit. Jaa miksi? Sinnehän voi mennä kaikki koska vaan. Buu, tylsää! Eipäs, vaan kivaa, sillä tärkeintä on yhdessäolo. Lapset saavat leikkiä yhdessä ja vanhemmat kahvitella.

 

8. Leffasynttärit. Kotona tai leffateatterissa.

 

9. Metsäsynttärit. Laavulla nuotiomakkarat ja nokipannukahvit. Miksei murinpohjaletutkin.

 

Ideoita on rajattomasti, kunhan päästää luovuuden valloille. Hyviä synttäreitä ei järjestetä rahalla, vaan iloisella mielellä. Ei haittaa, vaikka aikuisetkin vähän hassuttelisivat.

 

 



Rapujuhlat 2016

 

Niin sitä hiljalleen kesä kääntyy syksyyn ja vaikka kuinka koittaisi pitää positiivista virettä yllä, niin kyllä kuihtuvat lehdet ja viilenevät illat väkisin vetää mielen ajoittain haikeaksi. Siinä se meidän niin kovasti rakastama kesä meni. Olen lapsesta saakka ollut vannoutunut syysihminen, mutta jotenkin viime vuosina olen alkanut oireilemaan pimeästä vuoden ajasta. Oikeasti kyllä ihan syyttä, koska tässähän on vuoden mahtavimmat hetket jälleen käsillä: Halloween, itsenäisyyspäivä, joulu, räjähtävä uusi vuosi. Hui hai kaikenlaisille masennuksille. Sitä paitsi päästään Herkun kanssa ihan kohta jälleen Espanjan auringon alle syyslomalle.

 

Loppukesän ehdottomiin kohokohtiin kuuluu ystäväporukan perinteiset rapujuhlat. Nehän järjestetään nyt meillä toista kertaa, joten kyllä tässä voidaan perinteestä puhua. Kaikkein parhaiten ruuhkavuosina onnistuu ystävien säännöllinen tapaaminen, jos tapaamiselle on pyhitetty oma viikonloppu. Meillä se on siis elokuun viimeinen, jolloin kokoonnutaan yhteen nauttimaan mahtavista ravuista ja muista herkuista. Saattoi tänäkin vuonna muutama laulu kajahtaa ilmoille.

 

Laitetaanpas nyt vielä menukin tähän, jos vaikka satun ensi vuonna tuskailemaan tarjottavien kanssa:

 

 

Alkuruoka

 

Bataattisosekeitto

 

Pääruoka

 

Ravut

Varhaiskaalisalaatti

Fetasalaatti

Uudet perunat

Tilliä, silliä, smetanaa

Kylmäsavulohipiirakka

 

Jälkiruoka

 

Valkosuklaa-mustikka-pannacotta

 

Kahvi

Key Lime pie

 

Alan kyllä selkeästi vanheta (muutaman päivän kuluttua ihan oikeastikin), sillä pikkutunneille valvomista seuraava päivä on vähintään mielenkiintoinen. Tapasin vielä vanhoja opiskelukavereita ja missäpä sitä pienten lasten äidit paremmin pääsisivät paremmin vaihtamaan kuulumisia kuin Hoplopissa. Siis aivan mahtava yhdistelmä rapujuhlien jälkitilan kanssa.

 



Kesätapahtumaa lapsen kanssa

Niin sitä alkaa nähdä kaikenlaiset tapahtumat erilaisessa valossa, kun käy niissä lapsen kanssa. Itsehän kuulun kyllä sen verran mukavuudenhaluisiin vanhempiin, että käyn open air -tapahtumissa kaikista mieluiten aikuisseurassa. Normaalisti kun on tottunut suunnistamaan suoraan anniskelualueelle, niin lapsen kanssa hengaillessa varmistan aluksi, että a)missä voi vaihtaa vaipan ja b) mihin aikaan pelle esiintyy.