Kohti Ibizaa ja Barcelonaa!

 

Nyt se on käsillä. Matka, jota ollaan odotettu koko alkuvuosi. Yksi syy odottamiseen on ollut tietenkin irtiotto arjesta. Jätimme kaikki lapset isovanhempien hellään huomaan ja päätimme viettää kokonaisen viikon rentouttavassa aikuisseurassa. Toinen syy odottamiseen on tietenkin ollut se, että näen pitkästä aikaa rakkaan ystäväni, joka astelee huomenna, lauantaina avioliiton satamaan ihanan Angelinsa kanssa Ibizan auringon alla. Olemme olleet hyviä ystäviä yläaste- ja lukioajoista saakka, mutta koska elämä on kuljettanut meidät eri puolille Eurooppaa, emme kovinkaan usein nykyisin tapaa. Olen odottanut siis tätä matkaa varmaan enemmän kuin mitään, sillä voi hyvin olla, että seuraavan kerran näemme vasta monien vuosien päästä. Kolmas syy odotukseen on tietenkin se, että lähdemme matkaan ystäväporukalla. Valitettavasti kaikki porukasta eivät voineet työkiireistä johtuen lähteä, mutta suurin osa kylläkin. Vietämme siis koko porukalla ensin kolme päivää nauttien Ibizan rannoista ja sen jälkeen nauttien kolme päivää Barcelonan kulttuuriannista. Ainakin Sagrada Familia on pakko nähdä ja se akvaariohässäkkä.
 

 

 

Viime aikoina on ollut jälleen sen verran kiireistä ja stressaavaa työkiireistä ja uusperheen kiemuroista johtuen, että päätimme aloittaa lomailun jo päivää aikaisemmin. Olemme aiemminkin hyödyntäneet lentokenttähotelleja, jos on ollut tiedossa aikainen aamulähtö. Lomassahan kaikkein parasta on juuri se hetki ennen lähtöä, joten nautiskeltiin nyt siitäkin täysin rinnoin Flamingossa. Ja täytyy kyllä sanoa, että voiton vie tuo hotelli ylitse muiden siis jos puhutaan lentokentän läheisyydessä olevista. Mahtavat maisemat, hyvät kulkuyhteydet, ravintolatarjonta, viime hetken ostosmahdollisuudet. Jatkossa yövyn ennen lentoja pelkästään Flamingossa. Pienenä miinuksena, ettei lentokenttäkuljetuksia ole mahdollisuutta saada tuosta hotellista, mutta meitä tuo puute ei kovin paljoa haitannut, kun olimme omalla autolla liikenteessä joka tapauksessa.

 



 

Ei muuta kuin hyvää matkaa meille. Tätä on odotettu. Lentomatkasta on tosin tulossa ihan riittävän pitkä, sillä lennämme Ibizalle Riikan ja Barcelonan kautta. Kannatti olla myöhässä lentojen varaamisen suhteen.

 



 Ja näin mahtaviin maisemiin herättiin lentopäivän aamuna. Herkku ei tosin ollut moottoritie-maisemasta yhtä vaikuttunut, mutta itselläni hymy ja onnellisuus tulivat sielusta asti ja myös rouhea teollisuuskaupunkimaisema puhutteli.

 

 

Kisaväsymystä alkoi kyllä jo näkyä Barcelonan kentällä. Lensimme perjantai iltana ja kone oli aivan täynnä parikymppisiä bilettäjiä. Olimme varmaan sunnilleen ainoat 30-40 -vuotiaat matkustajat. Saavuimme kuitenkin myöhään illalla ihanan lämpimälle Ibizalle, jolloin kaikki murheet ja paineet unohtuivat. Tiedossa oli rakkaan ystävän häät, lukuisa joukko muita ystäviä, hyvää ruokaa ja ystäviä.

 

 

 

Juhlien juhlaa

 

Näköjään päivitystaajuus näin syksyn tullen harvenee harvenemistaan. Totta puhuakseni päivät viikolla ovat olleet kuluneella viikolla niin kiireisiä, etten ole edes muistanut koko blogin olemassaoloa. Illat ovat täyttyneet kokouksista ja milloin mistäkin kissan ristiäisistä. Lisäksi firma pitää kiireisenä edelleen, vaikka hieman odotin, että syksyn tullen tahti vähän hiipuisi. No en valita, nyt hoitovapaalla voi keskittyä oikeasti niihin asioihin, joita ei sitten työelämässä olekaan enää aikaa toteuttaa. Ja siis oikeasti ihanaa, olen hoitovapaalla vielä koko ensi vuoden. Pienet sille!

 



 Kulunut viikonloppu on ollut vauhdikas, mutta kuitenkin rentouttava. Perjantaina olin vielä keikalla aamuvuorossa, Herkku roudasi vauvan yökylään anopille ja hurautti Helsinkiin ja takaisin viemään isot pojat isälleen. Ehdittiin vielä pitämään romanttiset (?) päivällistreffit kotona, kunnes kiidettiin rapujuhliin ja samalla juhlistettiin paikallisen panimon 30 vuotista taivalta.

 

Hassua, että etukäteen ei olisi huvittanut yhtään lähteä. Pitkästä aikaa kaikki lapset olivat poissa ja rankan viikon jälkeen olisi tehnyt mieli vaan jäädä sohvalle koomailemaan. Väkisin kuitenkin lähdettiin ja iloksemme huomattiin, että oli hauskin ilta pitkään aikaan. Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. Kyllä kannatti poistua neljän seinän sisältä viihteelle.

 

Lauantaina sainkin viettää laatuaikaa vauvan kanssa, kun Herkku suuntasi töihin. Päikkäreiden vietin laatuaikaa itseni kanssa; edellisen illan snapsihuurut lähtivät lasillisella hyvää valkoviiniä, siivoamisella ja Dire straitsilla. Sain edellisenä iltana mahtavan vinkin käyttää parittomia sukkia siivousliinoina. Ei muuta kuin fairy-vettä kippoon, pariton sukka käteen, kostutus ja uritettujen keittiökaappien kimppuun. Ja tähän todellakin on tultu.

 



 

Loppuillan rentouduttiin tyttöjen kesken siistissä ja hyväntuoksuisessa kodissa. Vauva tosin kyllä koitti ihan kiitettävästi tuhota työni jälkiä. Sunnuntaina vietettiinkin jälleen synttäreitä. Tällä kertaa oli vuorossa paikallisen yhdistyksen 110-vuotisjuhla, jossa Herkun kanssa pönötettiin edustamassa.

 

 

Aurinkoinen viikonloppu olisi kyllä kovasti kutsunut pihahommiin, mutta tämä viikonloppu meni nyt muualla juhliessa. Ihanan rentouttavaa kuitenkin ja kaiken kruunasi rakkaan ystäväni raskausuutiset. Sydämelliset onnittelut tätäkin kautta. Suurimpana toiveenani olisi kuulla jatkossa vielä lisää näitä ihania raskausuutisia <3

 

Aurinkoista viikonloppuhöpinää

Ihana aurinkoinen, syysflunssan värittämä viikonloppu takana. Isommat lapset olivat toisissa kodeissaan ja sunnuntaina Herkkukin lähti töihin. Vauvan nukkuessa päiväunia, koin jotain niin harvinaista, että pakko antaa oikein oma maininta siitä tännekin. Olin siis kokonaista kaksi tuntia Y-K-S-I-N. Ei todellakaan edes jokaviikkoista nannaa. Mieli olisi tehnyt puutarhaan kuopsuttamaan, mutta päätin kuitenkin ottaa rennosti sohvalla maaten ja blogeja lueskellen.

 



 

Sain mahtavia ideoita pihan nurmikkoalueen vähentämiseen älyttömän helponkuuloisilla toimenpiteillä. Tälläkin hetkellä ruoho on pihallamme niin pitkä, että ihan alkaa jo melkein hävettää. Nurmikkoa pitäisi poistaa isolla kädellä, mutta ajatus megalomaanisesta kaivuutyöstä ei houkuta. Lueskelin Suomelan sivuilta ideoita muuttaa nurmikkoa kukkapenkiksi sanomalehtien avulla ja ensi viikolla käyn siis tuon projektin kimppuun. Ihminen, joka ei jaksa leikata ruohoa, jaksaa aivan varmasti hoitaa kukkapenkkejä. Sehän on ihan päivänselvää.

 



Vauvakin on päättänyt laittaa ison vaihteen silmään ja tuntuu, että tuo pikkuinen on joka paikassa. Suosikkeja ovat tietenkin raolleen jääneet ovet, kun niistä pystyy huomaamatta pujahtamaan kiellettyihin paikkoihin. Myös kaikenlaiset johdot, erityisesti laturit ovat vauvan suosiossa kaukosäätimistä nyt puhumattakaan. Vauhtia tuntuu riittävän, mutta taitoa ei niinkään, joten joka päivä on jossain uudenlainen kuhmu.

 



 

 

Vajaa kolme viikkoa, kun lähdetään kaverin häihin Ibizalle ja samalla Barcelonaan. Bikineihin pitäisi mahtua, mutta koska vähän sairastettiin, niin kyllähän sitä täytyi itseään palkita parilla pullalla. Terveyskuuri ei ole edennyt ihan tavoitteiden mukaisesti, mutta nyt jälleen ruotuun, kun arki alkaa. 

Syysflunssaa ja syyspohdintoja

Helteiden hellitettyä meinasin jo muutamana sateisena päivänä masentua, kun kelasin kesän päättymistä ja pitkän pimeän syksyn alkamista. Nyt muutamana päivänä kelit ovat jälleen olleet kuitenkin niin mahtavat, että muistin jälleen kuinka ihanaa aikaa syksy onkaan. Olen saanut jotenkin boostia myös pihan laittamiseen. Sitä boostia tässä odoteltiinkin koko kesä, mutta kun inspiraatiota ei vaan tullut, niin oli parempi olla tekemättä mitään, kuin väkisin yrittää. Pihallamme on lojunut aivan mieletön määrä vanhemmiltani saatuja unikiviä, liuskekiviä ja ties mitä pihakiviä odottamassa lopullista sijoituspaikkaansa. Luovuttiin jo kauan sitten ajatuksesta laatoittaa piha, mutta jonkinlaisia muureja niistä tekisi mieli väsätä. Laitan kuvia sitten, kun on jotain kuvattavaa.

 

Lisäksi mielessä häämöttää jo tuleva Halloween, jota meidän perheessä on tavattu viettää koko lokakuun ajan. Nytkin ollaan jo pohdittu kaikkia mahdollisia pihakoristeita. Viime vuosilta kopioidaan tietty parhaimmat ideat ja niiden lisäksi kehitellään jotain uutta. Halloween-hommat saivat meillä alkunsa muutama vuosi sitten, kun lapset halusivat rakentaa zombie-hautausmaan pihalle. Väsäsimme yhdessä puisia hautaristejä etupihalle ja niiden kaveriksi muutamia kummituksia. Lapset olivat tyytyväisiä. Muutama viikko Halloweenin jälkeen ovikello voi ja oven takana seiso lukuisa joukko Jehovan todistajia. He olivat tulleet kertomaan meille oikein joukolla ristin merkityksestä ja siitä kuinka he pahoittivat mielensä Halloween-koristeistamme. Tarkoitushan ei ollut tietenkään kenenkään mieltä pahoittaa, mutta päätin kuitenkin, että tästähän tehdään muuten perinne. Ja siitä lähtien olemme joka ikinen syksy väsänneet aina lokakuun ajaksi suuren koristuksen etupihalle. Zombie-hautausmaa nyt on siinä ja siinä hyvän maun mukainen, joten se on jää kyllä nykyisin vähemmälle huomiolle.

 

Viime päivät on muuten kuluneet meillä sitkeän syysflunssan kourissa. Lapset ovat yskineet ja niiskuttaneet, eikä me aikuisetkaan olla taudilta vältytty. Tehovitamiinikuurille vaan ja flunssaa selättämään. Olen odotellut, koska vauva saa tartunnan, koska meillä on suureksi onneksi jo melkein kaksi viikkoa nukuttua öisin todella hyvin. Kipeä vauva luultavastikin valvottaa jälleen, mutta onhan tässä nyt jo ladattukin akkuja.

 

Lopuksi vielä muutamia kuvia viime Halloweenista. Jos vaikka saisin itsekin uutta inspiraatiota koristeiden tekoon. Hyvää syksyistä viikonloppua kaikille!